Inkubus

Oli aika tavallinen torstai. Aurinko paistoi matalalta, kun Maria kulki kouluun päin. Vaikka syksy oli vasta aluillaan, reppu tuntui jo painavan melkoisesti. Tosin se ei ollut mikään ihme, jos vain vilkaisi Marian lukujärjestystä. Heidän luokallaan oli pahimmassa tapauksessa kuutta eri lukuainetta samana päivänä, joten kirjoja sai raahata mukanaan melkoisen määrän.

Tänään Mariaa ei kuitenkaan haitannut repun paino, eikä edes se, että edessä oli kohtalaisen pitkä koulupäivä. Aamu oli alkanut oikein mukavasti, kun hän oli saanut 16-vuotislahjakseen uuden kännykän, jota hän oli himoinnut jo pari kuukautta. Kerrankin vanhemmat olivat olleet reiluja häntä kohtaan. He olivat nimittäin myös luvanneet, että hän saisi pitää bileet kavereilleen lauantai-iltana.

Koulupäivä tuntui lähes täydelliseltä. Maria sai monia onnitteluja kavereiltaan. Oli hienoa olla yhdeksännellä luokalla ja oli hienoa täyttää 16. Eräs kavereista muistuttikin Mariaa, että lauantain bileissä olisi hyvä tilaisuus ottaa käyttöön toissa kesän rippijuhlissa saatu naimalupa nyt, kun Maria ei enää ollut sakkolihaa. Ajatus oli kutkuttava, se kipristeli vatsanpohjassa ja sai olon pelokkaan hämmentyneeksi, mutta samalla kiihkeän iloiseksi.

Kun Maria sitten käveli kotiin, hänen ajatukset pyörivät kiihkeästi luokan pahanpojan, Jussin ympärillä. Marian kaveri oli luvannut pyytää myös Jussin bileisiin ja lisäksi tämä oli luvannut hankkia bisseäkin. Lauantaista oli tulossa paras ikinä. Maria hymyili itsekseen, kun hän mietti, miten houkuttelisi Jussin huoneeseensa ja sitten he suutelisivat. Kaikki olisi täydellistä, romanttista, suloista… juuri sellaista kuin elokuvissakin. Kunhan hän vain keksisi, miten saisi kaiken onnistumaan. Tosin hänen kaverinsa oli luvannut, että kaikki kyllä järjestyisi, jos hän ja Jussi joisivat ensin muutaman bissen.

Kotona Mariaa odotti hänen lempiruokansa sekä jälkiruokakakku, mutta hänellä ei oikeastaan ollut nälkä. Vatsaa nipisteli, eivätkä hänen ajatuksensa oikein pysyneet nykyhetkessä. Jotain ihanaa oli tapahtumassa hänelle viimeinkin. Parin päivän päästä hän ei olisi enää se tavallinen ja tylsä Maria, vaan hänestä tulisi kaunis ja seksikäs Maria. Hänestä tulisi nainen. Hänen koko elämänsä muuttuisi paremmaksi ja hienommaksi. Kaikki olisi toisin.

Äiti pani Marian ruokahaluttomuuden syntymäpäivän piikkiin, eikä valittanut, vaikka Maria ei tyhjentänytkään lautastaan. Tytön kasvoilla oli kuitenkin onnellinen hymy, joten mitään syytä huoleen ei ollut. Niinpä Maria sai vetäytyä rauhassa yläkertaan omaan huoneeseensa tekemään läksyjään… paitsi, ettei hän pystynyt tekemään niitä. Hänen ajatuksensa olivat täynnä Jussia ja tulevaa lauantaita. Samat mietteet pyörivät hänen päässään koko illan, vielä nukkumaan mennessäkin. Maria pyöri sängyssä, eikä saanut unta. Pelkkä ajatus Jussista sai hänet levottomaksi.

Lopulta Maria asettui selälleen makaamaan peiton alla, koukista polvensa ja levitti jalkansa. Hänen sormensa liukuivat hänen vatsansa ylitse, hiipivät alushousujen alle ja etsivät hänen herkimmät sopukkansa. Hän painoi silmäluomensa kiinni ja loi mieleensä elävän kuvan Jussista…

Sinä kutsuit…

Maria räväytti silmänsä auki ja pysäytti sormensa. Hengittäen kiivaasti hän vilkuili ympärilleen pimeässä huoneessa. Ketään ei näkynyt, mutta silti hänestä tuntui, että joku oli läsnä. Pelko pusertui möykyksi hänen vatsansa pohjalle, eikä hän uskaltanut liikahtaakaan.

Tunnen sinun tuoksusi, himoitsen lihaasi, janoan ihoasi…

Ääni kuului kaikkialta ja ei mitään. Oikeastaan se ei ollut edes ääni… se oli vain jotain, joka kaikui Marian pään sisällä.

Jatka. Anna minun katsella…

Välittömästi Maria vetäisi kätensä pois alushousuistaan ja kiskoi peiton leukaansa asti.
"Minä näen unta, minä näen unta", hän hoki kuiskaten itselleen. Ei huoneessa ollut ketään, ei siellä voinut olla. Ja silti siellä oli joku.

Hitaasti keskelle huonetta alkoi hahmottua jotain. Maria halusi puristaa silmänsä kiinni, mutta hän ei uskaltanut. Hän saattoi ainoastaan tuijottaa alastonta mieshahmoa, joka nyt seisoi keskellä hänen huoneensa lattiaa. Hahmolla oli Jussin piirteet, mutta toisaalta siinä oli jotain ikiaikaista. Se huokui voimaa ja se veti Mariaa vääjäämättömästi puoleensa.

Seuraavassa hetkessä Maria tajusi nousseensa sängystä. Hän hiipi varpaillaan hahmon luokse ja jäi seisomaan sen eteen tarkastellakseen sitä. Hetken hän oli varma, että hänen edessään oli Jussi, mutta sitten pojan piirteiden takaa välähti jotain muuta. Silmät tuijottivat Mariaa himoiten, ja hahmosta nousi tuoksu, joka kutsui Mariaa maailmaan, mistä hän ei ollut vielä kertaakaan päässyt osalliseksi.

Hahmo kumartui Marian puoleen ja painoi huulensa nuoren tytön huulia vasten. Suudelma sytytti tulen Marian sisällä. Sillä hetkellä kaikki katosi: hänen huoneensa, aika, ajatukset, elämä, kaikki. Hän painautui tuota mieshahmoa vasten ja uppoutui suudelmaan täysin. Miehen kädet riisuivat hänen yöpaitansa ja alushousunsa hetkessä ja lähtivät sitten tutkimaan Marian vartalon jokaista sopukkaa. Yksikään kohta ei jäänyt vaille huomiota, edes pieninkään ihokaistale ei ollut miehelle merkityksetön.

Marian keho huusi nautinnosta. Hänen solunsa heräsivät eloon ja vuodattivat kaiken uuden energian hänen rakastajalleen, joka tunkeutui syvälle hänen sisimpäänsä… aina sieluun asti. Maria tunsi raastavaa kipua ja tuskaista nautintoa, josta hän ei halunnut päästää irti. Mikään maailmassa ei ollut enää tärkeää, kunhan hän vain saisi pitää tämän tunteen.

Herätyskello soi. Maria havahtui. Nopeasti hän kiskaisi kätensä pois alushousuistaan ja sammutti kellon. Hänen jokainen lihaksensa tuntui väsyneeltä, ja hänen silmäluomensa painoivat raskaina. Hän oli aivan turta. Silti hänen sisällään riehui outo ilo. Hän tiesi, että hänen tarvitsisi vain odottaa iltaan ja sulkea silmänsä. Silloin hänen todellinen elämänsä alkaisi taas. Hän ei malttaisi odottaa millään.

Ensin oli kuitenkin selvittävä päivästä. Marian oli vaikea nousta sängystä ylös. Jotenkin hän kuitenkin onnistui siinä ja sai vielä vaatteetkin ylleen. Koulureppu tuntui olevan vielä tavallistakin painavampi.

Aamupalaa Maria ei syönyt. Hän vain käväisi pikaisesti pesulla ja lähti sitten vaeltamaan koulua kohti. Kirpeän syksyinen aamuilma piristi häntä hieman ja koulussa hän jaksoi jopa parin tunnin ajan keskittyä opetukseen, mutta mitä pidemmälle päivä ehti, sitä enemmän hän ajatteli yöllistä rakastajaansa.

Koulussa ruoka ei taaskaan maistunut Marialle, mistä syystä hänen kaverinsa nyökyttelivät hänelle vain hyväksyvästi. Maria oli ollut tyttöporukan ainoa, joka ei ollut ollut jatkuvalla laihiksella, mutta nyt muut olettivat, että hänkin oli tajunnut, kuinka tärkeää laihduttaminen oli. Pojat eivät pidä läskeistä.

Illan saapumiseen meni aivan liian kauan. Maria ei ollut pystynyt syömään koko päivänä, ja hän oli lopen uupunut, kun hän vihdoin pääsi kömpimään sänkyynsä. Hänen kehonsa vastusti pienintäkin liikettä. Itse asiassa Maria oli varma, että hän olisi kuollut, jos hänen olisi pitänyt pysytellä pystyllä vielä viisikin minuuttia.

Uni ei kuitenkaan tavoittanut Mariaa. Hän makasi selällään vuoteessaan kuunnellen talon ääniä. Hänestä tuntui, että hän kuuli jokaisen risahduksenkin, jopa sen, kuinka pikkuveli käänsi kylkeä omassa huoneessaan. Lopulta talo kuitenkin hiljeni, eikä mistään kuulunut muuta ääntä kuin tasaista hengitystä.

Tule jo, rakkaani, Maria kuiskasi mielessään ja sulki silmänsä. Hän loihti ajatuksiinsa samanlaisen kuvan kuin edellisenäkin yönä ja odotti.

Vihdoin hän tunsi läsnäolon. Hän avasi silmänsä hitaasti ja katsoi miestä, joka seisoi hänen sänkynsä vierellä. Enää miehellä ei ollut Jussin piirteitä, vaan hän näki tämän todellisen olemuksen. Miehen silmät hehkuivat kiihkeää punaa, sen iho kiilteli kuin öljyttynä. Maria erotti hahmon päässä pienet sarvet ja epäili vahvasti, että olennon selästä kasvoivat siivet.

Mikään näistä seikoista ei kuitenkaan häirinnyt Mariaa. Vielä eilen hän olisi saattanut pelästyä, mutta nyt hän tunsi ainoastaan palavaa himoa tuota olentoa kohtaan. Hän nousi istumaan sängyllään ja ojensi kätensä miestä kohti. Pian heidän kehonsa sulautuivat toisiinsa. He olivat yhtä niin kiihkeästi, että maailma katosi kokonaan. He kieppuivat maailmankaikkeuden halki eläen tuhat elämää ja kuollen tuhat kuolemaa.

Maria ei ollut enää Maria. Hän oli yhtä tuon olennon kanssa. Hän oli tuo olento, joka imi häntä, joka tunkeutui häneen ja yhtyi hänen sieluunsa. Hän tunsi, kuinka elinvoima imeytyi pois hänen ruumiistaan tuottaen ainoastaan nautintoa ja mielihyvää. Maria hehkui ja paloi intohimon tulessa, kunnes katosi kiihkoonsa kokonaan. Ei ollut enää Mariaa. Oli vain olento ja tyhjä kuori.

***

Sinä kutsuit…

Jussin käsi pysäytti rytmikkään liikkeen, ja poika vilkaisi ympärilleen pimeässä huoneessa. Kuka oli puhunut? Ei kai vain hänen äitinsä ollut hiippaillut keskellä yötä oven taakse?

Tunnen sinun tuoksusi, himoitsen lihaasi, janoan ihoasi…

Nyt huoneen keskelle alkoi hahmottua jotain. Jussi räpytteli silmiään, sillä näky ei voinut olla todellinen. Maria seisoi hänen huoneessaan… alasti. Mutta tytössä oli jotain erilaista, jotain voimakasta. Jussi ei tiennyt, mitä se oli, mutta se veti häntä vastustamattomasti puoleensa.