Vapauden kaipuu
Kesän kuumimmalla hetkellä vaellan pois kaupungin sykkeestä. Metsän viileät varjot vetävät minua puoleensa, enkä voi vastustaa niiden kutsua. Samoan metsäisiä polkuja löytääkseni lapsuuteni niityn. Tiedän, että se odottaa metsän tuolla puolen.
Niitylle aurinko ei koskaan paista suoraan. Se hyväilee hiljaa vihreän metsän takaa ja sen valo leikittelee jokaisella kukkasella ja ruohonkorrella. Siellä ei ole aikaa, eikä paikkaa. Se on kaikkialla, eikä missään. Hetki sitten, nyt, tulevaisuudessa, yhtä aikaa joka paikassa. Lapsuuteni niitty.
Asetun makaamaan selälleni ja katselen pilvetöntä taivasta. Sen värit vaihtelevat vaaleansinisestä kauniiseen purppuraan. Suljen silmäni ja annan kevyen kesätuulen hyväillä kasvojani. Se kantaa korviini keijujen laulun. Kuulen niiden siipien hiljaisen kahinan, kun ne lähestyvät, mutta en avaa silmiäni. En halua säikäyttää niitä, sillä lakkasinhan uskomasta niihin täytettyäni kymmenen. Silti tunnen, kuinka ne parveilevat ympärilläni ja kuulen niiden helisevän laulun. Minä uskon taas.
… tule, maista pyhää juomaa…
Hitaasti, hyvin hitaasti raotan silmiäni. Kohottaudun istumaan nähdäkseni ympärilleni paremmin. Hetkeen en näe ketään, vaikka kuulen yhä laulun. Sitten keijuista kaunein pyrähtää eteeni käsissään malja, joka näyttää aivan liian suurelta hänen käsiinsä.
… lennä pois hulluuden siivillä…
Otan maljan keijun käsistä ja tuijotan sitä hetken, ennen kuin nostan sen huulilleni. Juoma on viattomuuden nektaria. Se puhdistaa minut, tekee minut lapseksi jälleen. Ja kuitenkaan en ole lapsi, sillä lapsena en ymmärtänyt sitä, minkä nyt ymmärrän. Näen vihdoin vapauden, voin lentää, eikä kukaan pudota minua alas raskaalla vastuulla.
Tartun kauneimman keijun käteen ja annan hänen johdattaa minut pois. Lennän siivillä ylös korkeuksiin. Vauhtini huimaa päätä ja nautin suunnattomasti, kun ratsastamme tuulella läpi auringonpaahteen, sateen ja ukkosen palaten tanssahtelemaan järvenpinnalle kilpaa sudenkorentojen kanssa.
Yhdyn keijujen lauluun, joka kertoo unelmista, kuumuudesta ja intohimoista. Elän vapaata elämää, rajoitukset eivät kahlitse minua. Voin toteuttaa kaikki villeimmät haluni, eikä kukaan sano sen olevan väärin.
Kuumeinen tanssi päättyy. Keiju johdattaa minut kuningattarensa luokse sammakkolammelle. Kuningatar istuu lumpeenlehdellä valtikka kädessään säteillen rakkautta, vapautta, kauneutta… kaikkea sitä, mitä jokainen haluaisi säteillä.
… jos vain haluut, hän sua johtaa…
…murheen surun polkus kohtaa…
En kuule enää laulun sanoja, kun pyrähdän keijukuningattaren eteen. Hymyillen salaperäisesti hän sipaisee otsaani valtikallaan. Hän johtaa minut unimaailmaan, hän vie minut pois… vapauteen.
… tule, maista pyhää juomaa…