Neitojen talon tunnelma oli käsin kosketeltavan tiheä. Jokaisesta nurkasta kantautui tukahtuneita kikatuksia, ilmeet olivat kurittomia ja posket punoittivat innostuksesta ja nolostuksesta. Vanhemmat naiset näyttivät lähinnä huvittuneilta silmäillessään meitä nuorempia. He olivat kokeneet tämän jo monesti, eikä monikaan heistä varmaan jännittänyt ollenkaan.
Minä sen sijaan tunsin kipristyksen vatsani pohjalla, kun pukeuduin valkoiseen pellavamekkoon. Se oli kaunis vaate ja hyvin arvokas. Valkoiseen pukeuduttiin vain harvoin. Tämä päivä, ilta ja yö olisivat erityisiä ja siksi jokainen meistä neidoista sai yllensä valkoista.
Kun käsivarsiani ryhdyttiin kuvioimaan hennalla, jännitys kasvoi sisälläni entisestään. Tiesin, mitä minun iholleni maalattiin. Wedd, minua muutamaa vuotta vanhempi ja kokeneempi neito, koristi ihoni tehokkain loitsuin. Minun toivottiin tuovan joukkoomme uusia tyttäriä, kuten monen muunkin. Kukaan ei sanonut sitä ääneen, mutta tiesin, ettei meitä ollut tarpeeksi. Monet tavalliset ihmiset olivat kääntyneet uuteen uskoon, eikä luoksemme lähetetty tyttäriä enää yhtä innokkaasti kuin ennen. Nyt ihmiset sulkivat kauniit tyttönsä luostarien muurien sisälle kuin vangit, vaikka jokaisen lapsen olisi kuulunut olla vapaa.
Minä en voinut ymmärtää sellaista. Minun vanhempani olivat kannattaneet vanhaa uskontoa aina, eikä yksikään pappi olisi voinut muuttaa heidän mieltään. Veljistäni kasvoi viisaita miehiä. Toisesta oli tullut sotilas Suurkuninkaan armeijaan, toinen oli ryhtynyt bardiksi. Hyviä ammatteja molemmat. Minut vanhempamme olivat lähettäneet 9-vuotiaana tänne. Perheemme nuorimmainen asui yhä kotona, mutta uskoin, että hänenkin kohdalleen aukeaisi vielä sopiva polku.
Vuosia olin ollut opissa. Jo vanhemmiltani olin oppinut useita perinteitä ja taitoja sekä uskonnon perusteet, mutta vasta täällä Äidin ja Isän merkitys todella avautui minulle. Vasta täällä ymmärsin, kuinka he ovat kaikkialla, joka puolella, eikä kukaan jää osattomaksi heidän kosketuksestaan, ellei varta vasten työnnä heitä syrjään. Ja eksyneitä lapsiaankin he rakastavat, eivätkä hylkää, kuten uuden uskonnon julman Jumalan sanotaan tekevän toisille poluille kulkeneille.
Monen vuoden ajan olin seurannut, kun neitoja oli valittu toukovalkeille. Nyt minä seisoin yhtenä heistä puettavana ja maalattavana kauniiksi. Aiempina vuosina olin päässyt juhlimaan tarkassa valvonnassa toisten tyttöjen kanssa, mutta tänä vuonna purjehtisin saarelle yhdessä muiden valittujen kanssa.
Katselin ympärilleni, kun Wedd keskittyi maalaamaan loitsua pitkin jalkaani, joka paljastui mekon halkiosta. Hieman syrjässä meistä muista istui Gaine. Hän oli pukeutunut yhä tavallisesti, sillä hän saisi omat vaatteensa ja loitsunsa vasta saarella. Hänet oli valittu toukoneidoksi. Olin aina tiennyt, että niin kävisi, sillä hän oli valtiattaren suosikki – ja kuulemma sukulainenkin. Jonain päivänä hänestä tulisi uusi valtiatar, se ei ollut mikään salaisuus.
Monet tytöt kuiskivat Gainen selän takana. Haltiakansan lapsi, he sanoivat. Gaine oli pieni ja ruskeahiuksinen, kun useat tytöt olivat pitkiä ja heidän hiuksensa olivat vaaleita tai punaisia. Sellaisia tyttöjä pidettiin kauniina. Sen sijaan sellaisia kuin Gaine.. ja minä myös.. Meitä pidettiin rumina, vaikka ei ollutkaan paha asia olla haltiakansalle sukua. Valtiatarkin oli, eikä kukaan olisi uskaltautunut kutsumaan häntä rumaksi.
Uskoin, että puheet johtuivat pappien vaikutuksesta. Niillä miehillä oli pakottava tarve osoitella jotakuta syyttävällä sormellaan. Koska papit pitivät haltioita pahoina, Saatanansa apulaisina, oli luonnollista kohdistaa pilkka niihin, jotka muistuttivat tuota pienikokoista kansaa.
Tiesin Gainen joskus itkeneen rumuuttaan. Nyt hänestä kuitenkin paistoi kauneus. Hän näytti kasvaneen pituutta, saaneen itsevarmuutta. Me kaikki osasimme tuon tempun, mutta silti se teki minuun vaikutuksen joka kerta, kun näin jonkun käyttävän sitä.
Wedd sai maalattua loitsunsa loppuun. Minun piti silti pysytellä vielä tovi paikoillani hennan kuivuessa. Myöhemmin aine raaputettaisiin pois ja kuvio jäisi iholleni. Painoin käteni litteän vatsani päälle ja jäin tuijottamaan kaukaisuuteen.
Tämä ilta olisi tärkeä. Se saattaisi muuttaa elämäni. Olin odottanut tätä hetkeä, sillä mikään ei ollut suurempi kunnia kuin kantaa toukovalkeilla siitettyä lasta sydämensä alla. Suuri Sarvipää olisi jokaisen tuona yönä siitetyn lapsen isä. Ajatus sai punan nousemaan poskilleni.
Gaine olisi tänä vuonna se neito, jonka kautta Jumalatar saapuisi tapaamaan rakastajaansa. Hän kohtaisi nuoren miehen, johon puolestaan Suuren Sarvipään henki olisi asettunut. En kuitenkaan kadehtinut häntä, sillä jokainen toukovalkeiden lapsi saisi isäkseen Jumalan.
Kun ajattelin tulevaa iltaa, jännitys kasvoi jälleen sisälläni. Olin neitsyt, kuten muutkin valitut neidot. Meille oli kerrottu, mitä tulisi tapahtumaan. Ehkä minua jopa pelotti vähän. Jotkut vanhemmista neidoista olivat varoitelleet, että ensimmäinen kerta sattui jonkin verran. Kaikki nuorukaiset eivät osanneet olla helliä, vaan heidän otteensa saattoivat olla kovia ja rajuja.
Olin kuitenkin tehnyt lupaukseni Äidille, enkä aikonut syödä sanojani.
*
Vene karahti saaren rantaan ja nousimme siitä yksi kerrallaan. Kyläläiset auttoivat meidät rantaan niin, etteivät helmamme kastuneet lainkaan. Heidän vastaanottonsa oli juhlallinen, sillä toukovalkeiden ilta oli tärkeä myös heille. Kokot olivat jo valmiina sytytettäviksi, kun meidät kuljetettiin suureen telttaan odottamaan iltaa. Gaine sai kokonaan oman telttansa, jossa hänet valmisteltaisiin.
”Näittekö nuorukaisia?” joku kuului kysyvän heti,
kun teltan ovikangas oli heilahtanut kiinni. Muutama tytöistä päästi
hermostuneen kikatuksen.
”Minä näin yhden punapään. Hän näytti komealta. Toivottavasti kohtaamme
illalla”, joku toinen huomautti.
Olin liian jännittynyt
kiinnittämään huomiota siihen, kuka puhui.
Wedd seisoi vierelläni ja silitteli hiuksiani.
Hän oli hyvin sievä, punahiuksinen tyttö ja pidin hänestä kovasti. Vuosien
aikana meistä oli tullut ystäviä.
”Minua pelottaa”, kuiskasin hänelle ääni väristen.
”Hyss, teet vain osasi. Ei ole mitään syytä pelätä tulevaa. Äiti on kanssamme
koko yön, eikä meille voi tapahtua mitään pahaa”, Wedd kuiski takaisin. Nojasin
pääni hänen olkaansa vasten. Hän oli minua miltei päätä pidempi ja tuntui
isosiskolta, jota en ollut koskaan saanut. Suljin silmäni ja keskityin
sisimpääni.
Vatsan tienoilla tuntui möykky, jonka tunnistin peloksi. Kuvittelin puristavani möykyn hitaasti kasaan. Näin kuinka se pieneni pienenemistään, kunnes oli niin mitätön, että olisin helposti voinut sulkea sen piskuisen nyrkkini sisään.
Näin mielessäni, kuinka otin möykyn käteeni ja heitin sen järveen. Se upposi kuin kivi. Pelko oli hukutettu, poissa. Myös minä olisin vahva, voimakas ja kaunis tänä iltana.
“Sinä olet niin suloinen”, Wedd kuiskasi minulle pidellessään minua lähellään. Hymyilin hiljaa, mutten vastannut. ”Niin pieni ja kaunis. Pikkuinen haltianaiseni.”
Annoin Weddin keinuttaa minua rauhallisesti. Hänen lähellään oli hyvä olla. Hän oli niin lämmin ja turvallinen. Hän oli se, joka oli lohduttanut minua, kun minulla oli paha olla. Hän oli aina paikalla, kun tarvitsin apua. Rakastin häntä enemmän kuin ketään muuta ihmistä, sillä hän oli minua kohtaan aina hyvä ja kiltti.
En tiedä, kuinka kauan seisoimme siinä, mutta
lopulta havahduin, kun telttakangas heilahti auki ja sisään astui mustiin
pukeutunut vanha nainen.
”Nyt on aika”, nainen sanoi ja livahti sitten ulos. Hän jäi pitelemään kangasta,
jotta me saatoimme kävellä ulos. Näin Weddin hymyilevän minulle viimeisen
kerran, kun astuin punertavaan iltaan. Hän tulisi paikalle vasta myöhemmin,
sillä vain neitsyet saivat tanssia yhdessä toukoneidon kanssa, kun nuorukainen
lähtisi kukistamaan kuningashirvasta.
Kokot oli sytytetty. Osa niistä oli maalla, osa puisten lauttojen päällä järvellä. Aurinko oli juuri laskemassa taivaanrannan taakse.
Kuljimme rivissä kohti aukeaa, jolle Gainea juuri kannettiin kantotuolissa. En ollut tunnistaa häntä, sillä hän näytti aivan erilaiselta. Tiesin Jumalattaren hengen jo ottaneen hänet valtaansa. Silmäni nauliutuivat tuijottamaan häntä. Suuri Jumalatar ruumiillistuneena. Kauniimpaa näkyä sai hakea.
Gainen tuoli laskettiin alas ja hän nousi siitä aukion keskellä. Me asetuimme piiriin hänen ympärilleen. Kyläläiset kokoontuivat meidän ympärillemme ja tiesin pienen kansan tarkastelevan meitä metsän pimennosta. Olin aina tiennyt, koska he olivat lähistöllä. Tunsin heidän läsnäolonsa kohinana verisuonissani, kipunoina luissani, väreinä ihollani.
Jostain kantautui rummutusta. Kuulin ihmisten kohahtavan, mutta pidin katseeni tiukasti piirin keskustassa. Piirimme hajosi hetkeksi, kun nuorimies asteli sen keskelle. Hänen ylleen oli vedetty ainoastaan hirven talja ja hänen päähänsä oli asetettu sarvikruunu, jotta hän voisi juosta hirvien kanssa yhtenä niistä ja kaataa kuningashirvaan.
En nähnyt miehen kasvoja, mutta hänestä huokui voimaa, joka sai minut valtaansa. Tiesin, että hän voittaisi. Hän kaataisi kuningashirvaan ja hänestä tulisi kuningas. Hän todistaisi olevansa Suuren Sarvipään arvoinen.
Gaine ja nuorukainen seisoivat vastakkain. Näin Gainen kohottavan kätensä ja siunaavan nuorenmiehen. Tunsin ilman väreilevän odotuksesta, enkä nähnyt mitään muuta kuin heidät. Sitten aivan yllättäen mies ryntäsi pois kehästämme ja juoksi metsään. Suuri jahti oli alkanut.
Gaine kohotti äänensä kannushuutoon. Rummut alkoivat hakata kovempaa ja muut soittimet yhtyivät niiden ääneen. Me tartuimme toisiamme kädestä ja ryhdyimme tanssiin, jonka tarkoituksena oli turvata nuorukaisen matka hirvien kanssa.
Äänemme kohosivat korkeuksiin, kun kutsuimme Ilmaa, Vettä, Maata ja Tulta liittymään juhlaamme. Tanssi kävi yhä villimmäksi. Käännyimme itään ja kutsuimme sitä, käännyimme etelään, länteen ja pohjoiseen. Ja niin kehämme tuli siunatuksi.
Annoin tanssin viedä minut mukanani. Jossain vaiheessa otteeni vierustovereista irtosi ja tanssin yksin. Kiepuin, pyörin, menin ylös ja alas. Ja lauloin muiden mukana. Tunsin satojen silmien porautuvan ihooni, tunsin hennatatuointien hehkuvan loitsuaan ihollani.
Loputtoman ajan kuluttua tanssi pysähtyi. Olin väsynyt ja hengästynyt. Kuulin vain oman kiihkeän hengitykseni, kun vanhat naiset tulivat paikalle. He veivät Gainen pois. Tiesin heidän vievän hänet pyhään luolaan odottamaan Suurta Sarvipäätä. Tiesin myös, että suuri jahti oli päättynyt. Kuningashirvas oli kaatunut.
Oli aivan hiljaista, kun Gaine kannettiin pois. Vasta kun vanhat naiset palasivat takaisin, alkoi rummutus uudestaan. Kiljaisin innosta ja tartuin yhtä neidoista käsistä. Yhdessä yhdyimme jälleen villiin tanssiin, joka päättyisi vasta, kun nuoret miehet tavoittaisivat meidät.
Parit vaihtuivat vauhdissa. Yhtäkkiä tajusin tanssivani yhdessä Weddin kanssa. Hymyilin hänelle leveästi ja yhdyin hänen lauluunsa, vaikka tuntui, etteivät keuhkoni enää kestäisi tätä riemua.
Alle tämän kevään kuun
Tule ja liity tanssiin joukon muun
Ilma ja vesi, maa ja tuli
Antakaa se, mille sydämeni suli
Tarjotkaa rakkautta ja viekää lentoon
Ojentakaa pimeys, ohjatkaa valoon
Tanssi kanssani raivoisasti
Pyöri, pyöri ympäri loppuun asti
Tulet palaa, kehä kieppuu
Nopeammin ja nopeammin jokainen liehuu
Liity veljeesi, siskoosi
Pyörähdä ja koske sisimpääsi
Pohjoinen, etelä, länsi ja itä
Siunatkaa tämä paikka pyhä
Kehässä pyörähtäkää
Ylös ja alas heittäkää
Polte ja leikki tulen
Näytä, mitä tietä kulen
Näytä mulle, kuka mua hulluna rakastaa
Näytä kasvonsa ja lupaan hälle onnen antaa
Tulet palaa, kehä kieppuu
Nopeammin ja nopeammin jokainen liehuu
Liity veljeesi, siskoosi
Pyörähdä ja koske sisimpääsi
Kehrää toiveesi, kehrää taikasi
Kehrää itsesi transsiin, ekstaasiin
Kehrää halusi, kehrää himosi
Pidätä henkeä ja anna kaikkesi
Jumalatar neitojen, kuule kutsuni
Palaa taas nyt luokseni
Suuri sarvipäinen jumala
miesten
Tule luokse lasten
Suukotin nopeasti Weddiä poskelle, mutten ehtinyt sanoa mitään, kun tunsin käsien tarttuvan minuun takaapäin. Kiljahdin, mutta suostuin kosketuksen vaatimukseen ja annoin uuden tanssittajan vetää minut pois Weddin luota.
Minut pyöräytettiin ympäri ja kohtasin vihreiden silmien polttavan katseen. Mies tällä kertaa. Nuori ja komeakin kai. Vatsaani puristi, kun hän vei minut villiin tanssiin kokon ympäri. Hänen käsivartensa olivat voimakkaat, kun hän nosti jalkani maasta ja kieputti minua ympäri niin kauan, että pääni meni pyörälle. Kun hän laski minut alas, tunsin hoippuvani.
Mies tanssitti minua kauemmas kokon valosta, metsän pimeyteen. Seurasin häntä sydän rintaa jyskyttäen. Puiden ja pensaiden varjoon pysähdyimme viimein. Kesti jonkin aikaa, ennen kuin näin mitään, sillä kokko oli sokaissut silmäni ympäröivältä maisemalta.
Selkäni painui puun karheaa kaarnaa vasten, kun mies nojautui lähemmäs minua. Annoin hänen suudella huuliani ja lopulta vastasinkin suudelmaan. Suljin silmäni ja keskityin tuntemuksiin sisälläni. Pelon möykky tuntui jälleen piskuisena, mutta sitä ympäröi rauhan muuri. Tuntui kuin joku olisi tuudittanut minua, suojellut, rakastanut. Äiti oli kanssani.
Voimakkaat sormet avasivat helposti mekkoni vyön ja soljet olkapäiltä. Valkoinen kangas putosi maahan päästämättä ääntäkään. Painoin katseeni alas ja tunsin kuuman punan kohoavan poskilleni. Kukaan mies ei ollut koskaan nähnyt näin paljon.
Hän kuitenkin tarttui leukaani ja pakotti minut katsomaan ylöspäin. Hän ei näyttänyt pelottavalta, vaan yhä nuorelta kuin minäkin. Hieman epäröiden vein käteni hänen lanteilleen ja avasin lannevaatteen vyön. Nahka putosi mekkoni seuraksi maahan. Se oli niin raskas, että päästi jopa tömähdyksen.
Puna värjäsi kasvoni kauttaaltaan. Jos mies ei ollut koskaan nähnyt minua alasti, en minäkään ollut koskaan nähnyt miestä. Olin kyllä kuullut puheita ja tiennyt, mitä oli odotettavissa, mutta siitä huolimatta näky oli jotain, mitä en ollut osannut todella ajatella. Se kiehtoi ja pelotti yhtä aikaa.
Nuorukainen hymyili. Hän tarttui minuun lujasti, muttei satuttanut, ja painoi minut kosteaan maahan. Se tuntui viileältä paljasta selkääni vasten, mutten valittanut, sillä outo kuumotus oli vallannut minut kauttaaltaan.
Miehen kädet liukuivat vartalollani tutkien kaiken. Kohotin omani ja kosketin hänen ihoaan. Se ei tuntunut yhtä pehmeältä kuin omani, vaan jollain tavalla erilaiselta. Iho oli kuitenkin lämmin, miltei kuuma, eikä sitä ollut vastenmielistä koskettaa. Annoin käsien kulkea omia reittejään ja nautin kosketuksesta, jota sain osakseni.
Ja kun hän viimein otti minut, en pelännyt enää.