Love Slave

A/N: Jokin ihmeellinen rävellys, joka löytyi koneen uumenista. Tämäkin jäänyt aikoinaan kesken ja suorastaan nolottaa koko teksti. Laitetaan se nyt silti esille...

Vastuunvapaus: En muuten omista kappaletta Love Slave. Sen oikeudet kuuluvat Under 17 -bändille.

Love Slave

Musiikin jyske kaikui korvissani imeytyen kehooni. Kehooni, joka liikkui musiikin tahdissa eläen koko ajan omaa elämäänsä. En tunnistanut enää kappaletta, enkä sen sanoja. Musiikki vain oli ja vei minua. Neovalot vilkkuivat. En voinut muuta kuin tanssia ja tanssia ja tanssia…

En muistanut, milloin olin viimeksi ollut ulkona. Nyt kaverini olivat kuitenkin onnistuneet houkuttelemaan minut hieman tuulettumaan. He olivat kiskoneet minut tanssilattialle ja melkein pakottaneet tanssimaan. Aluksi se oli tuntunut vastenmieliseltä, mutta nyt en halunnutkaan mitään muuta kuin tanssia loputtomiin. Musiikki oli saanut minusta vallan ja halusin elää jokaisen tunteen, jonka se minussa aiheutti.

Hold your hand... (kamatte)
touch and feel... (amaete)
Night and day... (mitsumete)
through the night... (KISU shite)
Kiss, kiss
Kiss, kiss

Sykkivä musiikki vei minut mukanani. Annoin sen viedä itsekontrollini kokonaan keskittyen ainoastaan tanssimaan. Millään muulla ei ollut merkitystä kuin sillä, että minulla oli nyt hyvä olla. Nautin suunnattomasti tästä hetkestä ja tunsin olevani vapaa kaikista huolista ja murheista, jotka olivat aiemmin painaneet mieltäni.

Tunsin selkäni osuvan johonkuhun, mutta en kiinnittänyt asiaan juurikaan huomiota. Tanssiessa saattoi helposti hipaista muita lattialla olevia. Samassa tunsin kuitenkin jonkun tarttuvan käsivarrestani, ja käänsin katseeni ensin käteeni ja sitten hiljalleen vierasta kättä seuraillen ylöspäin. Edessäni seisoi mies, joka oli pukeutunut täysin mustiin vaatteisiin. Hänen pitkät, mustat hiuksensa olivat niskassa löyhällä poninhännällä ja hänen mustat silmänsä tuijottivat suoraan minuun kuin olisivat nähneet lävitseni.
"Sinun pitäisi katsoa, miten tanssit", hän sanoi minulle. Musiikin pauhusta huolimatta kuulin hänen sanansa aivan selvästi, vaikka hän ei huutanut. Hänen äänensä oli kylmän rauhallinen ja tyyni. Jostain syystä se teki minuun suuren vaikutuksen. Olisin voinut kuunnella tuota ääntä loputtomiin.

Hymyilin miehelle niin suloisesti kuin osasin. Hän veti minut lähemmäs itseään, jolloin saatoin tuntea hänen tuoksunsa. Se huumasi minut aivan samalla tavalla kuin musiikki ja hänen äänensä olivat tehneet vain hetkeä aiemmin.

Doushite da ka wakarimasen (Wakaranai! Wakaranai!)
Riyuu nanka atozuke de (Atozuke! Atozuke de!)
Anata ni hikarete watashi no tokimeki kairo mawaridashita

Hän veti minut aivan kiinni itseensä, vaikka kappale ei ollutkaan hidas. Tanssin häntä vasten ja saatoin helposti tuntea hänen lihaksensa vaatteiden lävitse. Kuljetin oikeaa kättäni hänen mustaan hihaan verhottua käsivarttaan pitkin nauttien täydellisten lihasten tunnusta kankaan alla. Halusin kiihkeästi tuntea nuo lihakset sormiani vasten. Tuo hiha vain oli tielläni…

Jotenkin koko ympäristö hämärtyi. En tajunnut muita tanssijoita, enkä sitä, että kappale toisensa perään vaihtui. En edes sitä, että ystäväni olivat jo aikoja sitten kadonneet pöytäämme virnistellen merkitsevästi keskenään. Sillä hetkellä elin vain tanssimiselle ja tuolle salaperäiselle miehelle. En tajunnut, enkä halunnut mitään muuta. Hän valtasi kaikki aistini tukahduttaen kaiken muun ympäriltäni.

Tunsin poltteen kasvavan sisälläni. Ja jostain syystä minulla oli tunne, että hänkin tunsi sen, tai jos ei tuntenut, niin ainakin hän tiesi siitä. Hän tiesi kaiken minusta, menneisyyteni, nykyisyyteni ja tulevaisuuteni. Hän tiesi tunteeni ja ajatukseni. Hän tunsi minut läpikotaisin, vaikka olimme juuri kohdanneet, emmekä olleet vaihtaneet keskenämme paria sanaa enempää.

Majime na no de ha nakute kitto
Sunao ni narenai dake anata ga
Nozomu koto ha subete wakarimasu...

Mies tanssitti minua kohti rauhallisempaa nurkkausta, vaikka en sitä kunnolla tajunnutkaan. Jossain tajuntani rajamailla vain hahmotin, ettei ympärillämme ollut enää niin paljon ihmisiä.
"Mikä sinun nimesi on?" kuiskasin hiljaa. Niin hiljaa, ettei kukaan olisi voinut kuulla kysymystä discomusiikin jyskeessä… ja silti hän kuuli sanani.
"Onko sillä merkitystä? Nimi on vain joukko kirjaimia yhdistettynä toisiinsa", hän vastasi yhtä hiljaisella äänellä. En voinut olla hämmästelemättä sitä, että todella kuulin sanat. En lukenut niitä hänen huuliltaan, vaan kuulin ne korvillani. Se ei kaiken järjen mukaan voinut olla mahdollista.

Naurahdin pienesti ja painauduin hänen rintaansa vasten. Miten kukaan saattoi olla noin kiehtova?
"Ei sillä ole merkitystä", vastasin keinuttaen itseäni häntä vasten. Tunsin hänen voimakkaat kätensä selässäni hänen pidellessä minusta tiukasti kiinni.
"Tämä paikka on melko meluisa", mies sanoi hetken kuluttua. Nyökkäsin hänen rintaansa vasten. Musiikin jytke kaikui korvissani saaden sydämeni lyömään samaan tahtiin basson kanssa. Pidemmän päälle se ei ollut kovin mukavaa… "Haluaisitko lähteä täältä?" hän kysyi sitten pehmeästi tarttuen leukaani ja pakottaen minut katsomaan häntä silmiin.

Hetken minusta näytti siltä kuin hänen silmänsä olisivat leimahtaneet punaisina. Räpäytin omia silmiäni epäuskoisena, ja seuraavassa hetkessä minua tuijottivatkin syvät, mustat silmät, joissa ei ollut punaisuudesta tietoakaan. Kuin hypnoosissa nyökkäsin miehelle, sillä todellakin halusin lähteä. Nyt kun aloin miettiä asiaa, olin halunnut lähteä siitä hetkestä asti, kun olin tavannut hänet. Olin halunnut lähteä hänen mukaansa, minne hän sitten olikin menossa.

I'm your slave anata dake ha tokubetsu da kara
Nan de mo itte kudasai
I'm your slave anata dake wo mamoru tame ni
Watashi ha koko ni imasu

Suljin silmäni ehkä kahdeksi sekunniksi ja tajusin, että discon melu katosi ympäriltämme. Kun avasin silmäni jälleen, huomasin seisovani käytävällä, jonka lattiaa päälysti pehmeä kokolattiamatto. Käytävän molemmin puolin oli ovia ja pari jukkapalmua oli aseteltu sinne tänne. Valaistus oli häikäisevän kirkas discon hämäryyteen tottuneille silmilleni, ja jouduinkin sulkemaan ne uudestaan, ennen kuin pikkuhiljaa aloin tottua kirkkauteen.

Miehen käsi oli lantiollani, kun hän veti avaimen taskustaan ja työnsi sen hotellihuoneen oven lukkoon. Lukko aukeni äänettömästi hiljaisella käytävällä, ja hän veti oven auki päästäen minut ensin sisälle. Hitusen varuillani astui pimeään huoneeseen kävellen ikkunalle. Maisema ei näyttänyt kovin tutulta, mutta toisaalta en ollut koskaan katsellut kotikaupunkiani näin korkealta… ja silti minusta tuntui, ettei kuva oikein täsmännyt mielikuvaani. Kadut olivat väärillä paikoilla, valoja tuntui olevan vähemmän, eikä autojakaan ollut liikenteessä.
"Missä me olemme?" kuiskasin hiljaa, sillä ääneen puhuminen tuntui sopimattomalta.

Kuulin oven sulkeutuvan takanani, ja huoneeseen laskeutui pimeys. Pehmeät askeleet kulkivat luokseni. Lopulta mies kietoi kätensä ympärilleni ja veti minut itseään vasten.
"Missä vain ikinä haluat. Aika ja paikka eivät sido meitä", hän vastasi. Painoin pääni hänen olkapäätään vasten katsellen outoa kaupunkia. Tunsin oudon rauhallisuuden laskeutuvan ylleni, vaikka oikeastaan minun olisi pitänyt olla paniikissa. Olinhan joutunut täysin vieraaseen paikkaan tuntemattoman miehen kanssa. Mutta eihän minulla mitään hätää ollut. Minulla oli puhelin, jolla voisin aina soittaa apua, jos jotain sattuisi, eikä mitään sattuisi kuitenkaan… Olin turvassa tämän miehen kanssa.

Miehen käsi siveli vatsaani toppini kankaan päältä. Hänen liikkeensä oli melkein liioitellun hidasta. Katselin vielä hetken maisemaan, mutta suljin sitten silmäni keskittyen yksinkertaisesti vain tuntemaan hänen kosketuksensa. Olin valmis tekemään mitä vain, ettei hän lopettaisi… Tuo tuntui yksinkertaisesti vain liian hyvältä.