Nimetön tarina

Kirjoittanut: Afeni

Hän ei ollut kovin vanha. Itse asiassa hän oli melko nuori. Jokin aikaa sitten hän oli ollut hyvin rakastunut. Kai hän oli rakastunut edelleen. Hän oli tavannut miehen, komean ja hauskan. Hän oli ihastunut mieheen, ja mies oli ihastunut häneen. He olivat alkaneet tapailla ja myöhemmin seurustella. Heillä oli ollut hauskaa yhdessä. Mies oli saanut hänet nauramaan, joskus tosin myös itkemään.

Aika oli kulunut ja asiat olivat sujuneet omalla painollaan. Heillä ei ollut paljon yhteistä, mitä nyt seksi, viina ja tupakka. Puheenaiheet olivat käyneet vähiin. Hän oli ensin kyllästynyt polttamiseen ja sitten viinan juontiin. Hän ei ollut halunnut elämän olevan jatkuvaa juhlimista. Hän oli halunnut kodin, perheen ja mukavan elämän. Mies oli halunnut juoda ja rellestää, joten mies oli lähtenyt yksin juhlimaan, ilman häntä. Hän oli jäänyt kotiin ja istunut siellä yksin. Hän oli kirjoittanut pöytälaatikon täyteen runoja yksinäisyydestä ja ahdistuksesta, mutta mies oli silti lähtenyt joka lauantai juhlimaan.

Ajan mittaan oli kadonnut kolmaskin yhteinen asia. Seksi oli loppunut, eikä heillä ollut enää mitään yhteistä. Mies oli jatkanut juhlimista, ja hän oli jatkanut kotona istumista ja kirjoittamista. Hänellä ei ollut edes hyviä ystäviä, joille hän olisi voinut puhua. Hän kaikki tuttavansakin olivat halunneet jatkaa juhlimista.

Hän ei enää ollut onnellinen. Hän oli yksin. Mutta hänellä oli edelleen rakkaus. Vaikka kaikki yhteiset asiat olivat kadonneet, hän rakasti yhä. Mies ei vain enää taitanut välittää, mutta ei ollut lähtenyt poiskaan. Mies ei vain koskaan ollut kotona. Hän teki ruuan ja odotti miestä syömään. Ruoka jäähtyi, mutta miestä ei kuulunut. Mies tuli kotiin joskus yöllä – humalassa. Silti hän ei lähtenyt. Hän jäi kotiin ja eli elämänsä onnettomana loppuun asti.