Tilaisuus tekee ilmapiraatin

Author: Afeni

Rating: R/NC-17

Disclaimer: Squaren omat ovat Squaren omia, vaikka mieluusti Balthierin itselleni nappaisinkin. Tarina on minun.

Summary: Balthier ja Basch viettävät iltaa Whitecapin tavernassa Balfonheimin satamassa.

Challenge: Koska olen äärimmäisen vahvasti Fran/Balthier-shipperi, haastoi jalokuusi minut kirjoittamaan sellaisella parituksella, jota en ole pienessä mielessänikään miettinyt. Muita haasteeseen liittyviä ehtoja en kerro tässä, sillä ne paljastaisivat tarinasta liikaa.

SPOILERS: Kaikki tapahtumat ennen Balfonheim Portia.

A/N: Todellakin haaste. Niin naistennaurattaja kuin onkin, olen aina nähnyt Balthierin sydämen kuuluvan vain yhdelle henkilölle. Pahoittelen muuten kökköä ja kliseistä otsikointia. Se vain jotenkin tuntui olevan paikallaan.

Tilaisuus tekee ilmapiraatin

Whitecap, tuo piraattien suosima taverna. Balthier ei ollut istunut siellä aikoihin, eikä hän ollut uskonut liiemmälti kaipaavansa paikkaa, mutta nyt hän tajusi, että sinne liittyi paljon hyviä muistoja. Varhaisina ilmapiraattivuosinaan hän oli viettänyt siellä monta viininhuuruista iltaa toveriensa kanssa, kunnes yhtenä iltana eräs viera oli astellut kapakkaan ja varastanut hänen huomionsa. Sekin oli vähintään mielenkiintoinen muisto, joskaan ei samaa luokkaa kuin muihin naisiin liittyvät.

”Oletko varma, että meidän kannattaa viettää iltamme täällä, jos olemme jo huomenissa lähdössä Giruveganiin?” pöydän toisella puolella istuva Basch kysäisi piraatilta ja vilkuili samalla ympärillään mellastavaa joukkoa. Tavernassa kävi julmettu meteli, kun kaikki yrittivät puhua – huutaa – toistensa päälle, ja jotkut jopa kävivät kiinni toisiinsa. Rähinöitsijät tosin lensivät pihalle hyvin nopeasti, sillä paikan omistaja ei katsonut heitä hyvällä. Sen sijaan vanha ukko ei tuntunut välittävän siitä, vaikka joku olisi hieman ohimennen puristellut tarjoilijatyttösiä. Ei sillä, edes naiset itse eivät tuntuneet käytöksestä vaivautuvan. Balfonheim oli todellakin piraattikaupunki, siitä ei päässyt mihinkään.

”Kapteeni hyvä, ei pari viinilasillista estä matkantekoa”, Balthier naurahti ja kohotti lasiaan. Hän oli viime aikoina tyytynyt olueen, mutta Balfonheimin viini oli sellaista, ettei sitä yksinkertaisesti voinut jättää väliin. Sitä tarvitsi maistaa vain kerran, eikä vastaan tullut enää parempaa juomaa. Tosin yllättävän harvat osasivat arvostaa sitä. Monet joivat mieluummin tavernan omaa olutta tai viinaa, joka kilahti nuppiin Balthierin makuun liiankin nopeasti.

Basch hymähti. Balthier kaatoi miehen lasin täyteen ja täytti sitten omansakin. Yksi pullollinen ei olisi pahaksi puoliksi juotuna. Sitä paitsi piraatti uskoi kapteenin vastustelevan vain periaatteesta.

”Sanopa, mikä sinut oikeasti sai tälle matkalle”, piraatti kehotti toista miestä ja nosti lasin huulilleen.

”Valani. Vannoin kerran suojelevani Dalmascan kuninkaallista perhettä hengelläni ja juuri sen aion tehdä”, Basch vastasi.

”Niin, niin ja et kestäisi jos rikkoisit ritarillisen valasi. Mikä on se perimmäinen syy? Dalmascan kuninkaallisen perheen viimeinen jäsen?”

”Suojelen lady Ashea, kunnes kuolen.”

”Tarkalleen ottaen, miltä kaikelta? Itseltäsikin?”

”En ymmärrä, mitä tarkoitat.”

Balthier nauroi toisen hämmennykselle. Basch tiesi tasan tarkkaan, mitä piraatti tarkoitti, muttei ehkä myöntänyt sitä edes itselleen.

”Et sinä pelkästä velvollisuudesta mukaan lähtenyt”, Balthier totesi. ”Usko pois, minä en ole sokea. Kaunis prinsessa ja uljas ritari. Melkoinen tarina, sanoisin.”

”Ennemmin kyseenalaistaisin sinun motiivisi kuin omani”, kapteeni huomautti.

”Minun motiivini? Olenko koskaan muuta väittänytkään kuin, että haluan katsoa, miten tarina päättyy.”

Basch ei vastannut. Balthier hymähti ja kumosi viinin kurkkuunsa. Hän valutti viimeisen lasillisen itselleen ja kopautti sitten tyhjän pullon pöytään. Viini oli loppunut turhan nopeasti. Ilta oli vasta alussa, eikä Balthier todellakaan ollut valmis menemään nukkumaan. Hän halusi ensin tyhjentää päänsä, sillä viime päivät olivat antaneet aivan liikaa ajattelemista. Parasta olisi juoda viiniä, kiusata Baschia ja hiipiä sitten yöllä Franin huoneeseen ja yllättää nainen. Suunnitelma kuulosti loistavalta. Jos hän noudattaisi sitä, hänen ei tarvitsisi ennen aamua miettiä tohtori Cidiä tai valtakunnan pelastamista. Hän saisi yhden illan olla jälleen pelkkä ilmapiraatti.

”Mitäs jos tilattaisiin vielä toinen?” Balthier ehdotti.

”No, tuota.. onhan tämä..”

”Hienoa!”

Ilmapiraatti tarttui kevyesti ohitse kulkevaa tarjoilijatarta käsivarresta ja tilasi toisen pullollisen viiniä. Nuori nainen hymyili hänelle ja lupasi toimittaa tilauksen ensitilassa.

”No, jatketaanpa sitten. Mitä aiot tehdä, kun tämä kaikki on ohitse?”

”Tämä kaikki?”

”Niin, Vayne kukistettu, Dalmasca pelastettu ja niin edespäin, mitä muuta roskaa siihen nyt kuuluukaan. Rakkaan prinsessasi kruunajaiset kuningattareksi varmaankin.”

”Jään hänen korkeutensa palvelukseen, mikäli hän vain sitä toivoo.”

”Yhmm, ja katselet vierestä, kun hän nai jonkun toisen. Basch, ystävänä, tarttuisit toimeen, ennen kuin on liian myöhäistä.”

”En edelleenkään ymmärrä, mitä tarkoitat.”

”Tilaisuudet tulee käyttää, eikä katsoa, kun ne lipuvat ohitsesi.”

”Sinä varmaan tekisit niin?”

”Tietenkin. Olen aina tehnyt, aina tulen tekemään. Se on osa piraatin luonnetta. Tällä alalla ei pärjää, jos katsoo vierestä, kun muut toimivat.”

”Olet hieno mies, Balthier, mutta me kaksi olemme erilaisia. En koskaan käyttäisi asemaani väärin.”

”Et edes, vaikka ladysi sitä pyytäisi?”

”Hän tekisi niin vastoin parempaa tietoa. Ei, en koskaan voisi tehdä niin.”

”Miesparka.”

Balthier puisteli päätään, mutta hymyili seuraavassa hetkessä leveästi. Tarjoilijatar saapui viinipullon kanssa ja täytti molempien miesten lasit. Nainen laski pullon pöydälle ja pyysi 75 gilliä. Balthier ojensi hänelle kahdeksankymmentä ja suukotti vielä naista kädelle. Nainen punastui hiusmartoaan myöten ja kiirehti palvelemaan seuraavaa asiakasta.

”Mitähän Fran mahtaisi pitää tästä sinun tavastasi käyttää tilaisuudet hyväksesi?” Basch tiedusteli lasinsa takaa.

”Hmm, tietty viattomuus on tietenkin hyvä säilyttää, mutta tuskin hänkään pahastuisi, jos sattuisin ryöstämään jonkun rikkaan rouvan ja hankkimaan hänelle uuden asearsenaalin rahoilla.”

”Varsin romanttinen ele.”

”Fran ei ole tavallinen nainen, hän ei arvostaisi sievää kaulakorua.”

”Olet varmaankin oikeassa.”

”Aye.”

Miehet kumosivat lasillisensa ja Balthier kaatoi heille uudet. Taverna oli niin täynnä, ettei sieltä olisi enää löytänyt vapaata pöytää. Hämärä ilta oli vaihtunut yön pimeydeksi ja kuu kivunnut meren ylle. Sen sirppi näkyi selvästi tavernan ikkunasta. Pari tuntia oli kulunut hyvin mukavasti. Balthier oli tyytyväinen siihen, että oli pyytänyt Baschia viettämään iltaa hänen kanssaan. Vaan oli pahastunut joutuessaan jäämään pois seurasta. Ilmapiraatti ei kuitenkaan nyt jaksanut klopin höpinöitä, välillä oli mukavaa päästä kumoamaan lasillisia miesseurassa. Ja Vaan oli vasta pelkkä poikanen. Tuskinpa kloppi oli edes maistanut vielä viiniä. Hänestä olisi ollut yksinkertaisesti vain harmia.

Oli ollut myös helpotus, etteivät naiset olleet halunneet tavernan tungokseen. Fran olisi kyllä ymmärtänyt, jos Balthier olisi sanonut haluavansa istua iltaa pelkästään Baschin kanssa, mutta Ashesta ei voinut mennä takuuseen. Prinsessa ymmärsi tasan sen, minkä halusi, ei yhtään enempää. Naiset ja Vaan olivat siis jääneet viettämään iltaa majatalolle. Balthierille se sopi erinomaisesti.

Miehet olivat jutustelleet ilmalaivoista ja Baschin armeijakokemuksista. Balthier ei ollut varsinaisesti viitannut omiinsa, mutta olipa hän kuitenkin esittänyt mielipiteensä tietyistä toimista, joita harrastettiin armeijan piirissä. Oli paljon sellaista, mitä hän ei hyväksynyt. Basch oli yllättävän monessa asiassa hänen kanssaan samoilla linjoilla, vaikka mies vaikutti toisinaan jäyhältä. Toisinaan Balthier oli pohtinut, että kapteenin kypärä oli ollut armeija-aikaan liian kireällä, minkä takia tämä ei osannut ottaa rennosti. Kaikesta jäykkyydestään huolimatta Basch oli illan aikana osoittanut olevansa kunnon mies, jopa piraattiainesta.

”Äh, päästä irti. Minä etsin Balthieria!”

Varsin tutuksi tullut tytön ääni keskeytti Balthierin kovin syvällisen pohdinnan. Hän käänsi katseensa ikkunasta äänen suuntaan yhtä aikaa Baschin kanssa. Penelo riuhtoi parasta aikaa kättään irti jonkun turhan humalassa olevan korston otteesta. Mitä ihmettä tyttö täällä toimitti?

Molemmat miehet nousivat pöydän äärestä ja kiirehtivät piraatin ja tytön luokse.

”Anteeksi”, Balthier tokaisi ja koputti miestä olkapäälle. ”Tyttö taisi sanoa etsivänsä minua.”

”Painu sinne, minne chocobo ei lennä, minä näin hänet ensin!”

”Balthier, Basch!” Penelo huudahti. ”Tuo idiootti ei ymmärrä puhetta.”

”Olkaa hyvä ja päästäkää neiti irti”, Basch ilmoitti korstolle.

”Tuolla tavoin hän ei ainakaan ymmärrä. Täkäläisille pitää puhua täkäläistä kieltä”, Balthier huomautti.

”Sinä varmaankin osaat valita sanat paremmin, Balthier”, Basch ärähti.

”Tietenkin. Ei minusta olisi muuten johtotähteä tehty.”

”Kuka sinut oikeastaan siihen asemaa laittoi?”

”Eikö se nyt ole täysin selvää? Alfa-ur..”

”HEI!” Penelo kiljui ja huitoi vapaalla kädellä.

”Sanoin, että tyttö etsi minua”, Balthier totesi tyynesti ja kääntyi korston puoleen samalla, kun veti esiin aseensa ja tähtäsi sillä suoraan miehen otsaa kohti. Basch ei epäröinyt hetkeäkään, vaan kiskaisi oman miekkansa esille.

Korsto päästi otteensa Penelosta ja nosti kätensä pystyyn. ”Hyvä on sitten, en olisi tuollaista ruipeloa halunnutkaan. Pidä hyvänäsi, eihän typykkää ole edes varustettu kunnolla.” Niine hyvineen korsto häipyi muiden piraattien sekaan. Balthier virnisti ja tunki aseensa takaisin koteloon. Sitten hän kuitenkin vilkaisi Peneloa vakava ilme kasvoillaan.

”Tämä ei ole turvallinen paikka viattomille pikkutytöille.”

”Sekö minä sinun mielestäsi olen?” tyttö närkästyi, mutta jatkoi sitten toisenlaiseen sävyyn: ”Minun oli pakko tulla.”

”Miksi niin?” Basch tiedusteli kolmikon siirtyessä kohti miesten pöytää.

Penelo istahti tyhjälle tuolille jättäen Baschin ilman paikkaa. Balthier pudottautui rennosti omalleen, eikä antanut uuden käänteen häiritä itseään. Toki hän oli toivonut miesten iltaa, mutta Penelo oli varsin harmiton tapaus kaiken kaikkiaan.

Yllättäen tyttö kumosi Baschin viinilasillisen kurkkuunsa ja kääntyi sitten katsomaan kapteenia.

”Tuota.. Ashe lähetti minut. Vaan ja Fran menivät jo molemmat nukkumaan ja Ashe taitaa tarvita sinua. Hän ei oikeastaan selittänyt tarkemmin, mutta käski kertoa, että odottaa huoneessaan”, Penelo selosti. Tyttö nappasi viinipullon ja täytti lasin uudestaan. ”Kuulosti siltä, että kannattaisi pitää kiirettä.”

Basch epäröi. Hän vilkaisi Balthieria, sitten Peneloa ja käänsi lopulta katseensa uudestaan piraattiin.

”Minä huolehdin, että Penelo pääsee turvallisesti majatalolle. Ala painua ja muista, mitä sanoin tilaisuuksista”, nuorempi mies naurahti. Basch nyökkäsi ja suunnisti saman tien tavernan ovelle. Ennen kuin mies oli ehtinyt ulos, Penelo oli jo tyhjentänyt toisen lasillisen ja kaatoi itselleen kolmatta.

Balthier tuijotti tyttöä, kun tämä ryhtyi juomaan uutta lasillistaan. ”Hidasta nyt tahtia. Tuolla menolla olet joko pää pusikossa tai heräät aamulla jostain, minne et muista nukahtaneesi.”

”Sinähän lupasit huolehtia minusta, Balthier.”

”Tarkoitin vain, että viinistä pitää nauttia, eikä juoda sitä kuin olutta.”

Penelo hymähti, mutta hidasti kuitenkin tahtia. Balthier kaatoi itselleenkin uuden lasillisen. Ei ollut mitään syytä heittää hyvää viiniä hukkaan vain siksi, että seura oli vaihtunut. Hän oli kuitenkin maksanut pullosta hyvän hinnan.

”No, mitenkäs teidän iltanne sujui?”

”Siinähän se”, Penelo sanoi ja purskahti nauruun. Tytöltä meni hetki, ennen kuin hän sai hillittyä itsensä. Balthier virnisti huvittuneesti. Penelo ei tainnut olla erityisen kokenut juoja. ”Fran ja Ashe keräsivät paljon huomiota ja Vaan sai hätistellä miehiä muualle. Meillä oli oikein hauskaa.”

”Fran ja Ashe. Taisit unohtaa jonkun.”

”En suinkaan”, Penelo vastasi. Balthier oli tavoittavinaan tytön katseessa lievää kateutta.

”Sitten ne miehet olivat typeryksiä, jos eivät huomanneet sinuakin”, ilmapiraatti totesi. Ei kai siinä mitään pahaa ollut, jos hieman lohdutti tyttöstä. Penelo oli sievä siinä missä Fran ja Ashe kauniita.

Tytön posket punehtuivat, mistä Balthier sai uuden syyn virnistää. Tehtävä suoritettu, tyttönen oli saatu paremmalle tuulelle.

”Ashen olisi kylläkin pitänyt lähettää Vaan tänne. Whitecap ei ole kovin ystävällinen taverna näin yöaikaan”, Balthier vaihtoi aihetta. ”Eikä Balfonheimissä ole muutenkaan turvallista kuljeskella keskellä yötä, jos sattuu olemaan nainen. Ihme, että selvisit tänne asti.”

”En ole niin avuton kuin voisi luulla. Olen elänyt vuosia kaduilla. Sitä paitsi olemme olleet jo monissa taisteluissa tällä matkalla. Osaan kyllä pitää puoleni.”

”Aye, varmasti osaat, mutta jos tuollainen korsto, kuin äskeinen, käy kimppuusi pimeällä kujalla, ei sinulla ole paljon mahdollisuuksia.”

Penelo tuhahti, kulautti lopun viinin lasistaan kurkkuunsa ja kopautti lasin pöytää vasten. Balthier ei välittänyt tytön mielenosoituksesta, vaan kaatoi lopun viini puoliksi heille kummallekin. Tyttö näytti hyväksyvän sovintoeleen, sillä hän kohotti lasin huulilleen. Balthier pani merkille, että Penelon posket punottivat hieman, eikä hän voinut olla miettimättä, olivatko naisetkin jo ehtineet nautiskella viiniä iltaa viettäessään.

”Juodaan nämä ja lähdetään”, ilmapiraatti totesi. Penelo nyökkäsi hänelle. Jos Basch olisi jäänyt pöytään, Balthier olisi todennäköisesti tilannut vielä yhden pullon, mutta hän ei halunnut ottaa vastuulleen Penelon mahdollista krapulaa, joka taatusti iskisi, jos tyttö joisi liikaa.

Kun kaksikko nousi pöydästä, Balthier saattoi todeta, että viini oli käynyt hänenkin päähänsä. Hän tunsi olonsa huomattavasti paremmaksi ja rennommaksi kuin aiemmin. Vaikkei ilta ollut mennyt täysin suunnitelmien mukaan, hän oli kuitenkin onnistunut suorittamaan osan tavoitteistaan. Viimeinen silaus vain puuttuisi. Sitä varten hänen täytyisi toimittaa iloisesti eteenpäin hyppelevä Penelo petiin ja mennä sitten hoitelemaan Fran.

Tavernan ulkopuolella Penelo pyrähti yllättäen juoksuun. Balthier tuijotti tyttöä hölmistyneenä, kunnes tajusi, että tämä aikoi oikeasti painella hänen näkökenttänsä ulkopuolelle.

”Et saa kiinni!” tyttö huusi. Zodiark sentään, humalaiset pikkutytöt olivat jotain miehen sietokyvyn ulkopuolelta.

Tilanne ei jättänyt juurikaan vaihtoehtoja, joten Balthier pinkaisi vaaleahiuksisen tytön perään tämän kadotessa rannan suuntaan. Penelo saisi tästä hyvästä kuulla kunniansa. Tyttöhän käyttäytyi täysin edesvastuuttomasti. Tämä oli jotain sellaista, mitä Vaan olisi saattanut tehdä, mutta Balthier oli olettanut Penelon olevan ikäisekseen hyvin vastuuntuntoinen.

Kun Balthier vihdoin tavoitti Penelon, tyttö oli kiskonut saappaat jaloistaan ja heittänyt ne hiekalle kahlatakseen meriveteen.

”Mitä hemmettiä sinä oikein teet?” Balthier huudahti vesirajasta. ”Meidän piti palata majatalolle.”

”Halusin nähdä meren.”

Penelo kääntyi rantaan päin ja hymyili viattomasti Balthierille. Ilmapiraatti tuijotti tyttöä tietämättä, mitä oikein olisi vastannut tälle.

”No, olet nähnyt nyt, joten voimme siis mennä takaisin”, mies totesi lopulta. Miten hän olikin onnistunut saamaan itsensä tällaiseen tilanteeseen? Ei häntä huvittanut alkaa kenenkään lapsenvahdiksi.

Penelo nauroi ja lähti hitaasti kävelemään kohti rantaa. Balthier huokaisi mielessään helpotuksesta. Onneksi tyttö ei ainakaan käynyt inttämään vastaan. Tosin tämä olisi voinut kävellä hieman nopeammin. Tahallinen viivyttely oli ainoastaan ärsyttävää.

Tyttö kuitenkin suorastaan hiippaili miehen eteen. Kun hän oli melkein rannassa, Balthier käänsi selkänsä aikoen kävellä kadulle odottamaan. Yllättäen hän kuitenkin tunsi Penelon tarttuvan hänen hihaansa. Mies kääntyi takaisin tyttöön päin hämmentyneenä.

”Mitä nyt?”

Penelo ei vastannut miehelle. Ennen kuin Balthier tajusikaan, tyttö oli kietonut kätensä hänen kaulaansa ja painautunut tiukasti häntä vasten. Mies ei ehtinyt tehdä mitään, sillä seuraavassa hetkessä hän jo tunsi pehmeät huulet omillaan. Mitä helvettiä?

Balthier tarttui Penelon käsivarsiin ja pakotti tytön kauemmas itsestään. Tämä kuitenkin kiemurteli irti hänen otteestaan ja painautui uudelleen hänen rintaansa vasten ryhtyen nyt aukomaan paidan nappeja. Minkä ihmeen takia hän olikaan päätynyt jättämään rintapanssarinsa majataloon? Balthier ei enää muistanut.

”Penelo, mitä sinä teet?” mies kysyi ja yritti työntää tyttöä pois. Penelo pyrki kuitenkin hyvin sinnikkäästi juuri päinvastaiseen lopputulokseen saaden Balthierin olon epätoivoiseksi. Hän olisi tietenkin voinut käyttää voimaa ja tyrkätä tytön pois, mutta jokin esti häntä tekemästä sitä. Penelon näppärät sormet aukoivat paidan napit turhankin nopeasti ja hyvin pian tyttö jo siveli Balthierin rintaa tutkivasti.  

Ilmapiraatti veti syvään henkeä tuntiessaan toisen kosketuksen. Pahus, edellisestä kerrasta oli aivan liikaa aikaa. Kun matkusti ympäri maailmaa kuuden hengen seurueessa, joutui majoittumaan olemattomiin tiloihin ja taistelemaan jatkuvasti hirviöitä vastaan, ei omille tarpeille oikeastaan jäänyt aikaa. Ne oli vain pakko unohtaa, pistää syrjään ja vetää esille tilaisuuden tullen. Valitettavasti Penelo selvästikin tarjosi tilaisuutta.

Ja Zodiarkin tähden Balthier halusi käyttää sen hyväkseen.

Ajatukset risteilivät miehen päässä ja törmäilivät toisiinsa. Viinilasilliset selvästikin hämärsivät älyn terävimpiä reunoja, eikä rintaa vasten painautunut lämmin naisen vartalo ainakaan helpottanut aivotyöskentelyä. Tämä ei ollut missään nimessä oikein. Penelohan oli ihastunut Vaaniin ja Vaan Peneloon. Ja mitä Frankin sanoisi? Ei, viera ei saisi tietää. Ei missään tapauksessa. Itse asiassa kukaan ei saisi.

Penelo riipi paitaa kokonaan pois ilmapiraatin päältä sillä välin, kun tämä pohti, miten tilanteeseen tuli reagoida. Pakotus nivusissa kehotti käymään toimeen, ennen kuin tyttö muuttaisi mielensä. Miehen moraali taas oli jokseenkin toista mieltä asiasta. Eihän tällainen ollut millään muotoa soveliasta, niin paljon kuin Balthier kyseistä sanaa inhosikin.

Mies tunsi paitansa putoavan äänettömästi maahan. Hän tuijotti mykkänä Peneloa, joka katseli häntä melkein uteliaasti. Tyttö selväsikin mittaili miehen ylävartalon lihaksia. Imartelevaa kieltämättä.

”Tilaisuudet tulee käyttää, eikä katsoa, kun ne lipuvat ohitsesi.”

Zodiark!

Penelo irrotti paksut nahkarannekkeensa ja pudotti ne pehmeään hiekkaan. Balthier tuijotti, kun tyttö napsautti hartiasuojuksiaan pitelevän soljen auki ja antoi senkin vaatekappaleen pudota. Se päästi vaimean tömähdyksen. Seuraavaksi tyttö kumartui ja avasi keltaisen asunsa soljet jalkojen ympäriltä. Ennen kuin Balthier ehti tajutakaan, sekin vaatekappale oli päätynyt muiden seuraksi. Penelo taisi olla tosissaan.

Balthier nielaisi katsellessaan pelkkään siniseen asuunsa verhoutunutta tyttöä. Mies ei ollut koskaan aiemmin tuntenut jäätyvänsä tällaisessa tilanteessa. Hemmetti, hänet tunnettiin naistenkaatajan maineestaan. Peneloa hänen järkyttynyt ilmeensä näytti lähinnä huvittavan.

Tyttö ojensi kätensä ja tarttui Balthierin asevyöhön. Liiankin näppärät sormet avasivat sen hetkessä. Kaikki tuntui etenevän jonkin suunnitelman mukaan. Suunnitelman, jota kukaan ei ollut vaivautunut kertomaan Balthierille.

Hiljainen kikatus havahdutti Balthierin ajatuksistaan. Päätökset oli paras tehdä nopeasti. Penelo painautui jälleen miehen rintaa vasten ja siveli sitä sormenpäillään. Balthier tunsi pakotuksen nivusissaan voimistuvan. Taivas tiesi, että hän halusi tätä.

Mies riuhtaisi tytön tiiviisti itseään vasten ja painoi huulensa tämän huulia vasten. Hän kuuli Penelon henkäisevän, ennen kuin tyttö vastasi suudelmaan sellaisella innolla, ettei kyseessä voinut olla mikään harha-askel.

Balthier antoi käsiensä vaeltaa pitkin tytön selkää. Hän tunsi selkärangan nikamat kankaan läpi ja liu’utti käsiään alemmas. Pakarat tuntuivat yhtä aikaa pehmeiltä ja kiinteiltä. Juuri sopivilta, sellaisilta kuin naisella tuli ollakin. Mies hymähti tyytyväisesti ja puristi toista pakaraa kokeeksi. Penelo jäykistyi hetkeksi, mutta jatkoi sitten miehen suutelemista intohimoisesti. Selvä tapaus, tyttö todellakin halusi tämän tapahtuvan.

Hengästyneenä Penelo irrottautui suudelmasta. Balthier oli varma, että tytön posket punoittivat, vaikkei hän voinut nähdä sitä pimeässä. Kuinkahan kokenut tyttö oikein oli? Pitäisikö Balthier varoa vai voisiko hän antaa mennä täysillä? Kysymyksen esittäminen tuntui jollain tapaa sopimattomalta.

Penelo tyrkkäsi Balthieria voimakkaasti rintaan. Pelkästä hämmästyksestä mies putosi istualleen hiekalle. Edes hänen humaltuneet aivonsa eivät pystyneet kuvittelemaan Peneloa näin hyökkäävänä. Siitä huolimatta tyttö käyttäytyi kuin paraskin seireeni.

Mies aikoi nousta, mutta keskeytti liikkeen, kun näki Penelon nostavan kätensä rinnalleen. Tyttö tarttui johonkin pieneen osaan puvustaan ja teki kädellään alaspäin vetävän liikkeen. Balthier ei ollut aiemmin nähnyt samanlaista mekanismia, mutta nyökkäsi hyväksyvästi, kun puku avautui. Hyvin nopeasti Penelo oli kuoriutunut asustaan.

Kalpea kuun valo sai tytön ihon näyttämään vaaleammalta kuin se olikaan. Balthier huomasi hengittävänsä raskaasti tarkkaillessaan solakkaa vartaloa ja sen kaaria. Rinnat olivat pienet ja pystyt. Ne houkuttelivat koskettamaan. Lantio kaartui juuri sopivasti ja karvoitusta tytöllä oli vain vähän.

Penelon rinnat kohoilivat hänen hengityksensä tahdissa. Tyttö seisoi hetken paikoillaan kuin olisi epäröinyt, mutta kyykistyi sitten Balthierin eteen. Hän tarttui miehen housujen vyötäröstä ja ryhtyi avaamaan niitä. Balthier ei estellyt. Mikään ei saisi häntä lopettamaan tässä vaiheessa. Tilanne oli lipunut jo niin pitkälle.

Mies potki kengät jaloistaan ja antoi tytön vetää housut hänen päältään. Puristus helpotti välittömästi, mutta paine tuntui edelleen. Hän todella oli naisen tarpeessa.

Penelo heitti housut kauemmas ja jäi polvilleen Balthierin eteen. Mies kohottautui parempaan asentoon arvioiden samalla tytön mielialaa. Monet nuoret tytöt alkoivat epäröidä tässä vaiheessa. He olivat valmiita mihin tahansa, kunnes näkivät miehen edessään täysin ilkosillaan. Jokin miehisyydessä tuntui pelottavan kokemattomia tyttösiä.

Balthier siirtyi polviensa varaan ja asetti kätensä tytön toiselle olkapäälle. Hän siveli sitä hitaasti ja antoi kätensä kulkea edestakaisin pitkin tytön käsivartta. Kun Penelo näytti rentoutuvan, mies painoi toisen kätensä varovaisesti tämän vasemmalle rinnalle. Nänni oli koholla joko viileästä yöilmasta tai muusta syystä. Pieni nystyrä tuntui kutsuvalta kättä vasten. Balthier pyöritteli rintaa hetken, muttei lopulta voinut vastustaa kiusausta, vaan siirsi kätensä syrjään ja painoi huulensa tytön nänniä vasten. Hän kuuli selvästi Penelon ynähtävän hiljaa. Tyttö ei kuitenkaan vastustellut, mikä oli positiivinen merkki.

Penelon iho tuntui miltei kuumalta huolimatta yön viileydestä. Balthier leikitteli pitkän tovin tytön rinnoilla, mutta antoi lopulta huuliensa vaeltaa ylemmäs. Hän suukotti kevyesti kaulan hentoa kaarta. Penelo taivutti päänsä taaksepäin antaen miehelle paremmat apajat. Balthier nautiskeli suolaisen ihon mausta vailla kiirettä ja jättämättä jälkiä. Mikään ei ollut niin rumaa ja halvan näköistä kuin puremat naisen kaulalla.

Balthier tunsi ja kuuli selvästi, miten tytön hengitys kiihtyi. Hän painoi toisen kätensä tämän vatsaa vasten ja siveli sitä hellästi, kunnes antoi sormiensa vaeltaa alaspäin. Hän tunnusteli hetken karvoitusta, mutta eteni sitten yhä alemmas. Kosteus tuntui sormenpäissä välittömästi ja sai Balthierin hymyilemään itsekseen. Hän haki oikeaa kohtaa jonkin aikaa sormillaan, ennen kuin löysi sen ja alkoi sitten hieroa pientä nystyrää rauhallisesti painaen samalla tyttöä toisella kädellään itseään vasten.

Oli kiihottavaa kuunnella Penelon katkonaista hengitystä ja hiljaisia, tukahdettuja ynähdyksiä, vaikka Balthieria ei olisi ollenkaan haitannut, jos tyttö olisi äännellyt vapautuneemmin. Tietysti silloin olisi ollut riski, että joku olisi kuullut, mutta naisten voihkauksia oli mahtavaa kuunnella. Niissä oli jotain, joka sai miehen todella tuntemaan itsensä mieheksi.

Yllättävän nopeasti Penelo takertui tiukasti kiinni mieheen ja tärisi. Ynähdykset muuttuivat voimakkaammiksi voihkauksiksi, joita Balthier oli aiemmin kaivannut. Mies jatkoi vielä hetken saaden tytön suorastaan huohottamaan, mutta hän lopetti, kun Penelo lysähti hervottomana häntä vasten. Tehtävä suoritettu.

Balthier odotti hetken tytön toipuessa. Pakotus nivusissa oli vain voimistunut ja vaati päästä purkautumaan, mutta hän ei halunnut kiirehtiä ja pelästyttää Peneloa. Ei kannattanut ottaa riskiä, että kaikki jäisi tähän. Se, jos mikä, olisi ollut ärsyttävää.

Mies ei kuitenkaan ehtinyt tehdä aloitetta. Penelo työnsi hänet kauemmas itsestään ja painoi lopulta makuulle. Balthier ei vastustellut, sillä asetelma oli hänestä oikeastaan paras mahdollinen. Nainen teki työt ja mies sai nauttia niin näkymistä kuin tuntemuksistakin. Siitä ei kerta kaikkiaan vain voinut valittaa.

Penelo kipusi Balthierin päälle hajareisin. Tyttö epäröi hieman, joten Balthier auttoi hänet oikeaan asentoon ja ohjasi itsensä tytön sisään. Aluksi tuntui siltä, ettei tiukkuus antaisi periksi. Ehdottomasti neitsyt. Jostain syystä ajatus tuntui kiihottavalta. Hän saisi olla ensimmäinen. Penelo tulisi vertaamaan kaikkia tulevia kokemuksiaan tähän yöhön. Ja vielä todennäköisesti muiden tappioksi. Balthier virnisti itsekseen.

Kun tytön tiukkuus antoi periksi, mies henkäisi syvään. Miten hän olikaan kaivannut tätä. Naisen lämpöä ja kosteutta ympärilleen. Mikään ei voittanut tätä tunnetta. Balthier puristi sormillaan tytön pakaroita ja auttoi tätä kohottautumaan hieman ja sitten laskeutumaan hitaasti. Kaikkien jumalten tähden, tämä tuntui aivan liian hyvältä!

Balthierilla oli vaikeuksia hillitä itseään, mutta jotenkin hän sai annettua Penelon määrätä tahdin. Tytön liikkeet olivat aluksi hitaita ja epävarmoja, mutta Balthierin avulla hän löysi sopivan rytmin. Balthier unohti kaiken ympäriltään, kun Penelo hiljalleen kiihdytti tahtia. Hän katseli tytön ylösalas liikkuvia rintoja ja tunsi hengittävänsä raskaasti. Lopulta hän ei voinut mitään itselleen, vaan tarttui tiukemmin tytön pakaroista ja pakotti tämän jyskyttävän nopeaan vauhtiin saavuttaakseen oman huippunsa.