Auta unohtamaan

Author: Afeni
Rating: NC-17
Pairing: Fran/Balthier
Disclaimer: Squaren pojat omistaa, en minä.
Summary: Itsenäinen jatko-osa Pysähdyksen hetkelle. Tapahtumapaikkana edelleen Mt. Bur-Omisace ja yö on sama kuin aiemmassakin osassa, jota ei kuitenkaan tarvitse olla luettuna, että tämän tajuaisi.
A/N: Hmmm, tässä oli oikeasti idea ja olin luonnostellut tämän tarinanpoikasen melko pitkälle. Käytin päivä tolkulla aikaa sen muokkaamiseen ja vatvomiseen, mutta silti en ole itse täysin tyytyväinen. Kuitenkin tässä on joitain kohtia, jotka minusta onnistuivat erittäin hyvin, kun taas toiset eivät edes toimi kunnolla. Se on häiritsevää, varsinkin kun tietää, ettei osaa tehdä tekstille mitään. On tavallaan jumissa sen kanssa, mitä on paperille saanut. Siispä tämä jää tällaiseksi. Valitettavasti en nyt parempaan pysty <_<

Auta unohtamaan

Franin korvat värähtivät pienesti, kun telttakangas heilahti päästäen sisälle koleaa yöilmaa. Nainen avasi punaiset silmänsä ja vilkaisi ympärilleen. Kuten hän oli arvellutkin, hän oli teltassa kahdestaan Penelon kanssa. Hän oli aistinut Ashessa tiettyä levottomuutta koko illan ajan ja oli odottanut, koska tyttö lähtisi omille teilleen. Niin, tyttö… olihan Ashe reilusti Frania nuorempi.

Franin noustessa istumaan Penelokin kohotti päätään. Tytön katse oli uninen, mutta terästäytyi pian, kun tämä totesi Ashen kadonneen.
”Minne Ashe on mennyt?” tyttö kysyi ja nousi istumaan parempaan asentoon.
”Hänen verensä vetää häntä etsimään helpotusta tuskaan”, Fran vastasi pehmeän käheällä äänellään.

Fran huomasi silmäkulmastaan, että blondi tyttö näytti kysyvältä, mutta viera ei kertonut enempää. Hän asettui uudelleen makuulle miettien, saisiko enää unta. Ilmapiiri oli jokseenkin levoton, sen saattoi aistia helposti.

Hetken kuluttua teltan läheisyydestä kuului askelia. Ne loittonivat nopeaan tahtiin, mutta Fran ehti erottaa hiljaisen nyyhkäyksen. Hänen ihmeekseen myös Penelo oli kuullut sen.
”Joku on onneton”, tyttö totesi.
”Kaikki ovat onnettomia. Täällä tapahtui tänään paljon pahaa”, Fran vastasi.
”Minä… käyn katsomassa, onko kaikki kunnossa”, Penelo kuitenkin sanoi ja lähti ryömimään pois teltasta. Fran ei tehnyt elettäkään estääkseen tyttöä. Levottomuus tarttuisi kuitenkin heihin kaikkiin hitaasti, mutta varmasti, eikä kukaan nukkuisi hyvin tänä yönä.

Penelon askeleet hävisivät hitaasti edellisten suuntaan. Fran jäi tuijottamaan teltan kattoa unettomana. Mjrn ja Jote tunkivat melkein väkisin hänen mieleensä, mutta hän halusi sysätä siskot nyt pois. Oli liian aikaista käsitellä vastaherännyttä kaipuuta, joka ei kuitenkaan koskaan hellittäisi. Vieralla oli muitakin mahdollisuuksia kuin elää metsässä, mutta kaipauksen kipu jäisi ikuisesti jäytämään sisintä, jos tekisi toisenlaisen valinnan. Silti Fran ei olisi voinut valita toisin.

Nyt ulkona oli hiljaista, joskin Franin tarkat korvat olisivat erottaneet pienetkin tuulen kahahdukset, jos hän olisi halunnut keskittyä niihin. Nyt hän ei kuitenkaan viitsinyt vaivautua.

Teltan katto alkoi hiljalleen muuttua tympeän näköiseksi, eikä naista todellakaan nukuttanut. Oli liikaa ajateltavaa. Hän vilkaisi nopeasti kypäräänsä, mutta päätti jättää sen muhkuraisen tyynyn viereen korkokenkiensä kera, kun hänkin vihdoin suunnisti ulos yön pimeyteen.

Viileähkö tuuli hipaisi naisen miltei paljasta ruumista, mutta se ei kuitenkaan häirinnyt vieraa, vaikka niin olisi voinut kuvitella, koska hän oli kuitenkin syntynyt kostean kuumassa viidakossa, eikä suinkaan lumisilla vuorenrinteillä. Hän oli kuitenkin ehtinyt vuosien aikana tottua säähän kuin säähän, joten pieni viileä tuuli ei häntä vaivannut.

Notkeasti vieran askeleet veivät poispäin pakolaisleiristä. Sieltä täältä hänen korviinsa kantautui hiljaista puhetta ja hetken hän ajatteli myös kuulleensa Ashen ärsyyntyneen äänen. Hän ei kuitenkaan jaksanut vaivata mieltään muiden murheilla, vaan lähti etsimään rauhallista ja korkeaa paikkaa, jossa saisi tarkkailla rauhassa taivasta välittämättä muista.

Harhailtuaan hetken ajan leirin lähellä vuoren rinteillä hän löysi jopa kohdan, jossa kasvoi hieman ruohoa. Valitettavasti hän myös huomasi, että paikka oli viehättänyt jotakuta muutakin.
”Minulla oli aavistus, että sinä ilmestyisit tänne ennemmin tai myöhemmin”, laiskanoloinen ääni totesi naiselle, kun tämä istahti nurmikolle.
”Sinä vain toivoit niin käyvän”, Fran tuhahti suoden Balthierille vain lyhyen vilkaisun ennen kuin kohotti katseensa kohti tähtitaivasta.
”Tiesin, ettet nukkuisi tänä yönä”, mies jatkoi sinnikkäästi.
”Kuten et sinäkään”, Fran vastasi siihen.

Naisen ja miehen välille laskeutui hiljaisuus, mutta se oli kaukana vaivautuneesta. Oli hetkiä, jolloin sanoja ei tarvittu, koska toinen ymmärsi ilman niitäkin. Riitti, että toinen oli läsnä.
”Voisit aina palata”, Balthier sanoi pitkän ajan kuluttua.
”Niin sinäkin, mutta et silti tekisi niin”, kuului pehmeä vastaus.
”En voisi. Olen pettänyt isäni, hän ei antaisi anteeksi”, mies väitti vastaan, vaikka hänen äänessään ei ollut merkkiäkään väittelevästä sävystä.
”Isäsi petti sinut, et sinä häntä”, Fran sanoi.
”Sanopa se hänelle, sille jästipäälle”, Balthier tuhahti niin tottuneeseen sävyyn, että jopa ulkopuolinen olisi arvannut kaksikon käyneen tämän keskustelun monesti aiemminkin.

Seurasi uusi hiljaisuus, jonka aikana Fran laski päänsä Balthierin olkapäälle ja jäi tuijottamaan alas pakolaisleiriin. Muutamat leiritulet valaisivat maisemaa, mutta liikettä ei juuri näkynyt. Oli myöhä, joten monet olivat etsineet itselleen nukkumapaikan, vaikkei leiristä ollut paljoakaan jäljellä. Raskas päivä oli vaatinut veronsa, sillä monet olivat joutuneet hautaamaan läheisensä tänään. Fran ei tiennyt, kumpi oli pahempaa: nähdä läheistensä kääntävän selkänsä vai katsoa heidän kuolemaansa. Kummankin hän oli kokenut, eikä kummankaan tuska tuntunut helpottavan koskaan. Se vaani aina jossain.

Hiljainen tuuli heilutti puoliksi ruskeaa matalaa ruohikkoa. Yö tuntui lähes täydelliseltä, mutta silti sitä varjostivat päivän tapahtumat ja sodanuhka. Kukaan ei ollut turvassa Archadia ja Rozarrian välisessä kamppailussa.
”Lähdin ulos, ettei minun tarvitsisi ajatella kaikkea tapahtunutta”, Fran totesi vihdoin. ”Silti Mjrn vainoaa ajatuksiani. Pelkään, että hänkin lähtee vielä jonain päivänä.”
”Se ei ole sinun päätettävissäsi. Annoitko itsekään kenenkään estää lähtöäsi?” Balthier kysyi.
”En, mutta en tiennyt, mihin matkani minut vie”, Fran vastasi.
”Ei Mjrnkään tiedä. Hän tekee itse omat ratkaisunsa. Jokainen tekee, eikä kukaan tiedä etukäteen, ovatko ne helppoja vai eivät”, mies sanoi hänelle.
”Olet harvinaisen viisas ollaksesi noin nuori”, Fran piikitteli.
”Johtotähden on oltava, tarinan kulku ei jätä hänelle muita vaihtoehtoja”, Balthier naurahti ja rutisti naisen kainaloonsa. ”Johtotähti saa myös aina sankarittaren omakseen, joten roolissa on etunsa.”
”Ashen mielenkiinnon kohteet taitavat olla toisaalla, joten epäilen, että joudut tyytymään pelkkään sivuosan esittäjään”, Fran vastasi edelleen piikikkääseen sävyyn.

Balthier kääntyi hieman, jotta saattoi katsoa naista suoraan tämän punaisiin silmiin. ”Kuka sanoi, että nuori kuningattaremme on minulle tämän tarinan sankaritar?”
”Vaaleanpunainen minihame, joka ei jätä mitään arvailujen varaan?” viera ehdotti.
”Paraskin puhumaan.”

Mies kumartui lähemmäs vieraa niin, että heidän nenänsä hipaisivat toisiaan. Franista huokui metsän pehmeä tuoksu, kuten aina, vaikkei viera ollut asunut siellä kymmeniin vuosiin. Kenties metsä vain jätti merkkinsä tyttäriinsä, jopa niihin, joista oli joutunut luopumaan.

Balthier sulki silmänsä, ennen kuin antoi huultensa koskettaa Franin huulia. Maku oli suloinen ja vieran huulet paksut ja pehmoiset. Mies rutisti naisen lähelleen syventäen suudelmaa hieman. Hän imaisi hellästi naisen alahuulta, ennen kuin pääsi kielensä leikittelemään tämän kielen kanssa.

Fran kietaisi toisen kätensä ilmarosvonsa kaulaan. Sen jälkeen, kun he olivat jättäneet Strahlin, kahdenkeskistä aikaa oli ollut hyvin vähän. Heidän joukossaan oli koko ajan muitakin. Ei sillä, että Fran olisi ollut erityisen hellyydenkipeä, mutta hän oli aikuinen nainen ja kaipasi aina silloin tällöin tiettyjä asioita.

Piraatin sormet eksyivät tutkiskelemaan puputytön niska ja hetken päästä ne jo näpräsivät tämän valkoisia hiuksia sitovan nauhan auki. Franin hiukset levisivät valtoimenaan hänen selkäänsä vasten ja näyttivät yössä ikään kuin kehystävän naisen, kun Balthier irrottautui kevyesti suudelmasta ja avasi silmänsä katsellakseen tätä.

Franin pitkät kynnet lähtivät leikittelemään miehen rinnalla. Viera kuljetti niitä ylöspäin hipaisten sitten Balthierin leukaa. Niin nuori, niin komea. Tosin ikäkysymystä oli parempi olla ajattelematta kokonaan, jos halusi kulkea ihmisten matkassa.

Balthier tarttui Franin käteen ja suuteli kämmentä kevyesti. Hän otti tiukan otteen naisen ranteesta lähtien sitten vetämään tätä lähemmäs itseään. Kevyesti Fran siirtyi istumaan hajareisin hänen syliinsä ja suukotti miestä huulille. Tuuli leyhäytti naisen hiukset vallattomina ilmaan peittäen hetkeksi kaksikon valkoiseen huntuun.

Tottuneesti Balthierin kädet etsiytyivät vieran pitkien hiusten alle. Hänen sormensa lähtivät avaamaan Franin puvun yläosaa hitaasti leikitellen. Yksi toisensa jälkeen pienet hakaset napsahtivat auki ja lopulta mies veti asun pois vieran päältä. Naisen pienien rintojen nännit kohosivat selvästi viileässä yöilmassa.
”Tuo näky se sitten osaa piristää miehen mieltä”, Balthier totesi virnistäen tyytyväisesti.

Kauan mies ei kuitenkaan ehtinyt näkyä ihastella, sillä Fran kumartui nyt hänen puoleensa, vei kätensä hänen selän taakse ja ryhtyi riisumaan miehen pronssista rintapanssaria, mikä ei koskaan ollut helppo tehtävä. Lopulta Balthier joutui hieman auttamaan naista, että tuosta niin sanotusta vaatekappaleesta päästiin eroon. Nopeasti Fran vielä kiskoi valkoisen poolopuseron mieheltä pois ja painautui sitten tämän lämmintä rintaa vasten. Sillä hetkellä läheisyys tuntui juurikin parhaimmalta: toisen iho omaa ihoa vasten, kevyt kosketus ja hiljaisuus.

Balthierin kädet jatkoivat kesken jäänyttä kulkuaan pitkin Franin selkää. Hän seurasi naisen selkärankaa hitaasti yhä alemmas kuin tunnustellen tämän mielialaa ja –haluja. Hänen kätensä osuivat stringien vyötäröön, ohittivat sen ja siirtyivät pakaroiden alle puristaen niitä kevyesti. Täydellisen kiinteät. Fran piti huolta itsestään.

Fran hymähti tyytyväisesti Balthierin eleelle, kun hän itse puolestaan ryhtyi avaamaan miehen asevyötä, joka pian lojuikin maassa osittain Balthierin alla. Hän alkoi avata myös miehen nahkahousuja, mutta Balthier tarttui hellästi hänen käteensä ja esti hänen aikeensa.

Mies työnsi Frania hitusen kauemmas itsestään ja painoi sitten suunsa vasten tämän kaulaa lähtien tutkimaan vieran rusehtavaa ihoa pehmein liikkein. Välillä hän pysähtyi näykkäisemään jättäen pienenpieniä jälkiä, mutta ei mitään niin tummaa, että joku olisi kiinnittänyt siihen huomiota. Mies hymyili itsekseen huomatessaan naisen hengityksen muuttuneen kiihkeämmäksi. Hän piteli Frania vyötäröltä kiinni ja suukotti kevyesti tämän vasenta rintaa lähtien sitten etenemään taas ylöspäin. Nainen huokaisi tuskastuneena ja yritti kohottautua parempaan asentoon tarjotakseen rintojaan miehelle.

Elettä seurasi lyhyt naurahdus, mutta Balthier ei kuitenkaan toteuttanut Franin selvää toivetta. Sen sijaan hän lähti kiertelemään huulillaan naisen rintaa koskematta kuitenkaan selvästi kohonneeseen nänninnipukkaan. Fran hengitys kävi jo katkonaiseksi, ennen kuin mies lipaisi kevyesti kielellään tuota herkkää kohtaa. Vieran huulilta pääsi kuuluva voihkaus, ja hän työnsi sormensa Balthierin hiusten lomaan painaen sitten tämän päätä lähemmäs rintaansa.

Lopulta mies päästi vieran tuskastaan ja imaisi naisen nänninnipukan suuhunsa. Hän leikitteli sen kanssa ensin kielenkärjellään alkaen sitten näykkiä sitä kevyesti hampaillaan. Jonkin ajan kuluttua hän puraisi hieman kovempaa vain saadakseen Franin voihkimaan hitusen äänekkäämmin.

Samaan aikaan Balthierin toinen käsi eksyi toisen rinnan päälle. Hän hieroi rintaa kämmenellään ja nipisti lopulta nänninnipukan etusormensa ja peukalonsa väliin samaan aikaan, kun puraisi toista uudemman kerran. Franin selkä taipui kaareksi, ja hänen hengityksensä oli voihkinnan katkomaa.

Balthier jatkoi pientä leikkiään hyvän tovin, mutta sitten hän suukotti naista kevyesti rintojen väliin ja nosti katseensa ylöspäin. Jos ei olisi ollut pimeää, hän olisi nähnyt Franin poskille kohonneen kevyen punan, joka ei kuitenkaan johtunut nolostumisesta, vaan puhtaasta nautinnosta.

Fran veti miehen päätä lähemmäs omaansa ja suuteli Balthieria sitten huulille. Hän kiusoitteli miestä antaen ymmärtää, mutta vetäytyi sitten hieman kauemmas niin, että Balthier puolestaan joutui nojautumaan eteenpäin voidakseen jatkaa suudelmaa. Tällä tavoin Franin onnistui pikku hiljaa hivuttautua pois miehen sylistä maahan selälleen Balthierin seuratessa perässä, kunnes mies makasi puolittain vieran päällä. Hän irrottautui suudelmasta ja laski oikean kätensä Franin litteän vatsan päälle hyvin kevyesti alkaen sitten sivellä sitä hellästi. Hän vei etusormeaan pitkin ihoa vain hipoen sen pintaa, mutta silti aika ajoin hän sai Franin värähtämään.

Mies teki pyöriviä liikkeitä sormellaan siirtyen hiljalleen ylöspäin ja sitten taas alemmas. Hän leikitteli hetken naisen stringien vyötäröllä, mutta hypähtikin sen jälkeen sormillaan Franin toiselle reidelle lähtien tutkimaan sen herkkää ja pehmoista sisäpintaa. Fran kohotti takapuoltaan saaden jälleen kerran miehen naurahtamaan. Balthier selvästikin rakasti tätä kiusaamisleikkiä, eikä halunnut heti antaa naiselle sitä, mitä tämä sanattomasti pyysi.

Huokaisten Fran kohottautui istuvaan asentoon Balthierin noustessa hänen mukanaan. Nainen tarttui reippaalla otteella miehen nahkahousuihin ja ryhtyi napittamaan niitä auki. Ihme kyllä, pitkät kynnet eivät haitanneet toimitusta ollenkaan, mutta toisaalta Fran osasi jopa korjata koneita niiden kanssa.

Viera kiskoi Balthierin housut pois, eikä mies tällä kertaa vastustellut yhtään. Sen sijaan hän auttoi samaan aikaan naista pääsemään eroon stringeistä, jotka, niin hyvältä kuin näyttivätkin, olivat sillä hetkellä ainoastaan tiellä.

Mies painoi vieran takaisin selälleen ruohikkoiseen maahan ja painautui itse tätä vasten. Fran ujuttautui Balthierin alla parempaan asentoon kietoen sitten jalkansa miehen vyötärön ympärille. Hänen terävät varpaankyntensä hipaisivat ohimennen miehen reittä saaden tämän värähtämään piston tunteesta.

Hetken aikaa mies vielä leikitteli, mutta lopulta hän ei enää voinut vastustaa naisen kohoilevan lantion kutsua, vaan työntyi äärimmäisen hitaasti Franin sisälle. Kiusaten heitä kumpaakin hän vetäytyi kuitenkin saman tien taaksepäin ja pysähtyi hetkeksi. Vain muutamaa sekuntia myöhemmin Franin voimakkaat reidet painoivat häntä alaspäin, eikä Balthier kieltäytynyt kunniasta.

Mies piti liikkeen koko ajan tasaisena, mutta pysäytti sen kuitenkin välillä. Fran kuitenkin käytteli noina hetkinä vahvoja jalkojaan hyvin taitavasti ja pakotti Balthierin jatkamaan sitä, mitä hän oli ollut tekemässä. Nainen tutkaili käsillään miehen käsivarsien lihaksia sekä hartioita, jotka olivat kireinä viime aikojen rasituksesta, mutta silmänsä Fran oli sulkenut jo ajat sitten.

Hetken tuntui siltä, että Balthier meinasi menettää tarkan hallitun rytminsä, mutta sitten yhtäkkiä hän vetäytyikin kauemmas ja kohottautui istuvaan asentoon. Fran päästi tuskaisen huokauksen ja vilkaisi miestä. Tämä ojensi vieralle kättään, johon nainen tarttui.

Balthier veti Franin syliinsä. Nainen hymyili ymmärtäväisesti ja asettui istumaan tuntien miehen uppoavan takaisin sisäänsä. Hän taivutti päätään taaksepäin tarjoten samalla Balthierin huulille oman kaulansa. Mies painoikin suunsa herkkää ihoa vasten samalla, kun auttoi käsillään Frania keinumaan hänen sylissään sopivaan tahtiin. Naisen valkoiset hiukset kietoutuivat heidän ympärilleen, kun tuuli lehautti ne hetkeksi ilmaan.

Fran tunsi Balthierin takertuvan häneen tiukemmin, kun hän lisäsi keinuntansa nopeutta. Nainen antautui itsekin tuntemuksiensa vietäväksi. Hän tunsi nautinnon kumpuavan hitaasti alavatsaa pitkin ylemmäs. Se lämmitti samaan aikaan reisiä ja vatsanpohjaa, kunnes tavoitti rintakehän, täytti sen ja eteni yhä ylemmäs sumentaen ympäriltään kaiken muun. Se hiipi alaspäin reisiä ohittaen polvet ja saavuttaen lopulta varpaiden päät. Viera painoi pitkät kyntensä miehen selkään, jota oli vielä aiemmin sivellyt hellästi. Balthierin sormet sen sijaan puristivat hänen pakaroitaan melko voimakkaasti lisäten hyvän olon tuntua.

***

Yön pimeys alkoi pikku hiljaa hellittää. Vielä ei ollut varsinaisesti valoisaa, mutta ei enää erityisen pimeääkään. Fran siveli hitaasti oikean käden etusormen kynnellään Balthierin poskea ja katseli miestä, joka makasi silmät kiinni tasaisesti hengittäen. Hetkellisesti Balthier oli antanut vieran unohtaa synkät ajatukset. Mies oli vienyt hänet toiseen maailmaan, kuten monesti aiemminkin. Oli helpottavaa tietää, että toinen oli aina tarvittaessa lähellä… lohduttamassa, tukemassa, auttamassa, juuri sillä tavoin kuin vain piraatti saattoi pulassa olevaa neitoa auttaa.