Vieran tuutulaulu
Fran piteli suloista lasta sylissään ja
tuijotti tämän punaisiin silmiin. Hänen oli vieläkin vaikea uskoa totuutta. Hän
ei ollut koskaan pitänyt itseään erityisen äidillisenä persoonana, mutta jokin
lapsessa herätti hänessä uudenlaisia tunteita. Samanlainen myllerrys oli käynyt
hänen mielessään, kun Mjrn oli syntynyt. Nyt tunteet olivat kuitenkin paljon
voimakkaampia.
Lapsen iho oli vaaleanruskea ja hiukset samoin. Hänen korvansa olivat lyhyet ja
kauttaaltaan valkoiset. Jokin lapsen piirteissä kertoi heti katsojalle, ettei
hän ollut täysin viera, muttei ihminenkään. Lapsi oli jotain siltä väliltä.
Franille sillä ei kuitenkaan ollut merkitystä. Kyseessä oli hänen lapsensa,
heidän lapsensa. Arvokas juuri sellaisenaan.
Wood’s gift to me just the way you are,
A new aged child from a distant star.
It feels
so good just to be
So close to your love. You are Wood’s gift to me.
Nainen keinutti pikkuista sylissään ja lauloi hiljaa vanhaa tuutulaulua, jonka
oli aikoinaan oppinut Eruytin kylässä. Sävel oli ikivanhaa vieraperinnettä,
mutta sanat olivat Franin omat. Hän halusi opettaa lapselleen jotain omasta
kulttuuristaan. Vanha laulu kelpaisi hyvin alkuun. Uudet sanat tekisivät siitä
erityisen.
Metsä oli antanut Franille vihdoin lahjan. Vaikka viera oli jättänyt kylänsä ja
hylännyt Metsän, häntä ei oltu unohdettu. Franista tuntui, että Metsä oli
viimein antanut hänelle anteeksi ja suonut hänelle lahjoista suurimman, oman
lapsen.
Sillä hetkellä Fran ei kaivannut mitään muuta. Ei seikkailuja, ei taivasta, eikä
edes Metsää. Nyt hänellä oli kaikki maailmassa. Rakkaus lämmitti hänen sisintään
ja toi hymyn huulille. Hän oli maailman onnellisin viera.
You are so sweet and pure just the way you are.
Mama’s precious jewel. Daddy’s rising star.
There’s so much in life for you to see.
And so much to be. You are Wood’s
gift to me.
Lapsi oli niin pieni ja viaton. Kauniimpaa ei saattanut olla. Fran ei arvostanut
rikkauksia, mutta siitä huolimatta hänestä lapsukainen säteili kuin jalokivi.
Äidin oma, suloinen, arvokas jalokivi. Isän tähtönen. Kyllä, kun Balthier katsoi
lasta, hänen silmissään oli uudenlainen katse. Hänen kasvoillaan oli sellaista
onnea, jota Fran ei olisi koskaan voinut yksin miehelle tuottaa. Tämän onnen he
olivat luoneet yhdessä.
He olivat perhe nyt. Strahl olisi heidän kotinsa ja maailman heidän lapsensa
leikkipuisto. Oli niin paljon näytettävää ja koettavaa. Fran halusi antaa
kultaselleen kaiken.
La la la la la la, la la la la la,
La la la la la la la, la la la la la la la,
La la la la la, la la la la,
La la la la la, la la la la la la la
Pikkuinen vei peukalon suuhunsa ja sulki silmänsä. Fran painoi hellästi lapsen
rintaansa vasten, ennen kuin laski tämän Strahlin hytin kattoon kiinnitettyyn
kehtoon. Siinä lapsukaisen olisi turvallista keinua ilmalaivan lentäessä.
Makoisat unet odottivat häntä, kunnes olisi aika taas herätä ja kohdata maailma,
jonne hänet oli otettu avosylin vastaan.
Wood’s gift to me just the way you are,
A new aged child always in my heart.
There’s so much in life for you to be,
And so much to see. You are Wood’s
gift to me.
Fran keinutteli Balthierin rakentamaa kehtoa hitaasti edestakaisin. Hän oli
vasta viikko sitten synnyttänyt tuon maailman suloisimman olennon, mutta jo nyt
lapsi oli vienyt paikan hänen sydämestään. Sitä paikkaa ei koskaan syrjäyttäisi
kukaan muu.
Viera toivoi pystyvänsä antamaan lapselleen hyvän elämän. Pikkuinen tulisi aina
erottumaan sekä ihmisistä että vieroista. Hän ei koskaan kuuluisi joukkoon,
mutta hän voisi silti löytää oman paikkansa maailmasta, kenties taivaalta. Ehkä
lapsesta kasvaisi piraatti. Olihan hänen molemmilla vanhemmillaan ilmapiraatin
sydän.
La la la la la la, la la la la la,
La la la la la, la la la la la,
La la la la la la, la la la la la,
La la la la la, la la la la la la la.
La la la la la la, la la la la la,
La la la la la la la, la la la la la la,
There’s so much in life for you to see,
And so much to be. You are Wood’s
gift to me
“Kaunis laulu. Mistä olet sen oppinut?” Balthierin ääni keskeytti Franin
mietteet. Viera kääntyi ja painoi sormen huulilleen viitaten sitten kehtoon
päin.
”Se on vanha vieralaulu”, nainen kuiskasi ja hiipi miehen luokse. Balthier veti
hänet lähelleen ja kietoi kätensä hänen ympärilleen.