Pysähdyksen hetki

Author: Afeni
Rating: NC-17
Pairing: A/A
Genre: PWP ja het.
Summary: AU. Vaan ja kumppanit päättävät kuitenkin jäädä yöksi Mt. Bur-Omisadelle, vaikka heillä onkin jo kiire kohti Archadiaa.
A/N: Idea tuli eilen Anna-Liisan kanssa jutellessa, enkä voinut vastustaa kiusausta, vaan yöunien kustannuksella muotoilin jo ficciä hieman paperille. Tänään minun sitten piti kirjoitella koulua varten essee ja yksi toinen kirjallinen tehtävä, mutta keskittymiskyky niiden suhteen oli täysi nolla. Päätin sitten käyttää aamun vapaatunnit hyväkseni ja tehdä jotain ihan muuta… eli ficci sitten valmistui aamuvarhaisella. Ashe ei ole mikään suosikkihahmoni, mutta hän sopii tähän täydellisesti. Ja en ole sitten vielä pelannut peliä ihan loppuun asti eli mahdolliset virheet voivat johtua siitä.

 Pysähdyksen hetki 

Tähtitaivas kaartui valtavana korkean vuoren yllä saaden prinsessa Ashen tuntemaan itsensä hyvin pieneksi ja mitättömäksi. Vaikka hän tiesi Ivalicen, ja varsinkin Dalmascan, kohtalon riippuvan ainakin osittain juuri hänestä, oli tuo mitättömyyden tunne tullut matkan aikana pelottavan tutuksi. Ashe oli melko voimaton suuressa maailmassa ilman verenperintönä saamaansa arvovaltaa. Joskus oli vaikea uskoa itseensä ja siihen, että todella pystyisi muuttamaan maailmaa. 

Tänä yönä matkalaisten oli ollut tarkoitus levätä ennen pitkää matkaa kohti Archadiaa. Ashe ei kuitenkaan kyennyt nukkumaan, vaikka Fran ja Penelo olivat alkaneet tuhista miltei heti telttaan päästyään. Niin, kuin ihmeen kaupalla pakolaiset olivat onnistuneet järjestämään heille tuhotusta leiristään huolimatta kaksi ehjää telttaa. Yhden naisille ja yhden miehille, kuten Basch, ikuinen herrasmies, oli siveellisyyden vuoksi vaatinut.

Ashe ei käsittänyt, miten olivat voineet nukahtaa niin helposti. Eivätkö maalliset murheet painaneet katulapsen tai vieran hartioilla? Prinsessasta itsestään tuntui, että taakka oli niin raskas, että nukkuminen olisi täysin mahdotonta.
”Prinsessan ei tulisi liikkua yksin, varsinkaan yöllä”, Ashe kuuli tutun, romanttisen pehmeän äänen selkänsä takaa ja kääntyi ympäri.
”Al-Cid”, hän sanoi hämmästyneenä.
”Monet pimeyden olennot voivat vaania teitä täällä”, mies jatkoi silmät kalpeassa tähtien valossa välkkyen.
”Luulin, että lähditte jo”, Ashe totesi sivuuttaen miehen sanat täysin. Hän tunsi olonsa kiusaantuneeksi tultuaan yllätetyksi tällä tavoin keskellä yötä.
”Muutin mieleni, enkä näköjään ole ainut. Kenties kyse on kohtalosta”, Al-Cid lausui salaperäisesti ja soi vinon hymyn nuorelle prinsessalle.

 Ashe vaihtoi painoa toiselle jalalle ja silmäili samalla miestä. Tämä näytti voivan paremmin kuin aiemmin päivällä, vaikka olikin ilmeisesti loukkaantunut melko pahasti. Miehestä oli vaikea irrottaa katsettaan, sillä hän näytti kovin erilaiselta kuin Ashen tuntemat kuninkaalliset yleensä. Al-Cidin olemuksessa oli jotain huolimatonta ja vaarallista, mikä saattoi johtua miehen paksuista hiuksista, jotka pyrkivät selvästi elämään omaa elämäänsä. Nyt Al-Cid ei ollut peittänyt silmiään aurinkolaseilla, vaan katseli prinsessaa tiiviisti. Vaikka Ashe oli tottunut siihen, että hän keräsi jo pelkästään asunsa vuoksi miesten katseita, hän tunsi itsensä yllättäen hyvin ujoksi. Eihän hänellä loppujen lopuksi ollut kokemusta kuin Raslerista.

 Pelkkä nimen muistaminen vihlaisi nuoren naisen sisintä ja sai surullisen ilmeen vilahtamaan hänen kasvoillaan. Kaikki oli niin raskasta. Hän toivoi saavansa edes hetkeksi helpotuksen huolistaan.
”Oletteko kunnossa, prinsessa?” Al-Cid kysyi välittömästi ja kiirehti Ashen rinnalle. He seisoivat kallion suojissa leirinuotioiden valon ulottumattomissa kattonaan pelkkä tummansininen, miltei musta taivas. Hetkellisesti Ashe pysähtyi ihmettelemään, miten mies oli edes nähnyt hänet kauempaa… vai oliko edes? Kenties Al-Cid oli osunut paikalle sattumalta.

Mies tarttui prinsessaa kevyesti ranteesta keskeyttäen vihdoin tämän ajatuksen juoksun. Ashe veti kätensä nopeasti irti.
”Olen täysin kunnossa”, nainen vastasi kipakasti, mutta, kuin hieman katuvaisena, pehmensi sitten ääntään. ”Entä te itse? Minusta näytti, että olitte melko pahasti loukkaantunut, kun tapasimme tänään aiemmin.”
”Minulla on taipumus parantua nopeasti”, Al-Cid vastasi ja hymyili salaperäisesti prinsessalle. ”Teillä ei kuitenkaan ole samaa taipumusta, ja olisi sääli, mikäli teille sattuisi jotain tänä yönä”, hän jatkoi ja sipaisi karheilla sormenpäillään Ashen poskea.
”Oliko tuo uhkaus?” Ashe kysyi epäröiden ja perääntyi askeleen verran. Hän oli erittäin tietoinen siitä, että hänen takanaan oli korkea kallioseinämä ja vierellään jyrkkä pudotus alaspäin. Pakoteitä ei juurikaan ollut.
”No, mutta luulin teidän ymmärtäneen aikeeni”, Al-Cid sanoi kuulostaen hitusen loukkaantuneelta. ”Minä en halua tätä sotaa. Haluan vain pitää teidät turvassa ja pelastaa Ivalicen.”
”Aivan niin. Anteeksi, olen kaiketi hermostunut kaikesta rasituksesta”, Ashe sanoi nopeasti ja yritti naurahtaa, vaikka nauru jäikin kovin kireäksi.
”Olen edelleenkin sitä mieltä, että teidän pitäisi jättää likaiset työt muille ja tulla kanssani Rozarriaan”, Al-Cid jatkoi ja astui askeleen lähemmäs naista.

Ashe perääntyi ja tunsi pian karhean kiven selkäänsä vasten. Jostain syystä häntä pelotti. Hänen sydämensä takoi rintaa vasten ja vatsaa väänsi oudolla tavalla. Hän muisti tunteneensa joskus samoin, Raslerin kanssa, mutta tuollaiset ajatukset hän halusi sillä hetkellä kieltää itseltään. Miehen kuolemasta oli vasta kaksi vuotta… eikä Ashe sitä paitsi ollut koskaan lakannut rakastamasta häntä.

 ”Al-Cid, te tiedätte jo, että minulla on tehtävä, jonka aion viedä loppuun asti”, nainen kuitenkin sanoi mahdollisimman rauhallisella äänellä.
”Arvon prinsessa, yhtään teitä halveksumatta, teillä on joukossanne kaksi katulasta, yksi vanhaksi käyvä kapteeni, ilmarosvo ja puolialaston viera. Minä voisin tarjota teille kokonaisen armeijan, jos vain maltatte hieman odottaa. Joskin olen itse rauhanomaisempien ratkaisujen kannalla…” mies selitti tullen koko ajan lähemmäs prinsessaa, kunnes seisoi vain reilun parinkymmenen senttimetrin päässä tästä.

Ashe tunsi rintojensa kohoilevan ohuen paidan alla ja huomasi kyllä, että Al-Cidin katse hakeutui niiden suuntaan. Nainen painoi kämmensäkin kallioon toivoen voivansa uppoutua sen läpi. Hänen katseensa harhaili etsien pakotietä, mutta hyvin pian hänelle valkeni, että hän oli aiemmin ollut täysin oikeassa. Ainoa reitti pakoon oli Al-Cidin selän takana. Mies oli saanut hänet loukkuun.

”Luotan omaan joukkooni, eikä minulla ole aikaa odottaa”, Ashe vastasi vetäen heti perään syvään henkeä. Hänen oli vain rauhoituttava.
”Niin, niin te olette antaneet ymmärtää. Nytkin vaikutatte kovin kiireiseltä”, Al-Cid totesi hieman naurua äänessään.
”Moinen vaikutelma voi johtua hankalasta tilanteesta, johon olette minut asettaneet”, Ashe kivahti rohkeammin kuin olisi itse voinut kuvitella. Hän oli aina pitänyt itseään rohkeana, mutta miehen herättämät tuntemukset pelottivat häntä sillä hetkellä enemmän kuin mikään muu. Hän halusi vain työntää ne pois, jotta ei tuhrisi Raslerin muistoa.
”Millaisia syytöksiä. Minä en koskaan asettaisi naista hankalaan asemaan”, Al-Cid kiisti kumartuen samalla aivan Ashen kasvojen eteen. Hän vilkaisi nopeasti alaspäin, mutta nosti sitten katseensa prinsessan laajentuneisiin silmiin. ”Olette hyvin kaunis, joten ymmärtänette sen sijaan minun hankalan asemani.”

Ashe puristi nopeasti käsiään nyrkkiin ja painoi ne sitten voimakkaasti miehen olkapäitä vasten yrittäen työntää tämän kauemmas. Al-Cid ei kuitenkaan hievahtanutkaan, vaan sen sijaan tarttui naista molemmista ranteista.
”Ja olette tulinenkin… Dalmascan suloisessa prinsessassa on enemmän kuin pelkkä pinta antaa ymmärtää, vaikka erittäin miellyttävä pinta onkin”, mies sanoi saaden Ashen silmät salamoimaan.
”Olkaa hyvä ja päästäkää minut”, prinsessa sanoi yrittäen kasata ääneensä arvovaltansa rippeet.
”Valitettavasti en voi toteuttaa tahtoanne, teidän korkeutenne”, Al-Cid kuitenkin vastasi. 

Prinsessa yritti riuhtoa itseään irti miehen otteesta, mutta turhaan. Al-Cid oli paljon häntä vahvempi. Mies painoi hänen käsivartensa kovaa ja kylmää kalliota vasten nojautuen sitten hänen puoleensa. Ennen kuin Ashe ehti avata suutaan huutaakseen apua, oli nuorukainen jo painanut huulensa hänen huuliaan vasten.

Sähköiset väreet tuntuivat kulkevan nuoren naisen kehoa pitkin. Tuntui siltä kuin hän olisi herännyt eloon vaellettuaan kaksi pitkää vuotta Kuoleman laaksossa. Veri kohisi hänen korvissaan ja ulkopuolinen maailma katosi jonnekin. Raslerin kuoleman jälkeen hän oli vannonut, ettei koskaan tulisi ketään toista, mutta nyt kiihko syttyi hänen sisällään. Sen liekki oli kenties aluksi hyvin pieni, mutta pian se jo roihusi polttaen häntä joka puolelta.

Ashe vastasi miehen suudelmaan kahden vuoden tukahdetulla halulla ja kiihkolla. Al-Cid tuoksui erittäin miehiseltä ja hänen vartalonsa tuntui voimakkaalta, kun se painautui Ashen hoikkaa runkoa vasten. Miehen suudelma oli kova ja vaativa, mutta samalta uteliaan leikkisä. Siinä ei ollut sellaista haparointia kuin Raslerin ensimmäisissä suudelmissa oli ollut. Ashen mielessä vilahti ajatus, että Al-Cidillä oli ilmeisesti melkoisen paljon kokemusta naisista. Hän ei kuitenkaan pysähtynyt pohtimaan asiaa sen kummemmin, koska juuri sillä hetkellä ajattelu ja miettiminen tuntui turhalta. Prinsessa halusi antaa tunteen viedä hänet mukanaan.

Tovin kuluttua mies irrottautui suudelmasta, mutta vain lähteäkseen tutkimaan huulillaan Ashen hentoa kaulaa. Nuoren naisen selkä raapiutui kiveä vasten, mutta jostain syystä se vain lisäsi hänen kiihkoaan. Ilmassa tuntui väreilevän kiellettyjen mielihalujen kuumaa kosteutta… kenties muutkin lohduttautuivat tänä yönä samalla tavoin.

Äärimmäisen hitaasti, kuin tahallaan viivytellen, Al-Cidin suu eteni kohti Ashen korvalehteä. Lopulta mies imaisi sen huultensa väliin ja ryhtyi leikittelemään sen kanssa kielellään. Huokaus karkasi nuoren naisen huulilta, kun pikku hiljaa kuumuudeksi muuttuva lämpö alkoi täyttää hänen kehonsa jokaisen sopukan.

Mies päästi irti korvalehdestä ja siirtyi suutelemaan Ashen kaulaa niin keskittyneesti, että prinsessa pelkäsi hänen jättävän siihen jälkensä. Pelko kuitenkin huuhtoutui jonnekin kauas tehden tilaa paljon mukavammille tuntemuksille. Prinsessa taivutti kaulaansa antaen Al-Cidille entistä paremmat mahdollisuudet. Nainen tunsi olevansa kuin huumattu, hän halusi hetken jatkuvan ikuisesti. Nyt hän oli todella elossa.

Samassa Al-Cid näykkäisi kevyesti naisen kaulaa saaden tämän hetkeksi jännittymään. Ashe tunsi pienen piston, mutta sekin vain lisäsi hänen haluaan. Hän halusi antaa itsensä tälle miehelle tässä ja nyt.  

Al-Cid tarttui toisella kädellään Ashen molempiin ranteisiin pakottaen prinsessan kädet yhä pysymään ylhäällä. Hän vetäytyi tämän kaulalta ja nuolaisi huuliaan tyytyväisesti. Sitten hän kohotti oikean kätensä ja siveli etusormellaan varovaisesti naisen toista poskea. Ashe avasi silmänsä, jotka oli sulkenut aiemmin ja katseli miestä kiihkeästi sanomatta sanaakaan.  Al-Cidin sormi hipaisi hänen huuliaan ohimennen, ennen kuin käsi jatkoi matkaansa alemmas.

Hetken vaikutti siltä kuin mies olisi aikonut kuristaa Ashen, mutta sitten käsi eteni prinsessan melko avonaiselle kaula-aukolle. Mies laski kätensä toisen pienen ja kiinteän rinnan päälle ja puristi sitä kevyesti alkaen sitten hieroa kättään sitä vasten. Ashe tunsi pieniä kipunoita nännissään, kun karhea käsi hieroi sitä ohuen kankaan lävitse.

Al-Cid katseli nuorta naista suoraan silmiin, kun hän siirsi kätensä tämän rintojen väliin. Pienen hetken kuluttua hän sai näprättyä toppia paikoillaan pitävän napin auki ja vaate pääsi putoamaan maahan. Näppärästi hän riisui naiselta myös asuun kuuluvan mustan kauluksen, joka päätyi maahan topin viereen.

Mies päästi otteensa naisen ranteista ja vetäytyi hieman kauemmas katsellakseen edessään aukeavaa näkymää. Ashe tunsi kevyen punan nousevan poskilleen ja olisi halunnut kohottaa kätensä peittääkseen rintansa miehen tutkivalta katseelta, mutta jokin tuntui estävän häntä toimimasta. Lopulta hän rohkaisi mielensä ja astui lähemmäs Al-Cidiä. Kun hän ryhtyi kiskomaan miehen mustaa paitaa pois tämän housuista, hän tunsi kiihkonsa nousevan uudelleen entistä voimakkaampana. Hän suorastaan repi paidan miehen pään yli, ennen kuin painautui tämän paljasta rintaa vasten.

Ashe tutki sormillaan miehen iholla kihartuvia tummia rintakarvoja. Niissä tuntui olevan eläimellistä vetovoimaa, kuten koko miehessä ylipäätään. Tuntui hyvältä painautua miehistä rintaa vasten ja antaa himojensa viedä.

Prinsessa kääntyi hieman ja painoi huulensa Al-Cidin rinnalle. Tuntui erikoiselta suudella karvaista rintaa, mutta neito ei antanut tunteen häiritä, vaan eteni määrätietoisesti alaspäin aina miehen vyötärölle asti. Miehen vyö tuntui tuottavan päänvaivaa melkein kiusaksi asti, mutta suostui lopulta aukeamaan. Ashe riuhtoi vyön pois ja alkoi sitten kiskoa miehen housuja alaspäin.

Pian neito sai vedettyä esiin miehen voimakkaan paksujen suonien ympäröivän elimen, joka selvästi jo odotti hänen kosketustaan. Hitusen epäröiden Ashe painoi huulensa sitä vasten, mutta kun hän kuuli Al-Cidin murahtavan tyytyväisesti, hän rohkaisi mielensä ja veti elimen suuhunsa. Se tuntui suurelta ja vahvalta huokuen lämpöä ja miehistä makua. Ashe tarttui siihen oikealla kädellään lähtien sitten liikuttamaan kättään hitaasti edestakaisin. Samalla hän ryhtyi leikittelemään kielellään terskan kanssa. Hän tunsi Al-Cidin sormien uppoavan hiustensa sekaan ja kuului miehen kiihottuneet huokailut hyvin selkeästi hiljaisessa yössä.

Ei kuitenkaan kestänyt kovin kauaa, kun mies veti Ashen takaisin ylös. Nainen kohotti katseensa miehen silmiin epäröiden, oliko hän tehnyt jotain väärin.
”Ei pidetä niin kiirettä, prinsessa. Meillä on kyllä aikaa”, Al-Cid kuitenkin sanoi ja painoi huulensa jälleen Ashen huulia vasten upottaen naisen syvän kiihkeään suudelmaan.  Hän kiersi kätensä naisen ympärille ja painoi tämän tiukasti syleilyynsä.

 Ashe tunsi miehen elimen painuvan vatsaansa vasten samalla, kun tämän toinen käsi lähti harhailemaan pitkin hänen selkäänsä. Hitaasti käsi eteni Ashen takapuolen päälle ja sujahti lopulta purppuranpunaisen lyhyen hameen alle. Miehen sormet tutkailivat uutta ympäristöään kiinnostuneen oloisina. Ne sivelivät ihoa Ashen alushousujen reunojen vieressä ja lähtivät sitten kiipeämään ylöspäin, kunnes tarttuivat  pikkuhousujen vyötäröön ja alkoivat puolestaan hivuttaa niitä alaspäin.  Prinsessa huomasi auttavansa miestä keinuttamalla lantiotaan sopivaan suuntaan, jotta housut oli helpompi vetää pois. Hetken kuluttua ne saivatkin liittyä topin ja kauluksen seuraan tomuiseen maahan, mutta Ashe ei jaksanut silloin murehtia vaatteidensa mahdollista likaantumista.

 Al-Cid siirsi kätensä takaisin Ashen takapuolelle ja kumartui samalla suutelemaan naisen paljaita rintoja. Pian hän nappasi toisen naisen nänneistä suuhunsa alkaen leikitellä sen kanssa. Samalla hänen sormensa hakeutuivat alaspäin… hitaasti, kiusaten. Ashe yritti liikkua siten, että saisi miehen toimimaan nopeammin, mutta Al-Cid vain naurahti ja jatkoi kidutustaan. Viivytellen sormet lähestyivät kohdettaan saaden Ashen jo huohottamaan tuskaisesti ja voihkaisemaan lopulta ääneen, kun keskisormen pää vihdoin hipaisi hänen klitoristaan.

 Al-Cid leikitteli vielä hetken ajan prinsessan suloisten, pienten rintojen kanssa, mutta painoi sitten naisen tiukasti itseään vasten ja aloitti kunnolla toisenlaisen leikkinsä. Hän hieroi ja hypisteli rytmikkäästi lopettaen välillä pieneksi hetkeksi. Ashe tunsi kuumuuden nousevan jalkovälistään vatsaa pitkin ylöspäin ja huuhtovan viimeisetkin järjenrippeet mukanaan. Kun mies pysäytti jälleen sormiensa liikkeen, prinsessa alkoi itse liikuttaa lantiotaan tämän sormia vasten. Hän halusi saada sen, mitä hänelle oli äänettömästi luvattu, eikä hän antaisi enää kiusata itseään.

 Kipinät sinkoilivat Ashen suljettujen luomien takana, eikä hän tuntenut enää minkäänlaista itsekontrollia. Kaikki siveellisyyden ja häpeän tunteet oli pyyhkäisty pois. Hän eli vain tälle miehelle ja halulleen kuin mitään muuta ei olisi koskaan ollutkaan.
”Ottakaa minut”, hän huohotti Al-Cidin poskea vasten.
”Jos se on teidän tahtonne, prinsessa”, mies vastasi.

Mies veti kätensä pois Ashen jalkovälistä ja nosti naisen kevyesti syliinsä. Ashe kietoi jalkansa miehen ympärille ja antoi tämän ohjata. Al-Cid kiusoitteli häntä, eikä suostunut heti työntymään hänen sisäänsä. Silloin Ashe räväytti silmänsä ja katsoi miestä vaativasti.
”Se oli käsky!” hän kivahti.
”Kyllä, teidän korkeutenne”, Al-Cid naurahti ja painoi saman tien naista sen verran alemmas, että hänen elimensä upposi tämän sisään.

Ashe voihkaisi kuuluvasti ja taivutti kaulaansa taaksepäin. Sekunnin ajan kipu vihlaisi hänen sisintään, mutta muuttui sitten nautinnoksi, jollaista hän ei ollut koskaan aiemmin tuntenut. Al-Cid täytti hänet kokonaan, tunkeutui hänen kaikkein pyhimpäänsä ja kosketti häntä syvemmältä kuin kukaan koskaan. 

Mies painoi Ashen selän kalliota vasten ja aloitti tasaisen rytmikkään liikkeen. Karhea kivi repi naarmuja prinsessan iholle lisäten vain nautintoa. Ashe piti tiukasti toisella kädellään kiinni miehen hartioista ja painoi toisella tämän kasvoja rintojansa vasten. Hän nautti kuullessaan miehen kiihkeät urahdukset, kun ne yhdistyivät hänen omaan voihkintaansa.

Al-Cid kiihdytti tahtiaan saaden Ashen melkein huutamaan nautinnosta. Prinsessa puri huultaan peläten herättävänsä koko nukkuvan leirin. Sitten yllättäen mies tunkeutui syvemmälle kuin aiemmin, ja koko mielikuva nukkuvista pakolaisista pyyhkäistiin pois prinsessan mielestä. Hänen selkänsä kaartui ja tähdet välkkyivät hänen mielessään. Hän puri huultaan niin, että pieni verinoro lähti valumaan hänen huulestaan kaulaa pitkin alaspäin. Lopulta hän ei kuitenkaan voinut estää itseään, vaan nautinnon huuma pyyhkäisi hänen ylitseen niin täydellisesti, että sen äänet jäivät kaikumaan vielä pitkäksi aikaa pyhän vuoren rinteille.