Kuningattareni

Author: Afeni

Rating: NC-17

Pairing: Penelo/Ashe
Genre: Romance, femme, angst

Summary: Penelo on palannut ystäviensä kanssa Berveniasta, jonne hän suuntasi Vaan mukanaan vain kuukausi aiemmin. Ashen kruunajaiset ovat pian edessä, mutta sitä ennen on vielä selviteltävä hieman poliittisia suunnitelmia ja yksityisiä juonia.

A/N: Tämä ficci on kirjoitettu lahjaksi jalokuuselle, joka erityisesti tästä parituksesta kaipaili tarinaa. En ole kumpaankaan hahmoon perehtynyt erityisen hyvin, koska en ollut heistä pelin aikana kovinkaan kiinnostunut. Toivottavasti teksti siitä huolimatta on lukukelpoista. Tätä oli melko vaikea kirjoittaa, koska aihe alkoi tavallaan kirvellä minua itseäni. Minulla oli selkeä suunnitelma tarinan lopulle, mutta siitä ei kuitenkaan tullut aivan sellainen kuin alun perin ajattelin. No, joka tapauksessa… täytyy sanoa, että tämän jälkeen jäi melkoisen tyhjä olo.

Kuningattareni

… Kruunajaisiisi oli enää reilu vuorokausi. Olimme juuri palanneet Vaanin kanssa Rabanastreen mukanamme Balthier ja Fran, joita olimme olleet tapaamassa Berveniassa. Meillä oli melkoinen seikkailu, mutta en kerro siitä nyt, koska sydäntäni koskettavat paljon painavammat asiat. En odottanut kotiinpaluulta mitään niin uskomatonta kuin se loppujen lopuksi oli. Lähinnä vain halusin nähdä jälleen Rabanastren ja päästä vihdoin julistamaan kruunajaisiasi. En voi silti väittää, että olisin pettynyt tapahtumien saamiin käänteisiin. Minähän sain elämäni suurimman onnen, vaikka kärsinkin myös suurimman menetykseni…

Aurinko kimalteli kahden ilmalaivan kyljistä, kun ne näyttivät syöksyvän kilpavauhtia kohti Rabanastren aerodomea. Aikuiset kääntyivät tuijottamaan niitä huolestuneina, mutta lapset sen sijaan vain hihkuivat innoissaan tajuamatta ollenkaan vaaratilannetta, mikä voisi seurata, jos alukset törmäisivät toisiinsa.

”Saisivat katsoa, kenelle oikein myyvät ilmalaivoja”, joku vanhempi mies tuhahti nähdessään lentoesityksen taivalla.

”Kupo, minä tunnen tuon toisen aluksen”, lähistöllä seisoskellut moogle totesi hänelle. ”Sen lentäjä kyllä osaa hommansa, vaikka rakkine onkin toisinaan aiheuttanut melkoista päänvaivaa. Olen nimittäin ollut korjaamassa Strahlia reilu vuosi sitten.”

”Olisi varmaan kannattanut jättää se tekemättä”, mies kuitenkin sanoi ärtyneenä. ”Nykyajan nuoret eivät yhtään ajattele, että saattavat olla vaaraksi muille”, hän lisäsi ja lähti vihaisin askelin kävelemään kohti kaupungin keskustaa.

Vain hieman myöhemmin kolme ihmistä ja yksi viera kävelivät tyytyväisinä ulos aerodomesta. Vaaleahiuksisella Vaanilla ja hitusen punertavahiuksisella Balthierilla tuntui olevan käynnissä väittely siitä, kumpi heistä loppujen lopuksi olikaan parempi lentäjä ja ilmapiraatti. Penelo ja Fran kävelivät rauhallisesti heidän perässään Penelon selittäessä, että hän oli lupautunut linnaan avuksi kruunajaisjärjestelyissä, mutta Fran ja Balthier voisivat vapaasti yöpyä hänen ja Vaanin pienessä asunnossa.

”Et kertonutkaan aiemmin, että asutte yhdessä”, Fran totesi pehmeästi ja vilkaisi tyttöä sivusilmällä.

”No, en pitänyt sitä niin tärkeänä. Yhdessähän me lennämmekin, mutta ei siinä ole mitään ihmeellistä. Jokainen ilmapiraatti tarvitsee kumppanin… ja asuminenkin on halvempaa yhdessä”, Penelo selitti iloisesti, eikä välittänyt siitä, että Fran oli selvästi epäillyt yhdessä asumisen takana olevan jotain muutakin kuin ystävyyttä.

”Aiot siis mennä linnaan auttamaan järjestelyissä?” Fran vaihtoi puheenaihetta hetken päästä. Penelo nyökkäsi innokkaasti ja hymyili leveästi.

”Ashe kirjoitti minulle ja pyysi, että tekisin niin.”

”Eikö hänellä ole tarpeeksi palvelijoita muutenkin?”

”Varmasti, mutta minusta oli ystävällistä, että hän halusi meidät tilaisuuteen kunniavieraiksi ja minut avustamaan jo edeltävänä iltana. Hän kai haluaa pitää läheisyyttä yllä edes jotenkin…”

”Niin, mutta Ashesta tulee nyt virallisesti kuningatar. Ei hän voi olla ystävä ilmapiraattien kanssa, ainakaan julkisesti”, Fran sanoi ilmeettömällä äänellä ja kohautti sitten olkiaan.

”Uskon, ettei hän hylkää meitä, vaikka onkin kasvanut meistä kauemmas koko ajan. Kyllä hän meidät ja seikkailumme tulee siitä huolimatta muistamaan aina”, Penelo kuitenkin sanoi itsepintaisen positiivisena. Hän ei suostunut uskomaan, että Ashe hylkäisi heidät kokonaan. Totta kai kuningattaren asema vaati paljon, eikä Ashella olisi heille aikaa edes siinä määrin kuin sitä oli tähän mennessä ollut, mutta jotkin asiat kuitenkin yhdistivät ihmisiä ikuisesti liimanlailla. Vuoden takainen seikkailu oli sellainen asia. Heidän kuuden välillä oli side, joka ei koskaan katkeaisi ja johon voisi aina luottaa.

Neljän piraatin matka jatkui torille, sillä Penelon ja Vaanin ruokavarastot olivat kuukaudessa ehtineet vähintäänkin pilaantua, elleivät sitten jopa kävelisi asunnon ovelta vastaan. Penelo valikoi sopivia tuotteita ja kasasi ne lopulta koriin Vaanin kannettavaksi. Touhu näytti niin rutiininomaiselta, että Fran ei voinut olla hymähtämättä sille. Balthier vilkaisi naista huvittuneesti ja kaappasi tämän kainaloonsa.

”Joko kohta mennään katsomaan sitä teidän lemmenpesäänne? Pitäähän kaikkien ehtiä nukkua kunnolla ennen huomisia juhlia”, mies huomautti ja iski silmää Vaanille, joka näytti häkeltyvän. Poikaparka soperteli, ettei kyse ollut mistään lemmenpesästä, vaan käytännöllisistä järjestelyistä.

”No, voihan asian niinkin ilmaista. Onhan se kieltämättä käytännöllistä, että aina on nainen saatavilla”, Balthier nauroi, mutta nauru katkesi lyhyeen, kun Fran muksautti häntä leikkisästi takaraivoon. ”Älä väitä, etten ole oikeassa”, mies jupisi vieralle, joka vilkaisi häntä murhaavasti, mutta samalla leikkisästi, vaikka toinen sävy ei välttämättä valottunutkaan ulkopuolisen silmille.

Vaan näytti punastuvan ja ryhtyi tutkimaan yhtä torin kojujen tarjonnasta, mutta Penelo vain hymyili reippaasti ja lähti johtamaan joukkoa.

”Tätä tietä.”

Penelon ja Vaanin asunto paljastui melko pieneksi ja pölyiseksi huoneistoksi Low Townin puolella. Heillä oli ollut mahdollisuus muuttaa Rabanastreen, mutta kumpikin oli ollut sitä mieltä, että Low Town oli enemmän heidän kotinsa. Asunto muodostui kahdesta makuuhuoneesta sekä yhdestä yhtenäisestä tilasta, joka vastasi keittiötä ja olohuonetta yhtä aikaa.  Olohuoneesta pääsi  molempiin makuuhuoneisiin, ulos sekä piskuiseen kylpyhuoneeseen.

Joka puolella oli pölyä, mutta kukaan ei välittänyt siitä. Penelo alkoi touhukkaasti täyttää keittiökaappejaan ja selitti samalla, että oli yrittänyt tehdä paikasta mahdollisimman kodikkaan. Lisäksi hän sanoi, että Balthier ja Fran voisivat vapaasti käyttää hänen huonettaan, koska hän olisi yön poissa. Balthier soi huomautuksen kuullessaan kummastuneen katseen Vaanille. Eikö kaksikko todellakaan nukkunut edes samassa huoneessa samasta sängystä puhumattakaan?

Ennen kuin ilta ehti hämärtyä Penelo oli jättänyt kolme muuta pieneen asuntoon viettämään aikaa parhaaksi katsomallaan tavalla. Tyttö sen sijaan käveli reippain askelin kohti Rabanastren kuninkaallista linnaa. Hän oli pukeutunut purppuranpunaisiin pussihousuihin ja pieneen samanväriseen toppiin. Lisäksi hän oli käyttänyt hetken ehostaakseen kasvojaan ja avatakseen hiuksensa. Lähestulkoon aina leteillä olevat hiukset levisivät nyt kauniina laineina hänen selkäänsä pitkin.

Laittautumisesta huolimatta Penelo ei tuntenut oloaan täysin itsevarmaksi. Hän oli muutaman kerran käynyt kuninkaallisessa linnassa, mutta silti hän ei tuntunut sopeutuvan sinne. Syitä oli monia, mutta yksi vahvin oli varmastikin se, että hän oli katujen kasvatti, eikä prinsessa, joka oli tottunut ylellisyyteen.

Linnan porteilla kaksi vartijaa pysäyttivät nuoren naisen. Penelo hymyili heille ja kaivoi laukustaan Ashen lähettämän kirjeen, jossa oli Dalmascan kuningashuoneen sinetti. Toinen vartijoista tuntui lukevan kirjettä ikuisuuden, mutta nyökkäsi vihdoin.

”Saatan teidät. Kuningatar odottaakin jo”, mies sanoi. Hän huusi portin toiselle puolelle kehottaen jotakuta avaamaan sen ja viittoi sitten Peneloa seuraamaan.

Penelo käveli vartijan perässä ensin pitkää puiden varjostamaa käytävää pitkin linnan oville. Sitten hänet vietiin kiireisiä ihmisiä täynnä olevien huoneiden ja käytävien halki linnan sisempiin osiin. Palvelusväen tiloissa tuoksui herkullinen ruoka ja joka puolelta kuului iloista puheensorinaa ihmisten ryntäillessä edestakaisin. Kruunajaisten valmistelut olivat täydessä vauhdissa, sillä kaikki piti saada valmiiksi ennen seuraavaa puoltapäivää.

Vartija kuljetti Peneloa nopeaan tahtiin eteenpäin ikään kuin hänellä olisi kovakin kiire päästä takaisin seisoskelemaan linnan portille. Penelo ei esittänyt hänelle minkäänlaisia kysymyksiä, vaan tyytyi ahmimaan ylellistä ympäristöä silmillään kiireestä huolimatta.

Viimein vartija pysähtyi koristeellisen oven kohdalle ja käski Penelon odottaa vähän matkan päässä. Hän koputti oveen ja avasi sen vasta luvan saatuaan. Sitten hän astui oviaukkoon, eikä vieläkään päästänyt Peneloa kulkemaan siitä.

”Lady Penelo on saapunut, teidän majesteettinne”, vartija ilmoitti juhlallisesti.

”Laske hänet sisälle ja jätä meidät sitten rauhaan”, jokseenkin väsynyt ääni kuului vastaavan huoneesta.

Vartija astui syrjään päästäen Penelon vihdoinkin eteenpäin. Blondi tyttö hymyili miehelle ja kiitti tätä kohteliaasti, ennen kuin astui kauneimpaan makuuhuoneeseen, minkä oli koskaan nähnyt. Ovi kolahti kiinni hänen takanaan, ja käytävästä kaikuivat poistuvat askeleet.

Ashe istui sängyllä yllään valkoinen mekko, jonka leveät helmat näyttivät leviävän kaikkialle hänen ympärilleen. Mekko jätti vatsanpaljaaksi ja sen kaula-aukkoa kiersi kultainen nauha. Kaikessa yksinkertaisuudessaan se näytti juuri niin kuninkaalliselta kuin sen kai oli tarkoituskin.

”Luulin, ettet aio palata ollenkaan”, Ashe sanoi ja kääntyi katsomaan itseään kolme vuotta nuorempaa tyttöä.

Penelo naurahti ja puisteli päätään. Hän käveli hitaasti sängyn luokse ja istui sitten alas hitusen epävarmana. Ashe kuitenkin vaikutti pitkästä aikaa niin luontevalta, että lopulta nuorempi tyttö rentoutui. Hänen ei tarvinnut ajatella, että hän oli juuri saanut audienssin Dalmascan kuningattarelta, vaan sen sijaan hän voisi nauttia ajasta hyvän ystävänsä kanssa.

”Berveniassa meni hieman pidempää kuin luulimme”, hän kertoi kuningattarelle.

”Mutta palasitte kumpikin?”

”Kyllä ja Balthier ja Fran tulivat myös. Hekin haluavat nähdä kruunajaisesi”, Penelo sanoi iloisesti.

Ashe nyökkäsi vakavana saaden toisen tytön katsomaan häntä huolestuneesti. ”Kaikki ei taida olla hyvin?” Penelo kysyi hetken kuluttua.

”No, miten sen nyt ottaa”, Ashe vastasi ja kohautti olkapäitään. ”Minua painostetaan valitsemaan uusi puoliso mahdollisimman pian, että kuningashuone saisi varmasti perillisen.”

”Mutta et halua? Et ole vielä päässyt yli… Raslerista?” Penelo kysyi hyvin varovaisesti. Enää hän ei hymyillyt, sillä jostain syystä uutinen ei ilahduttanut häntä millään tavalla. Hän rakasti juhlia ja lapsia, mutta siitä huolimatta Ashen naimisiinmeno tuntui tuovan vain tummia pilviä taivaalle.

”Rasler…” Ashe sanoi hitaasti ja puisteli lopulta päätään. ”Hän on poissa ja minun tulee jatkaa elämääni. En kuitenkaan ajatellut, että minun pitäisi valita puoliso.”

Penelo nyökkäsi osaamatta sanoa mitään. Kuninkaallisten elämä oli huomattavasti monimutkaisempaa kuin tavallisten ihmisten. Penelo saattoi vapaasti elää elämänsä sitoutumatta yhteenkään mieheen, mutta Ashen asema kuningattarena oli toinen. Valtakunta tarvitsi perillisen, eikä sitä voitu saada, ellei kuningatar ollut naimisissa.

”En halua uusia sotia, joten tämä on välttämätöntä”, Ashe jatkoi tovin kuluttua. ”Al-Cid on jo lähettänyt kosintansa. Monien mielestä liitto Rozarrian kanssa voi olla hyvä ajatus, enkä näe syytä, mikä sen estäisi.”

”Mutta… Al-Cid on karvainen kuin ihmissusi!” Penelo huudahti ja kikatti heti perään. Ihme kyllä, nauru tarttui Asheenkin ja ahdistuksen tunne lieveni hetkeksi.

Ashe tarttui pehmoiseen tyynyyn ja huitaisi sillä Peneloa yllättäen itse itsensä omalla leikkimielisyydellään.

”Älä pane päähäni tuollaisia ajatuksia! Miten minä muka hankin niitä perillisiä, jos kuolen nauruun nähdessäni hänet?”

Kommentti sai Penelon nauramaan vain entistä enemmän. Hän suojasi päätään käsillään, kun Ashe huitoi häntä tyynyllä. Lopulta Ashekin purskahti uudelleen nauruun ja vaipui makaamaan sängylle puristaen tyynyä rintaansa vasten.

”On… muutakin…” hän sai juuri ja juuri sanottua naurunsa lomasta.

Meni pitkään ennen kuin Penelo sai rauhoitettua itsensä, mutta sitten hän kiepsahti sängylle kyljelleen Asheen päin ja jäi katsomaan tätä kysyvästi.

”Mitä?”

”Lordi Larsa on nyt 13… hän tarvitsee puolison parin vuoden sisään”, Ashe selitti.

”Et voi naida heitä molempia”, Penelo huomautti pilke silmäkulmassaan.

”Olen muutenkin hänelle liian vanha”, Ashe kuitenkin sanoi jälleen vakavana. ”Olen puhunut asioista Baschin kanssa ja hän oli samaa mieltä siitä, että tulevaisuuden kannalta olisi turvallista, jos Larsa naisi rabanastrelaisen naisen.”

”Oletteko sitten tehneet jo valinnan?” Penelo kysyi. Hän ei oikeastaan välittänyt ylhäisistä juoruista, mutta Larsa oli hänen ystävänsä siinä missä Ashekin, joten totta kai pojan avioliitto kiinnosti häntä. Peneloa kuitenkin ihmetytti se, ettei Larsa itse ollut maininnut asiasta mitään edellisessä kirjeessään.

”No, pohdimme hallitusmiehien kanssa moniakin ylhäisiä nuoria naisia, mutta henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että… no, ajattelin… Sinähän pidät Larsasta?” Ashe soperteli yllättävän epävarmana.

Maailma pysähtyi hetkeksi. Jos aiemmin raollaan olevasta ikkunasta oli kuulunut kyyhkysten kujerrusta tai tuulen kuiskailua, nyt siitä ei taatusti ollut mitään jäljellä. Valot ja varjot eivät liikkuneet ollenkaan. Penelon sydänkin tuntui pysähtyvän. Hän oli luullut, että maailma murenisi, kun Ashe menisi naimisiin, mutta kun hän kuuli, että myös hänet oli valittu tuottamaan kuninkaallisia perillisiä, tuntuivat viimeisetkin muruset murskaantuvan.

”Hallitusmiehet ovat samaa mieltä kanssani nyt, kun kerroin heille teidän suhteestanne. Heistä on sopivaa, että ehdotamme sinua Larsalle puolisoksi, vaikka et olekaan aatelinen. Vanhempasi olivat kuitenkin hyvää sukua, ja Larsa arvostaa sinua suuresti…” Ashe selitteli, kun Penelo pysyi vaiti.

”Minä en aikonut koskaan mennä naimisiin”, Penelo sai lopulta sanottua. ”Nyt kun Vaanista on tullut ilmapiraatti, ajattelin elää maailman taivailla hänen kanssaan… vapaana.” Penelo huomasi, että olisi halunnut lisätä, että koska ei voinut jakaa elämää Ashen rinnalla heidän luokkaeronsa vuoksi, hän voisi yhtä hyvin elää rikollisena.

Nuori kuningatar nyökkäsi mietteliäästi, mutta ei selvästikään tavoittanut sanoja, jotka Penelo jätti lausumatta. ”Rakastatko sinä Vaania?” hän kysyi yllättävän suoraan.

”Mitä? En! Tai siis… Vaan on minulle rakas ystävä, mutta ei muuta”, Penelo sanoi kiihkeästi. Hänen olonsa oli kummallinen. Hän tiesi salanneensa joitain asioita jopa itseltään, koska ei uskonut niiden olevan hyväksyttäviä. Nyt nuo asiat kuitenkin olivat hyvää vauhtia nousemassa pintaan.

”Vaan voi varmasti olla edelleen ystäväsi, vaikka naisitkin Larsan. Sitä paitsi ilmapiraattina hän pääsee käymään luonasi Archadesissa koska vain”, Ashe huomautti.

”Rabanastre on kotini”, Penelo sen sijaan sanoi.

”Voisit vierailla täällä usein. En usko, että Larsa pahoittaisi siitä mielensä”, Ashe jatkoi inttämistä.

”Naita joku muu hänelle. Minä en halua!” Penelo kimpaantui. Hän oli todellakin kuvitellut, että hänellä, jos kenellä, oli vapaus valita, miten eli elämänsä. Eihän hänellä ollut enää edes vanhempia, jotka olisivat voineet sanella hänelle sääntöjä.

”Larsan täytyy saada puoliso, joka on hänelle läheinen ja jonka avulla voimme muodostaa vahvan liiton”, Ashe yritti saada toisen ymmärtämään. ”Penelo, Rabanastren vuoksi. Turvaisit lasten tulevaisuuden. Jos minä nain Al-Cidin ja sinä Larsan, Archadian, Dalmascan ja Rozarrian välille muodostuu voimakas liitto, jonka pitäisi estää samanlaiset sodat kuin josta olemme vasta toipumassa.”

Penelo huokaisi. Hän tiesi, ettei Ashe antaisi hänelle lopulta vaihtoehtoa. Hänen ilmapiraatin uransa oli kestänyt suunnilleen kuukauden päivät ja pian sen olisi aika päättyä. Tyttö tiesi, että Larsa saapuisi Rabanastreen huomenna yhdessä Baschin kanssa. Ei ollut epäilystäkään, etteikö kihlauksesta ilmoitettaisi kruunajaisten yhteydessä.

”No, ainakin meitä kumpaakin yhdistää jokin”, Penelo naurahti lopulta. Hänellä oli taipumus etsiä kaikesta jotain positiivista, joten hän teki myös nyt niin. ”Päädymme kumpikin avioliittoon, jossa emme halua elää, mutta kenties pelastamme siten Ivalicen tulevaisuuden ja voimme tuntea palvelevamme suurempaa hyvyyttä.”

”Joskus on vaikea huomata, ettet ole vielä prinsessa”, Ashe hymähti. ”Sinä olet kiehtova persoona, Penelo. Toisaalta sinusta hehkuu katujen villiys ja elämänpalo, mutta sinussa on samaan aikaan myös rauhallinen ja tyyni puoli.”

”Sinä taas olet niin kuninkaallinen kuin vain voit olla… kaunis ja saavuttamaton”, Penelo lipsautti ja punastui saman tien. Ei hänen todellakaan pitänyt sanoa mitään tuollaista.

Ashe kohottautui parempaan asentoon ja jäi katsomaan toista hitusen hämillään. Hän oli kyllä asemansa takia usein kuullut kohteliaisuuksia (todellisia ja valheellisia), mutta ei naisilta… ja Penelon ääni oli kuulostanut kaiken lisäksi äärimmäisen vilpittömältä.

”Kiitos”, kuningatar vastasi epävarmana. ”Minä… en kuitenkaan haluaisi olla saavuttamaton, ainakaan ystävilleni.”

”Uskon sen, mutta olet tämän vuoden aikana kasvanut erilleen meistä”, Penelo sanoi rehellisesti.

”On ollut niin paljon kaikkea… silti sydämeni halajaa koko ajan teidän kanssanne seikkailemaan”, Ashe selitti.

”Mutta et voi”, Penelo totesi synkästi. ”Ja sidot minutkin kuninkaallisen ylellisiin kahleisiin.”

”Raba…” Ashe aloitti, mutta hänen lauseensa jäi kesken, kun Penelo yhtäkkiä kohottautui ja painoi huulensa tiukasti hänen huuliaan vasten.

Penelo kiepsahti Ashen päälle painaen tämän selälleen sängylle. Hän suuteli naista kiihkeästi, eikä voinut mitään sydämensä sykähdykselle, kun Ashe vihdoin vastasi suudelmaan. Naisten hiukset sekoittuivat toisiinsa Penelon pidellessä toista kättään Ashen pään alla ja nojatessa toisella suloisen pehmeään sänkyyn.

Suudelma muuttui koko ajan kiihkeämmäksi puhuen tunteista, jotka oli piilotettu huolellisesti. Kumpikaan naisista ei ollut varma, milloin nuo tunteet olivat itse asiassa puhjenneet kukkaan. Kenties yhteinen matka oli vain herätellyt niitä pikku hiljaa, niin huomaamatta, ettei kumpikaan ollut edes todella ymmärtänyt asiaa… ei ennen kuin nyt, kun heidän täytyi todella erota, omistautua miehille, joita he eivät rakastaneet. Tiedon tuoma tuska sekoittui pitkään kasvaneeseen kaipaukseen ja heijastui suudelmaan, jossa oli yhtä aikaa sekä kovuutta että herkkyyttä.

Lopulta Ashe painoi kämmenensä Penelon hartioita vasten ja työnsi tytön pois päältään. Hän kääntyi kyljelleen niin, että näki toisen kasvot ja hymyili etäisesti.

”Ehkä takana on itsekkäitäkin ajatuksia…” hän sanoi.

”Sinullako? Sinähän teet kaiken vain Rabanastren ja Dalmascan vuoksi”, Penelo naurahti. Hänen epävarmuutensa ja ujoutensa olivat kadonneet jonnekin siinä silmänräpäyksessä, kun Ashe oli vastannut hänen suudelmaansa.

”Jos kiidät pitkin Ivalicen taivasta Vaanin kanssa, et ole koskaan läsnä. Jos liityt Archadesin kuninkaalliseen sukuun, voin koska tahansa vaatia sinua ja Larsaa valtiovierailulle tai tulla luoksenne vaihtoehtoisesti”, kuningatar hymähti.

Penelon silmät laajenivat hämmästyksestä, kun hän tajusi, mitä Ashe todella väitti. Puhdas politiikka ei ollutkaan sitä, miltä näytti, vaan ovela suunnitelma, jonka avulla kuningatar saisi, mitä halusi. Penelo ei vain koskaan olisi uskonut, että hän oli jotain sellaista, jotain niin arvokasta, että Ashe saattaisi haluta hänet.

Ashe siirsi karanneen hiussuortuvan pois Penelon kasvoilta ja nojautui lähemmäs tätä. Hän hipaisi omilla huulillaan Penelon huulia hyvin varovaisesti kuin testaten, miltä teko tuntui. Sitten hän laski kätensä tytön käsivarrelle ja siveli sitä hitaasti. Penelon iho tuntui nousevan kananlihalle.

”Paleleeko sinua?” Ashe kysyi hiljaa.

”Ei… sinä vain…” Penelo vastasi, mutta ei osannut muodostaa kunnollista lausetta.

Kuningattaren käsi liukui Penelon käsivartta pitkin alemmas ja hipaisi tytön sormia. Se tavoitti vyötärön ja sitten lantion kaaren, joka peittyi purppuraisiin, silkkisiin pussihousuihin. Ashe siirsi kättään tunnustelemaan hetkeksi Penelon vasenta pakaraa, joka kaareutui täydellisenä ja piukkana. Sitten hän vei kättään toiseen suuntaan ja jäi lopulta leikittelemään etusormellaan Penelon navan ympärille.

”Miksi?” Penelo kysyi yhtäkkiä saaden Ashen sormen pysähtymään.

”Mitä?” Ashe lausui hämmästyneenä.

”Miksi minä?”

”Sinä kysyt minulta tuollaista. Sinähän tässä suutelit minua”, Ashe nauroi.

”Mutta sinä olit suunnitellut kaiken”, Penelo väitti.

”Ehkä tai saatoin keksiä ajatuksen juuri”, kuningatar sanoi salaperäisesti.

Penelo huokaisi tuskastuneena. Rohkeasti hän tyrkkäsi Ashen takaisin selälleen ja siirtyi nopeasti istumaan tämän vatsan päälle painaen sitten Ashen kädet omilla käsillään tämän pään yläpuolelle sänkyä vasten.

”Älä yritä valehdella”, nuorempi nainen nauroi.

”Onko sillä merkitystä?” Ashe kysyi. ”Olen miettinyt asioita… rakastin Rasleria, koska niin kuului olla. Hän merkitsi minulle todella paljon, mutta kun näin sinut… En tiedä. En tajunnut sitä itse pitkään aikaan, oikeastaan ymmärsin jotain vasta sitten, kun olit jo lähtenyt Vaanin mukaan.”

Naisten välille laskeutui hiljaisuus, koska kumpikin oli yhä hämillään tilanteesta, johon he olivat yhtäkkiä ajautuneet. Lopulta Penelo kuitenkin päästi Ashen kädet irti ja alkoi sivellä tämän kaulaa hitaasti, leikitellen. Hän halusi nauttia jokaisesta hetkestä, koska hän tiesi, ettei samanlaista tilaisuutta välttämättä tulisi pitkään aikaan. Sitä paitsi myöhemmin kiinni jäämisen riski kasvaisi huomattavasti… ja olisi skandaali, jos kansa saisi tietää kuningattaren rakastajattaresta. Miehen he ehkä voisivat vielä sulattaa, mutta naisen tähden Ashe lynkattaisiin taatusti.

Ashe painoi kätensä sänkyä vasten ottaen niistä tukea. Hän työnsi itsensä istuvaan asentoon siten, että Penelo jäi hänen syliinsä. Jännitys puristi nuoremman tytön vatsaa, kun hän tunsi  Ashen rintojen painuvan omiaan vasten. Hän rutisti kuningattaren syleilyynsä lähtien kuitenkin pian tutkimaan tämän selkää sormillaan. Hän tavoitti helmiäisnapin ja ymmärsi saman tien, millaisen tilaisuuden Ashe oli juuri antanut hänelle.

Penelon näppärät sormet tutkivat nappia tarkasti, kunnes hän sai sen livautettua pois lävestä. Puku oli selvästikin uusi, sillä seuraavakin nappi oli melko tiukassa. Hitaasti, mutta varmasti Penelo avasi jokaisen napin ja auttoi sitten kiskomaan Ashen kädet pois puvun pitkistä hihoista. Asun yläosa jäi velttona Ashen vyötärölle, sillä Penelo ei tällä hetkellä päässyt helmaan käsiksi.

Ashen rinnat kohoilivat kiihkeän hengityksen tahdissa, eikä Penelo voinut olla katselematta. Mielikuva tuosta näystä oli tunkeutunut monesti hänen uniinsa, joita hänen tietoisuutensa ei kuitenkaan suostunut aamulla muistamaan. Silti Penelo tunsi jonkinlaista tyydytystä, aivan kuin salainen halu olisi täyttynyt, vaikkei niin ollutkaan vielä todella käynyt.

Kuningatar tarttui Penelon topin alareunaan ja lähti nostamaan sitä. Hymyillen Penelo kohotti käsivartensa ylös, että toppi olisi helpompi vetää pois hänen päältään. Samalla hän tunsi kuitenkin piskuisen pelonkourauksen vatsansa pohjassa. Kelpaisiko hän tällaisena Ashelle? Toinen oli niin täydellinen, niin kaunis… Penelo tunsi itsensä enemmänkin keskenkasvuiseksi, eikä hän omasta mielestään ollut mitenkään erityisen sievä.

Ilmeisesti Ashe kuitenkin oli toista mieltä, sillä hän heitti topin lattialle ja hymyili sitten hitusen vinosti. Hän painoi kasvonsa vasten toista Penelon pienistä rinnoista. Nuorempi tyttö tunsi oitis nänniensä heräävän eloon ja janoavan kosketusta, jollaista ne eivät koskaan aiemmin olleet saaneet.

Ashen huulet liikkuivat rinnan pehmoista ja kimmoista ihoa vasten tutkien tarkkaan jokaisen kohdan. Penelo tunsi kuuman hengityksen ihoaan vasten ja tunsi samalla valtavaa halua kiemurrella entistä lähemmäs Ashea, vaikka se oli miltei mahdotonta.

”Ole kiltti”, hän kuiskasi käheästi.

Kuningatar tuntui kuitenkin epäröivän hetken, ennen kuin painoi huulensa vasten nuoremman tytön nänniä. Hänen otteensa oli tunnusteleva ja hitusen eksynyt, sillä ei hänelläkään ollut aiempaa kokemusta… naisista siis. Sitten hän kuitenkin sulki silmänsä ja antoi tuntemuksiensa viedä. Hän kiusasi ja leikitteli nauttien Penelon huokauksista, kuten myös siitä, että toinen haroi hellästi hänen hiuksiaan.

Penelo tunsi poltetta sisällään. Hänen koko kehonsa valtasivat tunteet, jollaisia hän ei ollut aiemmin kokenut kuin ehkä unissaan. Hän painoi Ashen päätä lähemmäs rintaansa ja taivutti omaa kaulaansa taaksepäin ottaen nautinnosta kaiken irti. Raollaan olevasta ikkunasta puhalsi sisään pieni tuulenvire, joka pyyhkäisi hänen hiuksiaan ja kutitteli hänen selkäänsä vain lisäten hyvänolontunnetta.

Lopulta nuorempi nainen pakotti itsensä irtautumaan toisen otteesta. Hän nousi pois Ashen sylistä ja tarttui sitten uudemman kerran tämän upeaan pukuun. Hitaasti hän veti sen kokonaan pois Ashen päältä ja laski sen sitten varovaisesti lattialle kuin olisi pelännyt sen rikkoutuvan. Seuraavaksi hän törmäsi valkoiseen, puuvillaiseen alushameeseen sekä korkokenkiin, joita kuningatar juuri potki pois jaloistaan.

Penelo pudotti helposti omat matalat tossunsa lattialle ja kiskoi sitten Ashen alushameenkin pois. Hänen mielessään käväisi nopeasti, että pian hänkin joutuisi pukeutumaan monimutkaisiin vaatteisiin, mutta yhtä nopeasti ajatus myös pyyhkiytyi pois, sillä juuri tällä hetkellä hän halusi keskittyä Asheen ja unohtaa murheet, jotka huominen heille toisi.

Ashekin nousi sängyltään yllään pelkät valkoiset alushousunsa sekä pitkät sukkansa, joihin hän oli verhonnut hoikat jalkansa. Hän kyykistyi suutelemaan Penelon vatsaa ja ryhtyi samalla avaamaan tämän housuja ylhäällä pitävää nyöriä. Tiukka solmu aukeni suukottelun ohessa yllättävän helposti, ja Ashe päästi housut putoamaan.

Naurahtaen Penelo astui pois nilkkoihin valahtaneista housuista. Hänellä ei ollut sukkia ollenkaan, mutta tavalliset valkoiset alushousut hänkin oli pukenut ylleen. Hän tunsi itsensä hitusen hämilliseksi, sillä hän ei ollut seisonut aikoihin kenenkään edessä alasti… kenties viimeksi silloin, kun hän oli ollut pieni ja hänen äitinsä oli kylvettänyt häntä, mutta se tilannehan oli ollut täysin toinen kuin tämänhetkinen.

”Sinä olet kaunis”, Ashe sanoi, ”mutta toivottavasti et saavuttamaton.”

”En sinulle”, Penelo kuiskasi posket punoittaen. Häntä ujostutti jälleen, kun hän katsoi alaspäin nähdäkseen eteensä kyykistyneen kuningattaren, joka oli ryhtynyt vetämään pois hänen viimeistä vaatekappalettaan.

Penelo antoi Ashen vetää hänen alushousunsa pois ja pudottaa nekin lattialle vaatepinoon. Hän horjahti hieman, kun kuningatar painoi kämmenensä hänen pakaroilleen ja puristi niitä hellästi. Ashen huulet tutkailivat Penelon vasenta polvea ja lähtivät sitten etenemään ylöspäin. Nuorempi nainen tunsi vartalonsa jännittyvän jousenlailla, kun hän odotti, mitä olikaan tulossa. Ashen kivutessa kiduttavan hitaasti ylöspäin Penelo painoi kätensä naisen olkapäille pidellen kiinni, mutta ei estäen Ashea liikkumasta.

Ashen huulet tutkivat Penelon reittä niin tuskallisen hitaasti, että nuoremman naisen jalkoja heikotti. Hän pelkäsi kaatuvansa, ellei Ashe pian lopettaisi, mutta samaan aikaan hän toivoi, ettei toinen todellakaan jättäisi puolitiehen sitä, mitä oli tekemässä.

Kuningattaren oikea käsi päästi irti Penelon toisesta pakarasta ja siirtyi tytön etupuolelle. Sormet ryhtyivät hellästi nyppimään ohutta karvoitusta, joka peitti kaikkein herkintä ihoa. Penelo ynähti hiljaa ja hänestä tuntui, että hän alkoi menettää itsehillintänsä täysin. Kaikki oli yhtä aikaa uudenpelottavaa ja kiihottavaa. Hän halusi yhtä aikaa perääntyä askeleen verran ja kiirehtiä eteenpäin. Tunne oli musertava ja se otti hänet täysin valtaansa.

Ashen huulet etenivät yhä ylemmäs, kunnes ne tavoittivat tuon karvakolmion, jota hän oli niin hartaasti sivellyt ja nyppinyt. Hän suukotti kumpua ja ryhtyi sitten vetämään Peneloa alaspäin omalle tasolleen. Kun Penelo oli kyykistynyt hän luokseen, Ashe suuteli tätä hellästi suulle, ennen kuin painoi tytön makuulle pehmoisen ylelliselle matolle.

Penelo yritti saada vartalonsa rentoutumaan, mutta hän ei voinut jännitykselle mitään, kun Ashe avasi hänen reitensä ja siirtyi yllättäen suutelemaan jälleen hänen litteää vatsaansa. Tyttö takertui sormillaan maton pintaan ja hengitti raskaasti. Hän puristi silmänsä kiinni aivan kuin olisi pelännyt tulevia tapahtumia.

Ashe ilmeisesti vaistosi toisen jännittyneisyyden, sillä hän alkoi hivellä kevyesti Penelon ihoa kaikkialta, minne hän suinkin asemastaan ylettyi. Hänen kosketuksensa olivat herkkiä ja pehmeitä sekä täysin rauhallisia, koska hän halusi luoda toiselle mukavan ja turvallisen olon. Hän muisti varsin hyvin, miten paljon hän oli itse pelännyt Rasleria ensimmäisellä kerralla, joten Penelokin saattoi olla äärimmäisen peloissaan, vaikka selvästi halusikin samaa kuin Ashe.

Pikku hiljaa Penelon vartalo rentoutui, eikä hän puristanut enää mattoa kouristuksen omaisesti. Hänen hengityksensä muuttui rauhallisemmaksi, mutta kiihtyi taas, kun Ashen suudelmat liukuivat hänen vatsaansa pitkin alemmas. Vanhempi nainen siirsi toisen kätensä Penelon takapuolen alle ja kohotti sitä hieman. Sitten hän sipaisi karvakolmiota huulillaan ja siirtyi yhä vain alemmas toisen huokaistessa raskaasti ja kohottaessa nyt itsekin takamustaan.

Kieli nuolaisi Peneloa koko matkalta ja sai hänen vartalonsa sävähtämään. Tuntemus oli täysin erilainen kuin mikään aiemmin. Sitä ei voinut kuvailla tarkasti, se oli vain koettava ja elettävä. Se huumasi ajatukset valkoiseen hattaraan, pehmeyteen ja kosteuteen, johonkin äärimmäisen kauniiseen. Silti se ei ollut mitään verrattuna siihen, kun Ashen kieli alkoi leikitellä Penelon kaikkein herkimmän kohdan kanssa.

Penelon syke nousi tasaista tahtia ja hän puristeli jälleen allaan olevaa mattoa käsillään. Hänen hengityksensä muuttui katkonaiseksi, eikä hän tajunnut kunnolla ympäristöään. Vaikka joku olisi sillä siunaaman hetkellä kävellyt sisälle huoneeseen, hän ei todellakaan olisi tajunnut sitä. Hänen maailmassaan oli vain mukaansa tempaava tunne, joka hämärsi kaiken muun ympäriltään.

Ashen lipaukset eivät pysyneet tasaisessa tahdissa, vaan olivat arvaamattoman leikkisiä. Ne sytyttivät Penelon lanteille polttavan tulen, joka pakotti hänet liikkumaan. Hän kohotteli lanteitaan kuin toivoen saavan Ashen vielä vähän lähemmäs. Raskas hengitys muuttui huohotukseksi ja sitten voihkinnaksi. Hän yritti purra alahuultaan pysyäkseen hiljaa, mutta siitä ei ollut apua. Kun ensimmäinen voihkaisu karkasi vihdoin hänen huuliltaan, hän ei voinut enää pidätellä seuraavaa, eikä sitä seuraavaakaan.

Kaikki tuntui tapahtuvan yhtäkkiä. Ensin Penelon selkä taipui kaarelle ja hän puristi maton kasaan kättensä alla. Sitten hänen päänsä alkoi heilahdella puolelta toiselle ja lopulta hänen vartalonsa tärisi kuin horkassa epätasaiseen tahtiin tulevien kovaäänisten voihkausten mukana. Ashen oli vaikea pitää enää minkäänlaista rytmiä yllä ja hän joutui pitämään käsillään Peneloa edes jonkin verran paikoillaan, sillä tyttö tuntui heittelehtivän hänen ulottumattomiinsa.

Penelon tajunnassa räjähti. Hänen silmäluomillensa maalautui hetkeksi valkoinen väri ja sitten tuhansia tähtiä. Hän kuuli korvissaan oman äänensä, joka täytti koko maailman. Hänen vartalonsa valtasi sellainen hyvänolontunne, ettei hän todellakaan voinut pysyä paikoillaan. Hän ei hallinnut liikkeitään, ei mitään. Hän eli tunteelle, joka poltti häntä sisältäpäin sykkien yhä kiivaampaan tahtiin, kunnes se lopulta hiljeni muuttuen hakkaavan kovasta pehmeäksi.

Nuoremman tytön selkä vajosi takaisin pehmeälle matolle ja hänen koko kehonsa muuttui täysin rennoksi. Ashe irrotti otteensa Penelon reisistä ja ryömi makaamaan tämän vierelle. Penelon silmät olivat yhä kiinni ja hän hengitti raskaasti. Tytön rinnat olivat selvästi turvonneet ja hänen poskilleen oli noussut suloinen puna, jossa ei kuitenkaan ollut jälkeäkään ujoudesta.

Hyvin hitaasti Penelo avasi silmänsä ja alkoi jälleen tajuta jotain ympäristöstään. Hän hymyili hitusen hölmösti vieressään makaavalle Ashelle osaamatta sanoa yhtään mitään. Koko keho tuntui raskaalta ja vaati selvästi päästä kietoutumaan Ashen läheisyyteen ja lämpöön turvaan kaikelta pahalta, mikä vielä voisi heidät yllättää.

Eräs ajatus kuitenkin tunkeutui Penelon tajuntaan. Raskaista lihaksistaan huolimatta hän kääntyi kyljelleen ja laski kätensä Ashen lantiolle. Vaativasti hän painoi Ashen vuorostaan selälleen ja ujutti kätensä tämän alushousujen ohuen kankaan alle. Hämmästyksekseen hän totesi, ettei Ashella ollut karvoitusta lainkaan, mutta hän ei antanut omituisen seikan häiritä itseään, sillä hän näki kuningattaren silmissä kaipaavan ja kiihkeän katseen, joka suorastaan huusi häntä jatkamaan.

Pian Penelo löysikin etsimänsä. Hän hipaisi varovaisesti Ashen herkintä kohtaa ja hymyili nähdessään toisen huokaavan hiljaa ja painavan silmänsä kiinni. Penelo painautui niin lähellä Ashea kuin suinkin ja aloitti etusormellaan pehmeän pyörivän liikkeen. Hän saattoi tuntea toisen pienimmänkin liikahduksen maatessaan aivan kiinni tämän kyljessä. Nähdessään Ashen rintojen alkavan kohoilla kiihkeästi hän ei voinut vastustaa kiusausta, vaan näykkäisi toista kokeilevasti aivan nännin vierestä.

Ashe reagoi ynähtämällä ensin hiljaa ja voihkaisemalla sitten kovempaa. Rohkaistuneena Penelo jatkoi edelleen pyörivän liikkeen tekemistä painaen nyt sormellaan kuitenkin hitusen kovempaa samalla, kun hän vuoronperään suukotteli ja näykki Ashen toista nänniä.

Nyt Penelo pääsi vuorostaan seuraamaan sivusta sitä voimakasta tunnetta, jonka oli itse juuri äsken kokenut. Ashen posket alkoivat hiljalleen helottaa hänen selkänsä taipuessa myös kaarelle. Nainen puristeli käsiään nyrkkiin ja avasi ne jälleen huohottaen nautinnosta. Yhtäkkiä hänen vartalonsa jäykistyi kokonaan ja hänen huuliltaan karkasi erittäin kova huudahdus, mikä sai Penelon miltei hätkähtämään ja vilkaisemaan huoneen ovelle, joka kuitenkin pysyi tiukasti kiinni.

Kun Ashen vartalo rentoutui, Penelo veti kätensä pois tämän alushousuista ja painautui tiiviisti tätä vasten. Ashe kietoi kätensä toisen naisen ympärille ja rutisti tätä hellästi. Lopulta hän päästi kuitenkin irti ja hivuttautui jaloilleen. Hän tarttui Peneloa kädestä ja veti tämän kanssaan sänkyyn. Hymyillen Ashe kiskoi pitkät sukat jaloistaan kaatuen sitten selälleen sängylle. Jotenkin hänen onnistui kiskoa paksu peitto heidän altaan  ja peitellä heidät kummatkin sen pehmeyteen. Sitten hän vain veti Penelon aivan kiinni itseensä ja sulki silmänsä. Nyt ei ollut aika murehtia tulevaa… Se hetki koittaisi myöhemmin.

***

Ovelta kuuluva koputus keskeytti Penelon unen, jossa hän oli lennellyt pilvettömällä taivaalla tuntien olonsa täydellisen vapautuneeksi. Hän räväytti silmänsä auki ja huomasi tuijottavansa katossängyn raskaita laskoksia.

”Hetki vain”, Ashen ääni kajahti huoneessa.

Penelo syöksähti ylös sängystä ja ryhtyi kiskomaan vaateita päälleen. Hän tajusi aamuauringon paistavan heleänä ikkunasta. Housut, tossut, toppi. Kaikki sujahtivat nopean vaivattomasti hänen ylleen, mutta hiuksiaan hän ei ehtinyt haroa, kun hän jo huomasi oven raottuvan ja Ashen yhä taistelevan asunsa kanssa.

Lyhyen tilannekatsauksen perusteella Penelo teki päätöksensä. Hän ryntäsi Ashen selän taakse ja alkoi napittaa tämän pukua kiinni kuin se olisi ollut hänen jokapäiväistä työtään. Samalla hetkellä nuori, palvelijan asuun pukeutunut, nainen astui sisälle.

”Anteeksi teidän korkeutenne, mutta kuulostitte jotenkin hätääntyneeltä”, nuori nainen sopersi posket punoittaen ja tuijotti Peneloa jokseenkin hämmästyneenä.

”Lady Penelo on vieraani ja lupautui auttamaan minua pukeutumaan tänä tärkeänä päivänä”, Ashe sanoi ollen jo täysin tilanteen tasalla.

”Aivan, niin tietenkin”, nainen vastasi kuin asiassa ei olisi mitään outoa. ”Tuota… tarvitsetteko jotain?”

”Mene etsimään ladylle sopivia juhlavaatteita ja tuo ne tänne. On tärkeää, että hän pukeutuu tänään uuden asemansa mukaisesti”, Ashe vastasi välittömästi toivoen pääsevänsä palvelijattaresta eroon. Hänen onnekseen nainen vain tyytyi nyökkäämään ja katosi ovesta sulkien sen peräässään.

Penelo napitti puvun huolellisesti kiinni ja ryhtyi sitten sukimaan hiuksiaan sormillaan. Ashe nauroi ja pörrötti hänen päätään viittoen sitten kampauspöydän suuntaan.

”Jos vaikka kampaisit ne”, hän ehdotti ryhtyen sitten itsekin selvittelemään omia hiuksiaan. Hän tiesi, ettei voisi enää kauaa vältellä palvelijalaumaa, joka tulisi huolehtimaan siitä, että kaikki olisi täydellistä puolenpäivän aikaan, kun seremonia alkaisi.

Nuorempi tyttö hymyili ja asteli itsekin pöydän ääreen. Hän otti vapaana olevan harjan ja keskittyi sitten huolellisesti jokaiseen suortuvaansa. Hänen silmissään oli haaveellinen ilme, eikä hän olisi millään vielä halunnut päästää irti edellisen illan tunnelmista.

”Tämä päivä muuttaa kaiken”, hän sanoi hiljaa.

”Niin, ilmoitan tänään kihlautuvani Al-Cidin kanssa”, Ashe vastasi. ”Myös sinun ja Larsan kihlauksesta pitää ilmoittaa pian… mutta voitte mennä naimisiin vasta parin vuoden päästä, eikä ole sopivaa, että muutat vielä Archadesiin.”

”Voin siis jatkaa elämääni entiseen malliin”, Penelo totesi ja virnisti leveästi. Hän saisi vielä hetken vapautta ja kenties hän voisi aina välillä livahtaa palatsiin salakäytäviä pitkin tapaamaan Ashea.

”Et voi”, Ashe sanoi ja katsoi toista hymyillen. ”Sinusta tulee prinsessapuoliso Larsalle, joten sinun pitää saada sen mukainen kasvatus. Ajattelin ehdottaa, että hoidan sen itse.”

Penelo pudotti harjan kädestään pöydälle. Hänen sydämensä jyskytti kiivaasti. Nainen kääntyi katsomaan ikkunasta ulos, eikä hän tiennyt, miten päin hänen olisi pitänyt olla. Hän tajusi, että hänen vapaudeltaan oli katkaistu siivet jo edellisenä iltana. Tästä päivästä lähtien hän kulkisi kultaiset kahleet ranteissaan, eikä hän enää koskaan voisi juosta vapaana välittämättä siitä, mitä muut hänestä ajattelivat. Samalla Ashe kuitenkin selvästi ojensi hänelle sitä, mitä hän eniten tässä maailmassa halusi. Hän saisi viettää kaksi vuotta Rabanastren kuninkaallisessa linnassa Ashen ohjauksessa, eikä side katkeaisi sittenkään, kun hänen olisi vihdoin pakko muuttaa Larsan luokse Archadian valtakuntaan.

Nuoren naisen sydän tuntui raskaalta. Hänelle ei annettu valinnanvapautta. Penelo tiesi joutuvansa luopumaan liian paljosta, mutta samalla hän tiesi, että se oli ainoa keino, jotta hän voisi tuntea elävänsä. Kaikki oli niin ristiriitaista, ahdistavaa…

”Rabanastren ja Dalmascan vuoksi”, Penelo sanoi viimein tuijottaen edelleen ulos.

”Ei, minun vuokseni, pyydän”, Ashe vastasi, ja Penelo kääntyi katsomaan häntä.

Kruunajaisesi olivat kolmen valtion suuri juhla, kun kihlaukset julkistettiin kaikille. Tuosta päivästä alkoi virallisesti rauhan aika, ja kaikki todella uskoivat sen kestävän ikuisesti, kun kolme kuningashuonetta yhdistettiin avioliiton sitein.

Olin onnellinen Dalmascan puolesta katsellessani, kun sinä vain kuukautta myöhemmin astelit alttarille uuden puolisosi kanssa. Tunsin kuitenkin myös polttavaa kipua, sillä tiesin, että minulta oli riistetty kaikki. En saanut pitää vapauttani, mutten saanut sinuakaan täysin. Sinä yönä jaoit vuoteesi Al-Cidin kanssa, ja minun tyynyni kastui kyynelistä. Tunsin, etten voinut hymyillä enää koskaan.

Silti sinä olit minun… aina toisinaan. Et kuitenkaan kovin usein, sillä tarkat silmät valvoivat tekemisiämme. Rakastin sinua kiihkeästi ja tunsin kuolevani, kun hääkellot kumahtelivat seuraavan kerran…