Kupla

Kirjoittanut: Afeni
Ikäraja: R
Genre: Het.
Paritus: D/G
Yhteenveto: Ginny ei saa unta ja lähtee kylpemään valvojaoppilaiden pesutiloihin. Yhtäkkiä hän saa huomata, ettei olekaan yksin…

Ginny Weasley tuijotti sänkynsä katosta. Hetken kuluttua hän kääntyi kyljelleen ja vilkaisi yöpöydällä tikittävää kelloa, jonka hän oli saanut syntymäpäivälahjaksi vanhemmiltaan viisi vuotta sitten. Tarkalleen ottaen silloin, kun aloittanut Tylypahkan noitien ja velhojen koulussa.

Huokaisten Ginny nousi istumaan sängyllään. Kuunvalo loi hopeisen juovan lattialle, ja tyttönen jäi tuijottamaan sitä hetkiseksi. Hän tiesi tasan tarkasti, ettei nukkuisi tänä yönä silmäystäkään. Hänellä ei ollut aavistustakaan, mistä unettomuus johtui, mutta ei siitä tuntunut eroonkaan pääsevän.

Tylsistyneenä Ginny kampesi itsensä ylös sängystä ja kietoi sitten aamutakin ohuen yöpaitansa päälle. Hän päätti mennä ottamaan rentouttavan kylvyn valvojaoppilaiden tiloihin. Niin, hänestä oli tullut valvojaoppilas, kuten hänen veljistään Billistä, Charleysta, Percystä ja Ronistakin. Ainoastaan Fred ja George olivat säästyneet tuolta julmalta kohtalolta (kuten he itse asian ilmaisivat).

Vaikka valvojaoppilaan homma oli tuonut lisää työtä ja vastuuta elämään, oli siinä etunsakin. Ainakin valvojaoppilaiden pesutilat olivat huomattavasti ylellisemmät kuin tupien. Lisäksi omaa rauhaakin oli siellä enemmän kuin tuvan kylpyhuoneessa.

Ginny hiipi hiljaa pois makuusalista varoen herättämästä luokkatovereitaan. Hän hiipparoi varpaillaan hiljaisen oleskeluhuoneen halki ja ulos muotokuva-aukosta. Lihava leidi huomautti jotain myöhäisestä ajankohdasta ja livahti sitten pois kehyksistään. Ginnylla ei siis ollut mahdollisuutta enää palata rohkelikkotorniin.

Käytävillä oli (jos mahdollista) vieläkin hiljaisempaa kuin oleskeluhuoneessa. Kalpea kuunvalo sai linnan näyttämään hitusen aavemaiselta. Ginny kiirehti askeleitaan. Ei niin, että häntä olisi pelottanut, hän ei vain halunnut, että Voro saisi hänet kiinni hiipparoimasta käytävillä.

Hyvin pian Ginny saapui valvojaoppilaiden pesutiloihin vievän taulun eteen. Hän kuiskasi taululle salasanan ("Omenaviinietikka") ja livahti nopeasti sisälle pesutiloihin. Ginny pudotti aamutakin jalkojensa juureen ja riisui sitten yöpaitansa sekä alushousunsa. Vaatteet jäivät yhdeksi mytyksi lattialle. Hän nappasi paksun pyyhkeen naulakosta ja kietoi sen ympärilleen. Sitten hän siirtyi suuren altaan luokse ja alkoi laskea höyryävän kuumaa vettä siihen.

~o~

Draco Malfoy vilkaisi itseään peilistä ja hymyili kuvajaiselleen tyytyväisenä. Hän ei ollut edes itse uskonut onnistuvansa, mutta niin oli kuitenkin käynyt. Kaikki tiesivät hänen vikitelleen viimeisen parin viikon ajan viidesluokkalaista puuskupuhtyttöä, joka sattui olemaan toinen tuvan uusista valvojaoppilaista.

Ei Draco tuosta tytöstä välittänyt (välittikö hän ylipäätään kenestäkään?), hän oli vain halunnut saada tietoonsa valvojatyttöjen pesutilojen salasanan ja sijainnin. Olihan valvojaoppilaissa nimittäin paljon kauniimpiakin tyttösiä kuin tuo pyöreähkö, aknesta kärsivä säälittävä olento.

Tuo typykkä oli tietysti ollut täysin Dracon charmin lumoissa. Osasihan Draco olla oikein hurmaava niin halutessaan. Tyttö oli tehnyt kaiken, mitä Draco oli vain keksinyt pyytää (ja hän oli tietysti käyttänyt tilaisuutensa hyväksi täydellisesti), myös kertonut tälle pesutilojen salasanan ja sijainnin. Hyvin pian tämän jälkeen Draco olikin dumpannut tytön, kuka nyt viitsisi mainettaan vaarantaa enemmän kuin oli pakko.

Hitaasti Draco käänsi katseensa pois kuvastaan ja katsoi kelloa. Se näytti puolta yhtä. Nyt olisi aivan sopiva aika lähteä tutkimaan, olivatko tyttöjen pesutilat kovinkaan erilaiset kuin poikien. Hän kiskoi nopeasti kaavun päälleen ja poistui makuusalista.

Tyrmien käytävillä oli pimeää ja vilpoisaa, mutta se ei ylpeää nuortamiestä häirinnyt. Hän oli kuudessa vuodessa oppinut tuntemaan Tylypahkan käytävät (ja salakäytävät) melkoisen hyvin, joten pian hän jo seisoikin oikean taulun edessä lausumassa salasanaa ("Omenaviinietikka").

Draco tunsi lievää hämmästymistä, kun taulu avautui ääneti. Hän oli epäillyt, että puuskupuhtyttö olisi pyytänyt, että salasana vaihdettaisiin, mutta ilmeisesti tämä ei ollut ollut tarpeeksi älykäs niin suurta järkeilyä vaativaan tekoon. Ivallisesti hymyillen Draco astui sisälle pesutiloihin. Taulu sulkeutui äänettömästi hänen selkänsä takana.

Huoneessa ei palanut ainuttakaan kynttilää, ja katon rajassa olevista ikkunoista siivilöityi vain hitusen kuunvaloa. Draco ei nähnyt kovin hyvin eteensä, mutta hän kuuli selvästi veden lorisevan jossain kauempana. Hän ei ollut paikalla yksin. Parhaassa tapauksessa paikalla saattaisi olla Cho Chan (varsinainen herkku, Draco ei ihmetellyt yhtään, että Potter oli kuolannut Chanin perään edellisinä vuosina) tai miksei vaikka Pansy Parkinson. Niin tai näin, jotain mielenkiintoista katseltavaa olisi varmasti luvassa.

Draco astui pari askelta eteenpäin, ja samassa hänen jalkansa osui johonkin pehmeään. Äärimmäisen hiljaa hän kyykistyi ja tunnusteli, mihin oli oikein astunut. Hieman karhealta tuntuva kangas saattaisi hyvinkin olla aamutakki. Pienen tutkimuksen jälkeen lattialta löytyivät myös yöpaita ja alushousut. Draco ei voinut vastustaa kiusausta, vaan haistoi niitä. Hän virnisti kylmästi ennen kuin tunki alushousut taskuunsa.

Hiiren hiljaa Draco hiipi eteenpäin. Hän piiloutui vedenneitoa esittävän patsaan taakse ja kurkisti altaalle. Huoneessa oleva tyttö kumartui juuri sulkemaan vesihanaa. Ikkunoista tunkeutuva kuunvalo sai tytön vaalean ihon näyttämään suorastaan kalpealta, mutta kuitenkin kauniilta. Ehkä jopa hehkeältä ja haluttavalta.

Tyttö pudotti pyyhkeensä lattialle ja tunnusteli vettä varpaansa päällä. Draco vihelsi hiljaa. Tytön lantio kaartui kauniisti, melkein täydellisesti, ja pienten rintojen nännien nipukat olivat pystyssä huoneen lämpimästä ilmasta huolimatta. Tuota näkyä katsellessa Draco ei voinut olla tuntematta pakottavaa halua.

Tyttö käänsi hieman päätään, ja kuunvalo osui hänen kasvoihinsa. Dracon ilme muuttui halukkaasta hämmentyneeksi… tai oikeastaan hämmentyneen halukkaaksi. Missä välissä pikku-Weaselistä oli tullut nainen? Koulukaavut taisivat peittää muodot paremmin kuin olisi voinut aavistaakaan. Niin paljon kuin Draco Weasleyta inhosikin, hän ei voinut kiistää sitä, että Ginny näytti tällä hetkellä todella kauniilta.

Ginny laskeutui veteen. Se oli juuri sopivan lämmintä ja rentouttavaa, sellaista kuin hän olikin kaivannut. Hän sukelsi veden alle ja tunsi lämmön tulvivan koko kehonsa läpi. Hän rakasti tällaisia hetkiä. Sai olla aivan yksin hiljaisuudessa, nauttia omasta seurastaan.

Draco seurasi katseellaan Ginnyn veteen laskeutumista. Hän näki tytön sukeltavan ja jäi odottamaan, että tämä nousisi taas pintaan. Juuri kun tyttö nousi takaisin pintaan, pilvi purjehti kuun eteen ja huoneessa tuli aivan pimeää. Pimeys sai Dracon ajattelemaan mahdollisuuksia. Hän voisi nyt helposti livahtaa pois ilman, että Weasel saisi koskaan tietää hänen olleen siellä. Kuitenkin Draco tiesi, ettei aikonut tehdä niin…

Tämän älyttömän päähänpiston seurauksena Draco riisuutui ja käveli hiljaa altaan reunalle. Hän laskeutui veteen lähes äänettömästi miettien samalla, milloin Ginny huomaisi hänen läsnäolonsa. Tyttö oli kuitenkin edelleen selin häneen ja tuijotti pilvien peittämää taivasta osoittamatta minkäänlaista merkkiäkään siitä, että olisi huomannut jonkun muunkin olevan paikalla.

Draco veti syvään henkeä ja painui sitten hitaasti veden alle. Hän sukelsi kohti Ginnyn jalkoja, jotka oli melko vaikea erottaa pimeässä. Viimein hän tarttui tytön jalkaan ja kiskaisi tämän pinnanalle. Avuttomana tyttö huitoi käsillään ja tempoi jalkaansa irti. Lopulta Draco irrotti otteensa ja nousi pintaan yhtä matkaa Ginnyn kanssa.

Ginny näki jonkun nousevan kanssaan pinnalle. Hän kohotti kätensä lyödäkseen säikyttelijää, mutta tunsi ranteeseensa tartuttavan vahvalla otteella. Tuntematon veti hänet syliinsä ja suuteli häntä aivan yllättäen. Ginny ei itsekään tiennyt, mikä häneen meni, mutta hän vastasi suudelmaan. Ehkä tilanteen epätodellisuus ja unenomaisuus saivat hänet jotenkin sekaisin.

Draco painoi Ginnyn tiukemmin itseään vasten. Tyttö suuteli hyvin, hänellä oli selvästikin aiempaa kokemusta. Ujo, pikku-Weasel taisi tosiaankin olla jo nainen (monessakin merkityksessä). Draco tunsi poltetta nivusissaan. Siinä vaiheessa hän tiesi tekevänsä jotain peruuttamatonta, ja ajatus tuntui vain ja ainoastaan kiihottavalta. Hän antoi kätensä lähteä harhailemaan pitkin Ginnyn selkää aina pakaroille asti. Tytön iho tuntui pehmeältä.

Ginny taivutti päätään taaksepäin. Draco käytti välittömästi tilaisuuden hyväkseen ja suuteli tytön kaulaa. Hän saattoi kuulla tämän hengityksen tihenevän. Hitaasti hän kuljetti huuliaan yhä alemmas.

Samassa tuuli kuljetti pilvet pois kuun edestä, ja sinertävänhopeinen valo tulvi jälleen huoneeseen. Uteliaana Ginny alkoi tarkastella yllättävää vierastaan. Hänen ruskeat silmänsä kohtasivat kylmänharmaat vastineensa hämärässä. Välittömästi Ginny vetäytyi kauemmas pojasta.
"Malfoy!" hän huudahti inhoten. "Kuinka sinä kehtaat?! Minä kerron…"
"Sinä olet aivan hiljaa, Weasel. Et sano sanaakaan siitä, että minä olen käynyt täällä", Draco totesi kylmästi. Hauskanpito oli loppunut aivan liian aikaisin.
"Sinulla ei ole oikeutta olla täällä, Malfoy! Valitan sinusta aivan varmasti rehtori…"
"Ja miksi tekisit sen? Sinulla ei ole mitään syytä siihen. Sitä paitsi, edes valvojaoppilaat eivät saa liikkua tupien ulkopuolella tähän aikaan. Miten aiot selittää oman hiippailusi?" Draco jatkoi edelleen kylmällä äänellä.
"Minä…" Ginny sopersi hiljaa tajutessaan Dracon olevan oikeassa.

Ginny ui vähän kauemmas pojasta tuijottaen tätä silmät salamoiden. Hetken hän harkitsi vedestä nousemista, mutta eihän se käynyt päinsä. Silloin Malfoy näkisi todellakin kaiken.
"Poistu nyt, enkä kerro kenellekään, että olit täällä", Ginny sanoi epäröiden.

Sen sijaan, että olisi lähtenyt Draco ui lähemmäs Ginnya. Hän tarkkaili tätä kylmillä silmillään.
"Et sinä halua, että lähden", hän sanoi sitten itsevarmasti. Hänen varmuutensa kasvoi entisestään, kun hän huomasi Weaselin ilmeen muuttuvan todella epävarmaksi.
"Tietenkin haluan!" Ginny tuhahti kaikkea muuta kuin vakuuttavalla äänellä.

Draco siirtyi lähemmäs Ginnya samalla, kun tämä perääntyi aina altaan reunalle asti.
"Olen kyllä huomannut, kuinka olet katsellut minua käytävillä, Weasel", Draco sanoi hymyillen omahyväisesti. "Tiedät itsekin, ettet halua minun lähtevän… päinvastoin, toivot kuollaksesi, että jään."

Ginny tunsi punan leviävän kasvoilleen. Malfoy oli liiankin oikeassa. Ginny kylläkin vihasi Malfoyta, kuten kaikki Weasleyt vihasivat tuota sukua, mutta samalla hän piti suvun nuoresta vesasta aivan liikaa. Hänestä Malfoy oli ärsyttävä ja inhottava… ja samalla kuitenkin erittäin kiinnostava. Draco Malfoy oli kaikessa kylmyydessään hyvin kiehtova persoona. Ja Ginny oli huomannut oman katseensa vaeltavan käytävillä luvattoman usein tuohon hopeahiuksiseen nuorukaiseen.

Draco huomasi välittömästi Ginnyn epäröinnin. Oliko hän osunut oikeaan? Ei hän ollut koskaan huomannut pikku-Weaselin katselevan häntä, mutta ehkä… No, olihan hän sentään koulun parhaannäköisiä poikia. Ei olisi mikään ihme, jos myös Weasel olisi heikkona häneen.
"Olin siis oikeassa", Draco totesi nojautuen aivan lähelle Ginnya. Tytön ruskeiden silmien pupillit laajenivat, kenties tunnekuohusta.
"Et… et todellakaan", Ginny vastasi melkein vihaisesti. "Painu helvettiin täältä, Malfoy!"

Sen sijaan, että olisi painunut helvettiin, Draco painoi huulensa Ginnyn huulille. Tyttö painoi kätensä hänen hartioita vasten kuin työntääkseen hänet pois, mutta vastasikin yhtäkkiä suudelmaan.

Hieman yllättyneenä Draco veti tytön syliinsä tämän kietoessa kätensä hänen kaulaansa. Hän siveli kädellään Ginnyn selkää ja näykkäisi samalla tytön alahuulta kevyesti.

~o~

Ginny kiskoi nopeasti yöpaidan ja aamutakin ylleen. Hän haparoi kädellään lattiaa yrittäen löytää alushousujaan, mutta se oli turhaa. Niitä ei tuntunut olevan missään. Tyttö ei tiennyt, mitä olisi tehnyt. Pitäisikö hänen jäädä vielä etsimään niitä vai voisiko hän jättää asian sikseen? Entä jos joku toinen löytäisi ne?

Lopulta Ginnyn oli pakko luovuttaa. Kello oli jo vaikka mitä, ja hänen olisi pakko ehtiä vielä nukkuakin hetki ennen kuin olisi kiirehdittävä aamiaiselle. Sitä paitsi ei kukaan tietäisi, että kyseessä olisivat juuri hänen alushousunsa… mikäli joku ne nyt sitten sattuisi vahingossa löytämään.

Punapäinen tyttö livahti käytävään vilkuillen ympärilleen. Draco oli poistunut paikalta hetkeä aiemmin, eikä käytävässä näkynyt nyt ketään. Se ei kuitenkaan tarkoittanut, etteikö esimerkiksi Voro saattanut hiippailla lähistöllä. Tästä syystä Ginny kiirehti askeliaan, kun hän hiipi kohti rohkelikkojen oleskeluhuonetta.

Tyttö onnistui kuin onnistuikin pääsemään ilman välikohtauksia oleskeluhuoneeseen. Lihava leidi ei tosin ollut ilahtunut jouduttuaan heräämään kesken kauneusuniensa, mutta oli tämä sentään päästänyt väsyneen tytön sisälle.

Vasta omassa sängyssään Ginnyllä oli aikaa ajatella, mitä juuri oli tapahtunut. Hän tuijotti sängynsä katosta uskomatta tapahtumia todeksi. Hän oli Weasley ja Draco oli Malfoy, heidän kuului vihata toisiaan. Siltikin Malf… Draco oli kieltämättä komea, ehkä komein poika koko koulussa. Lisäksi nuorimies oli juuri todistanut, että osasi käsitellä naisia juuri oikealla tavalla. Ehkäpä Ginny oli ollut väärässä Dracon suhteen, ehkä kaikki rohkelikot olivat. Jostain syystä Ginny halusi uskoa, että Dracolla oli myös pehmeä ja herkkä puoli ja ettei poika ollut täysin paha ja sydämetön.

Kevyt puna nousi tytön poskille. Hän kosketti kaulaansa, joka oli yhä hieman arka Dracon näykkäisyn jäljiltä. Siihen oli taatusti jäänyt jälki, mistä monet kyllä arvaisivat, mitä viime yönä oli tapahtunut. Kukaan ei kuitenkaan tietäisi, kenen kanssa Ginny oli yönsä viettänyt. Hän mietti kuumeisesti, voisiko kertoa edes läheisimmille ystävilleen. Jos sana leviäisi, Ron tappaisi hänet… ja yhdessä Harryn kanssa, nämä kävisivät taatusti myös Dracon kimppuun. Ei, olisi parempi, jos Ginny ei kertoisi tapahtuneesta yhtään kenellekään…

~o~

Suuressa salissa oli melkoinen meteli, mutta se ei ollut mitenkään epätavallista. Ginny istui Hermionen vieressä Harrya ja Ronia vastapäätä mutustellen aamiaistaan hieman hajamielisesti. Nyt edellinen yön alkoi jo tuntua unelta, siitäkin huolimatta, että kaikki hänen kaverinsa olivat jo ehtineet kiusoitella ja kysellä häneltä fritsusta. Monet olivat naureskelleet ja esittäneet arvauksia sen tekijästä, mutta Ginny oli pitänyt suunsa tiukasti kiinni. Tosin sekään ei estänyt Ronia mököttämästä. Jos Ronilta kysyttiin, Ginny oli yhä pikkutyttö, eikä tämä missään nimessä saanut harrastaa mitään epämääräistä kenenkään pojan kanssa.

Yhtäkkiä Ginny huomasi Malfoyn nousevan Crabben ja Goylen kanssa luihuisten pöydästä. Kolmikko suunnisti suoraan kohti rohkelikkopöytää, suoraan kohti Ginnyä. Tyttö nielaisi äänettömästi ja painoi katseensa lautaseensa. Ei kai Draco oikeasti ollut niin hullu, että aikoi kaikkien nähden tulla tervehtimään häntä? Siitä seuraisi katastrofi…

"Hei, Weasley!" Draco huikkasi, kun oli päässyt jo melkein pöydän viereen. Sekä Ron että Ginny kohottivat katseensa, toinen pelokkaana ja poskiltaan punaisena, toinen sijaan vihaisena ja poskiltaan punaisena.
"Mitä sinä haluat, Malfoy?" Ron sähähti ärtyneesti. Yhtä hyvin hän olisi voinut lisätä, että hänen aamunsa oli jo muutenkin pilalla, eikä Malfoyn olisi tarvinnut sitä enää pahentaa.
"Ajattelin antaa sinulle lahjan", Draco vastasi virnistäen ja tunki kätensä kaapunsa taskuun.
"Ihan niin kuin hän haluaisi sinulta jotain!" Hermione puuttui puheeseen.
"Kysyikö joku sinulta jotain kuraverinen?" Draco tuhahti ja ampui jotain Ronin lautaselle kuin kuminauhan. Sitten hän viittoi Crabbea ja Goylea seuraamaan itseään ja poistui paikalta ripein askelin yrittäen pidätellä nauruaan edes salin ovelle asti.

Harry, Ron ja Hermione tuijottivat Ronin lautasta järkyttyneinä. Lautasella murojen ja maidon seassa uivat nyt valkoiset pitsialushousut.
"Mitä helkk- ?!" Ron ehti aloittaa, kun pöydän toiselta puolelta kuului kolaus. Ron nosti katseensa ja ehti juuri nähdä Ginnyn mukin pyörivän lattialle ja siskonsa ryntäävän ulos Suuresta salista hirveää vauhtia.