Kesän kuumin päivä

Author: Afeni
Rating: R
Disclaimer: Rowlingin hahmot ja paikat kuuluvat hänelle. Tarina taas on minun.
SPOILERS!: Sisältää muutamia juonipaljastuksia kuudennesta kirjasta!
Summary: Billin ja Fleurin häät lähestyvät, mutta morsiusneidolla on hieman muuta mielessään.
A/N: Monet ovat pyytäneet Kuplalle jatkoa, mutten varsinaisesti ole itse halunnut jatkaa kyseistä tarinaa. Tämä ficci toimii kuitenkin itsenäisenä jatko-osana Kuplalle. Kyseessä on periaatteessa aivan oma tarinansa, joten ei haittaa, vaikkei Kuplaa olisi koskaan lukenutkaan. Toivotaan, että Kesän kuumin päivä nyt sitten tyydyttää jatkonnälkäisten toiveet ;)

Hahmot ovat jokseenkin OOC, eikä tämä tarina varmaankaan kulje täysin käsi kädessä Kuplan kanssa, mikä johtuu siitä, että kirjoitin Kuplan alun jo ennen kuin mitään kuudetta kirjaa oli ilmestynytkään.

Kesän kuumin päivä

Paljon oli muuttunut edellisestä kesästä. Vielä vuosi sitten rouva Weasley oli suhtautunut jokseenkin pidättyväisesti (noin lievästi sanottuna) miniäkokelaaseensa, mutta nyt hän suorastaan uhkui intoa tulevien häiden vuoksi. Juhliin oli enää kaksi päivää, ja rouva Weasley oli komentanut koko perheensä töihin järjestelyiden vuoksi. Paikaksi oli valittu luonnonkaunis niitty, joka sijaitsi Kotikolon lähellä. Fleur olisi mielellään pitänyt häänsä Ranskassa, mutta oli myöntynyt, kun Bill oli ilmoittanut, ettei tällä hetkellä halunnut missään nimessä poistua Englannista. Fleurin perhe siis saapuisi Weasleyn perheen luokse hetkenä minä hyvänsä.

"Miksi ihmeessä juuri minun pitää puhdistaa pöytähopeat…" Ginny jupisi kiillottaessaan ties miten monennetta lusikkaa. "Olen ainoa perheestä, joka ei vielä saa taikoa lomalla."
"Juuri siksi. Olet ollut niin ilkeä Fleurille, että se on sinulle aivan oikein", rouva Weasley vastasi kipakasti tyttärelleen.
"Paraskin puhumaan…" Ginny tuhahti. Hän muisti varsin hyvin, ettei hänen äitinsä ollut itsekään pitänyt Fleurista kovin pitkään. Vasta kun Bill oli loukkaantunut pahoin Tylypahkassa käydyssä suuressa taistelussa, rouva Weasley oli uskonut, että Fleur todella välitti hänen pojastaan ja oivallus oli viimein saanut hänet muuttamaan mielipidettään. Ginny sen sijaan ei voinut sietää Fleuria vieläkään, sillä hän ei pitänyt tytön vaikutuksesta perheen miespuolisiin jäseniin. Kuka nyt olisi halunnut puoliveelan viettelemään koko sukunsa?

"Fleur on aivan kunnon tyttö. Sitä paitsi Bill tarvitsee nyt jonkun huolehtimaan itsestään, enkä minä ole aina täällä", rouva Weasley sanoi. "Kuka tietää, mitä vielä tulee tapahtumaan nyt, kun Tiedät-kai-kuka on voimissaan… mutta ei mietitä ikäviä asioita nyt. Saat lähteä kylälle ostamaan mausteita, kun olet kiillottanut ne hopeat." Sen sanottuaan rouva Weasley pyyhälsi keittiön suuntaan tarkistamaan, että päivällinen valmistuisi ajallaan.

Ginny tuhahti uudestaan, mutta jatkoi kuitenkin kiillotustyötään. Harry ja Hermione saapuisivat jo huomenna paikalle. Tyttö tunsi vatsansa pohjassa pienen kipristyksen miettiessään Harrya. He eivät olleet nähneet sen jälkeen, kun Harry oli Tylypahkan junasta poistuttuaan lähtenyt sukulaistensa luokse. Harry ei ollut myöskään kirjoittanut hänelle, vaikka Ron oli saanut useita kirjeitä. Oliko Harry tosiaan unohtanut kaiken niin nopeasti vai halusiko poika vain suojella häntä?

Tietysti saattoi olla, että Harry pelkäsi kuolonsyöjien saavan kirjeet käsiinsä, eikä siksi uskaltanut kirjoittaa Ginnylle. Harryhan ei halunnut, että Tiedät-kai-kuka saisi selville, kuinka paljon he välittivät toisistaan. Sen takia Harry oli jättänyt Ginnyn lukukauden lopussa, ja Ginny oli tuolloin hyväksynyt päätöksen mukisematta. Kesän aikana hänestä oli kuitenkin alkanut tuntua, että hän oli tehnyt pahan virheen. Heidän ei olisi pitänyt alistua, vaan olla yhdessä vaarasta huolimatta.

Ginny päätti, että puhuisi Harrylle heti seuraavana päivänä ja yrittäisi saada pojan ymmärtämään hänenkin kantansa. Kukaan ei tiennyt, mitä tulisi tapahtumaan, kun Harry kohtaisi Tiedät-kai-kenet, joten Ginny halusi viettää pojan kanssa mahdollisimman paljon aikaa… kaiken varalta.

Lopulta jokainen pöytähopea kiilteli kauniisti kesäisessä auringonpaisteessa, ja Ginny päätti, että kiillottaminen saisi todellakin riittää. Hän kipaisi keittiössä hakemassa äidiltään hieman jästirahaa ja suuntasi sitten askeleensa kohti kylää. Olisi ihan mielenkiintoista nähdä pitkästä aikaa jästikauppoja; niissä oli niin kummallisia ja täysin tarpeettomia tavaroita.

Aurinko porotti kuumasti taivaalta suoraan Ginnyn niskaan. Koska hänen ihonsa paloi herkästi, hän päätti kulkea tien sijasta metsän kautta kylään. Kaikkialla oli niin kaunista ja rauhallista, että oli mahdotonta uskoa, millainen vaara saattoi vaania ketä tahansa milloin tahansa. Oli suorastaan ihme, että rouva Weasley oli edes päästänyt Ginnyn ostoksille yksin, mutta toisaalta koko perhe oli hääjärjestelyiden takia niin kiireinen, ettei kukaan olisi ehtinyt hänen mukaansa.

Metsässä oli mukavan hämärää, mutta juurikaan viileämpää siellä ei tiehen verrattuna ollut. Oli taatusti kesän kuumin päivä tähän mennessä. Saattoi vain toivoa, että hyvä sää jatkuisi vielä häihin asti, vaikka pieni kitkerä toive raesateesta toisaalta purjehtikin Ginnyn mieleen. Ainakaan sitten Fleur ei pääsisi hokemaan, kuinka täydellistä kaikki oli (tyttö oli nimittäin jankuttanut "täydellistä, täydellistä" varmasti jo viimeiset kolme viikkoa).

Yhtäkkiä jostain kuului hiljainen poksahdus. Ginny pysähtyi ja silmäili ympärilleen. Missään ei näkynyt ketään, mutta jostain kuului askelten ääniä. Hän kuunteli hetken aikaa ja kääntyi sitten ympäri. Noin kymmenen metrin päässä hänestä seisoi mustakaapuinen hahmo, jota hän ei tunnistanut. Hän kuitenkin huokaisi helpotuksesta tajutessaan, ettei hahmolla ollut kuolonsyöjien naamiota. Silti, koska kenenkään ei saattanut luottaa täysin varmasti, hän työnsi käden olkalaukkuunsa ja tarttui taikasauvaansa. Viis siitä, jos hänet erotettaisiin koulusta, jos hänen onnistuisi pelastaa henkensä.

Hahmo lähestyi Ginnya hitaasti. Tyttö puristi lujasti taikasauvaansa, muttei vetänyt sitä vielä esille. Hän ei erottanut hahmon kasvoja, sillä kaavun huppu oli vedetty tämän silmille.
"Kuka sinä olet?" Ginny kysyi yrittäen pitää äänensä vakaana ja kiroten samalla typeryyttään. Hänen olisi pitänyt pysyä tiellä paahtavasta auringosta huolimatta.

Hahmo lähestyi Ginnya, mutta pysähtyi lopulta noin metrin päähän tytöstä. Ginny veti taikasauvansa esiin ja osoitti sillä hahmoa pystyen hädin tuskin pitämään kättään vakaana.
"Et sinä saa taikoa vielä lomilla, pikku-Weasel", ivallinen ääni sanoi hupun alta.
"Malfoy?" Ginny sanoi hämmästyneenä, mutta puristi sitten sauvaansa entistäkin tiukemmin. "Painu helvettiin täältä tai hälytän koko ministeriön paikalle!"
"Et sinä sitä tekisi, ethän?" Malfoy sanoi nyt jo pehmeämmällä äänellä ja tarttui nopeasti Ginnyn taikasauvaan napaten sen tytön kädestä itselleen. Ginny tuijotti kättään uskomatta silmiään. Miten hänen sormensa saattoivat pettää hänet tuolla tavoin?

Ginnyn ajatukset kulkivat vauhdilla. Mitä Malfoy teki metsässä? Miksi poika otti riskin ja tuli vielä puhumaan hänelle? Täytyihän Malfoyn tietää, että Ginny kertoisi heti perheelleen, kun pääsisi kotiin… ellei… ellei… Malfoy sitten aikonut tappaa häntä! Tosin pojalla olisi ollut jo monta minuuttia aikaa tehdä se, ja Ginny oli yhä elossa. Sauvaton, mutta elossa.

"Mitä sinä haluat, Malfoy?" Ginny kysyi mahdollisimman kylmällä äänellä.
"Tavata sinut", Malfoy vastasi, ja Ginny saattoi arvata pojan virnuilevan ivallisesti huppunsa alla.
"Et sinä minua halua tavata. Me olemme eri puolilla. Tiedän varsin hyvin, että sinä yritit koko vuoden ajan tappaa Dumb-"
"Sinäkin olet halunnut tavata minut", Malfoy keskeytti ennen kuin Ginny ehti vuodattaa lisää syytöksiä.
"Miksi helvetissä minä haluaisin tavata sinut, Malfoy?" Ginny tuhahti halveksuvasti, vaikka epäilikin sen olevan erittäin epäterveellistä kuolonsyöjän seurassa.

Malfoy riisui huppunsa pidellen yhä Ginnyn taikasauvaa kädessään. Hän hymyili tytölle valloittavasti.
"Et sinä kovin paljon vastustellut silloin valvojaoppilaiden kylpyhuoneessa", poika sanoi suoraan. Syvä puna levisi Ginnyn kasvoille, eikä hän saanut hetkeen sanaa suustaan. Hän muisti aivan liian hyvin edellisellä lukukaudella sattuneen tapauksen… ja varsinkin Malfoyn sen jälkeen järjestämän nöyryytyksen. Onneksi Ron ei ollut koskaan saanut tietää, että hänen murokulhoonsa lentäneet alushousut olivat olleet juuri Ginnyn.

"Se oli ennen kuin tiesin, että sinä…" Ginny aloitti vihaisesti, mutta jälleen Malfoy keskeytti hänet.
"Sikäli kun tiedän, Kalkaros tappoi sen vanhan hörhön, en minä", poika sanoi halveksuvasti.
"Se ei tee sinusta yhtään vähemmän syyllistä!" Ginny kivahti. "Sitä paitsi se koko yö oli virhe! Olin vain yksinäinen ja… ja… ja…"
"Ja minä satuin sopivasti paikalle lohduttamaan sinua", Draco täydensi. Hän tunki Ginnyn taikasauvan kaapunsa taskuun ja astui lähemmäs tyttöä. "Etkös sinä nytkin ole aika yksinäinen? Veljesi menee naimisiin ja kaikilla on kiirettä sen takia… Ronia kiinnostaa vain se kuraverinen näsäviisas takkutukka, eikä Potter edes kirjoita sinulle."

Dracon sanat kirpaisivat melkein liikaa Ginnya, eikä hän ehtinyt hillitä itseään, kun kysyi: "Mistä sinä sen tiedät?!" Draco virnisti omahyväisesti, mutta hänen ilmeensä pehmeni nopeasti.
"Täytyyhän jonkun pitää silmällä Potterin lähipiiriä", poika vastasi. "Minä tietysti tarjouduin tehtävään… jotta saisin olla lähellä sinua."

Ginny tuijotti Dracoa kuin tämä olisi ollut mielipuoli. Poika pelasi selvästi jotain sairasta peliä. Ehkä hän yritti udella Ginnylta tietoja, jotka sitten toimittaisi Tiedät-kai-kenelle… toki tapettuaan Ginnyn ensin, ettei tyttö pääsisi lavertelemaan perheelleen ja Killalle. Ginnyn olisi pian keksittävä, miten hän saisi taikasauvansa takaisin ja pääsisi pakenemaan. Voi kunpa hän olisi jo osannut ilmiintyä!

"Älä yritä valehdella! En minä kiinnosta sinua pätkän vertaa!" Ginny sähähti epätoivoisesti ja astui askeleen taaksepäin. Draco tarttui häntä ranteesta ja veti hänet uudestaan lähelleen.
"En minä huvikseni sekaantuisi Weasleyn sakkiin!" Draco huudahti melkein yhtä epätoivoisella äänellä. "Luuletko tosiaan, että minä ihan itse päätin kiinnostua sinusta?"

Ginny ei uskonut korviaan. Hän oli jo kerran kuunnellut Dracon valheita… ja sillä kerralla hänen alushousunsa olivat päätyneet hänen veljensä aamiaiseksi. Ei, hän ei saanut uskoa Dracoa. Silti jokin pojassa veti häntä puoleensa, ja hän olisi halunnut uskoa Dracon puhuvan totta.

Vastahan sinä kaipasit Harrya, Ginny pakotti itsensä ajattelemaan. Kyllä, hän kaipasi Harrya edelleen. Hän muisti, miten ihanaa heillä oli ollut yhdessä… mutta hän muisti myös tuon yhden yön Malfoyn kanssa. Yhtäkkiä Ginnysta tuntui mahdottomalta päättää, kumpi pojista olikaan ihanampi. Malfoy on kuolonsyöjä, Malfoy on kuolonsyöjä, Ginny tolkutti itselleen ajatuksissaan. Ei minulla voi olla… ei saa olla… tunteita häntä kohtaan! Oli kuitenkin aivan sama, miten järkevästi hän yritti ajatella asiaa. Hän piti Dracosta joka tapauksessa. Ja loppujen lopuksi 'pitää' oli aivan väärä sana, sillä vaikka hän miltei rakasti Harrya, Harry ei koskaan ollut herättänyt hänessä sellaisia tunteita kuin Draco. Harry oli turvallinen, luotettava, rakastettava, hellä, ihana… mutta Dracolla oli sellaista vetovoimaa, jota Harrylla ei koskaan tulisikaan olemaan.

Dracon tuijotus palautti Ginnyn maan pinnalle. Poika odotti ilmiselvästi tytön vastaavan jotain. Ginny veti syvään henkeä ja pakottautui ajattelemaan järkevästi.
"Ehkäpä Tiedät-kai-kuka käski sinut tänne. Ehkäpä haluat vain tietoja minulta. Ehkäpä tulit vain tappamaan minut", hän sanoi kylmästi. "Tee siis se, mitä tulitkin tekemään. Et saa minusta irti yhtään tiedonjyvästäkään."
"Et voi oikeasti olla yhtä typerä kuin veljesi!" Draco ärähti. "Jos olisin tullut tänne vain kalastelemaan tietoja, olisin helposti voinut loihtia sinuun komennuskirouksen, ja sen jälkeen olisitkin kertonut kaiken minulle aivan kiltisti. Tai jos olisin halunnut tappaa sinut, minulla olisi ollut jo paljon aikaa tehdä se."

Ginnyn oli pakko myöntää, että Draco oli oikeassa. Hän huokaisi raskaasti. Dracon kylmänsinisten silmien tuijotus oli miltei vastustamaton, ja Ginny halusi uskoa jokaisen sanan, mikä pojan huulilta pääsi.

Yhtäkkiä Draco selvästikin kyllästyi keskusteluun, sillä hän tempaisi Ginnyn aivan kiinni itseensä ja painoi rajun suudelman tämän huulille. Ginny sulki vaistomaisesti silmänsä ja kietoi vapaan kätensä pojan kaulaan. Jos hän itse olikin halunnut unohtaa syksyn tapahtuman, hän kehonsa ei ollut voinut unohtaa sitä. Hän tiesi halunneensa tätä jo kauan.

Draco päästi otteensa Ginnyn ranteesta ja antoi kätensä vaeltaa tytön selässä. Häntä ärsytti hieman, että Ginny oli pukenut yllensä jästivaatteet, mutta mitä muuta Weasleyltä saattoi odottaa. Sitä paitsi Ginny oli kaunis, olipa hänellä päällään, mitä hyvänsä.

Pojan kädet harhailivat Ginnyn takapuolen päälle. Hän puristi sitä kevyesti ja nautti, kun Ginny säpsähti, vaikkei tyttö irrottautunutkaan suudelmasta. Tytön huulilta karkasi pieni huokaus, joka kertoi Dracolle, ettei hän suinkaan ollut ainoa, joka nautti tilanteesta.

Dracon suudelman myötä Ginny antoi kaikkien järkevien ajatustensa haihtua päästään. Ensin hän painautui tiiviisti pojan vartaloa vasten, mutta tuntiessaan Dracon käden puristavan kevyesti takapuoltaan hän säpsähti hieman. Huokaisten pojan huulia vasten, hän siirsi kätensä pois tämän kaulalta ja avasi pojan kaavun kiinnikkeen. Irrottautumatta vieläkään intohimoisesta suudelmasta hän työnsi kaavun pois Dracon hartioilta ja antoi sen valahtaa maahan.

Lopulta pari irrottautui toisistaan. Ginny avasi silmänsä ja huomasi Dracon tarkkailevan häntä. Pojan katse tutki hänen kasvojaan siirtyen sitten hitaasti alemmas. Ginny punastui yhä syvemmin, sillä Dracon katse tuntui porautuvan suoraan hänen vaatteidensa läpi. Tyttö huomasi hengittävänsä raskaammin, kun Dracon silmät jälleen kohtasivat hänen omansa.

Draco painoi kevyen suudelman Ginnyn huulille. Sitten hän tarttui tytön olkalaukkuun ja pudotti sen varovaisesti maahan. Hän painoi Ginnya hartioista alaspäin pakottaen tämän istahtamaan maahan Dracon kaavun päälle. Lopulta poika istui itsekin ja kaatoi sitten tytön selälleen.

Ginny totteli kiltisti Dracon jokaista elettä ajattelematta enää, että hänen tunteissaan olisi ollut mitään väärää. Oli vain tämä hetki, eilisestä tai huomisesta ei silloin ollut väliä. Draco kiskoi topin Ginnyn yltä pois ja pysähtyi sitten hetkeksi ihailemaan Ginnyn pieniä ja kiinteitä rintoja, jotka kohoilivat liivien alla tytön kiihkeän hengityksen tahtiin. Ginny puolestaan käytti tilaisuuden hyväkseen ja kiskoi Dracolta tämän paidan pois päältä.

Draco laski hetkeksi kätensä Ginnyn poskelle ja vain katseli tyttöä. Sen jälkeen hän lähti kuljettamaan vasenta etusormeaan pitkin tytön kaulaa yhä vain alaspäin. Sormen kosketus oli höyhenenkevyt, kun se leikitteli Ginnyn solisluulla ja kun se kulki hitaasti tytön oikean rinnan yli saaden nännin jäykistymään. Sormi jatkoi matkaansa aina tytön mahalle asti, se pyörähti nopeasti kutittaen navan kohdalla ja siveli sitten ihoa juuri housujen vyötärön yläpuolella.

Ginny puolestaan siveli Dracon rintaa kädellään. Siihen oli ilmestynyt arpia, joita ei aiemmin ollut, mutta tyttö ei halunnut rikkoa lähes maagiselta tuntuvaa hiljaisuutta kysyäkseen, mistä Draco oli ne saanut. Ja ehkä oli parempikin, ettei hän koskaan saisi tietää vastausta. Arvet joka tapauksessa tuntuivat vain miehistävän Dracoa, eikä Ginny voinut vastustaa kiusausta, vaan siveli yhtä niistä kevyesti sormellaan. Arpi tuntui muuta ihoa pehmeämmältä, ja Ginny olisi voinut vaikka vannoa, että siitä lähti pieniä sähköisiä kipunoita hänen sormenpäähänsä.

Pieni tuulenvire pyyhkäisi kevyesti parin ylitse, kun Draco kumartui Ginnyn puoleen ja avasi tytön housujen napit hitaasti. Ginny kohotti avuliaasti takapuoltaan, jotta Dracon oli helpompi riisua hänen housunsa pois. Jos Ginnya oli aiemminkin ujostuttanut, nyt se tunne oli kuitenkin jäänyt jonnekin taka-alalle. Katsellessaan, kuinka Draco riisui omat housunsa, hän saattoi vain hymyillä ja nautiskella jo pelkästä ajatuksesta, mitä tulisi tapahtumaan.

~o~

Ginny käpertyi Dracon kainaloon. Jos mahdollista, päivä tuntui nyt vieläkin kuumemmalta kuin aiemmin. Hän tiesi olevansa jo pahasti myöhässä, muttei halunnut lähteä.
"Nämä ovat varmasti parhaat hyvästit, jotka olen saanut", Draco sanoi pehmeällä äänellä ja silitteli Ginnyn käsivartta. Ginny kohottautui istumaan ja katsoi poikaa järkyttyneenä.
"Hyvästit?"
"Niin. Sinä olet Weasley ja minä Malfoy. Et kai sinä oikeasti usko siihen typerään tarinaan Romeosta ja Juliasta?" Draco kysyi kuivasti naurahtaen. "Sitä paitsi… kun Pimeyden Lordi tappaa rakkaan poikaystäväsi, et varmastikaan halua enää nähdä minua."

Ginny nousi jaloilleen nopeasti ja ryhtyi selkä Dracoon päin pukemaan vaatteita päälleen. Hän ei halunnut pojan näkevän kyyneliä, jotka valuivat hänen poskilleen. Dracokin nousi ja alkoi keräillä vaatteitaan.
"Älä käsitä väärin. Kyllä minä ihan oikeasti pidän sinusta, pikku-Weasel, mutta me elämme eri maailmoissa", poika sanoi.
"Olisit sitten jättänyt minut rauhaan!" Ginny kivahti. Hän kiskoi topin nopeasti päälleen, sulloin rintaliivit laukkuunsa ja ryntäsi tielle johtavalle metsäpolulle.

Draco katseli tytön menoa pukiessaan kaapuaan ylleen. Hän tunki kätensä kaavun taskuun ja veti sieltä esiin Ginnyn taikasauvan. Sitä ei oikein voinut ampua Ronin aamiaiskulhoon, mutta ehkä hänen pitäisi käydä palauttamassa sauva vielä tytölle. Tosin ei aivan vielä… ehkäpä häiden jälkeen.