Pilaantunut päiväuniloitsu

Author: Afeni
Rating: G
Pairing: Ginny / Draco
Genre: Romance
Summary: Ginny kokee tarvitsevansa Weasleyn Welhowitsien patentoitua päiväuniloitsua…
Challenge: Vanir haastoi. Ehtoina olivat, että ficissä pitää esiintyä lauseet: "Saanko nuolla sitä" ja "onpas se kovin pieni", mutta seksiä, jäätelöä tai tikkaria ei saa olla lainkaan mukana kuvioissa.
Thanks: Bubba^^:lle betauksesta ja kauniista sanoista :) Olin kamalan epävarma tämän ficin suhteen ennen hänen kommentointiaan. Kiitos myös Vanrille, joka tämän haasteen minulle heitti, vaikkei koko Harry Potterista välitä pätkääkään.

Pilaantunut päiväuniloitsu

Oli heinäkuun 12. päivä vuonna 1997… vasta. Jos Ginny Weasleylta kysyttiin, koko kesä eteni aivan liian hitaasti. Kesän tapahtumat Dumbledoren hautajaisten jälkeen saattoi laskea yhden käden sormilla, ja aika tuntui suorastaan matelevan. Vielä ei ollut varmaa, avaisiko Tylypahka ovensa vielä seuraavana syksynä vai ei, mutta ihme kyllä, siitä asiasta ei oltu edes puhuttu Weasleyn perheessä. Sen sijaan viimeiset pari viikkoa olivat kuluneet tiiviisti hääjärjestelyiden parissa, ja Fleur oli tehdä Ginnyn hulluksi hokemalla, kuinka 'ienoa kaikki oli.

Ginny odotti jo innokkaasti Harryn syntymäpäiviä, jotka olisivat vain vähän ennen häitä. Harry oli kutsuttu tuolloin Kotikoloon. Pojan ajatteleminen vihlaisi tytön vatsanpohjaa ilkeästi, sillä vaikka hän olikin ollut samaa mieltä Harryn kansa, hän yhä kaipasi poikaa vierelleen.

Syntymäpäiväjuhlat ja häät saattoivat olla viimeinen hetki, jonka Ginny saisi viettää Harryn kanssa. Pelkkä ajatus veti mielen matalaksi. Ginny tietenkin halusi uskoa, että Harry voittaisi Hänet-joka-jääköön-nimeämättä ja että he sen jälkeen voisivat taas olla yhdessä. Toisaalta hän ei halunnut toivoa sitä liian hartaasti, jottei Harryn mahdollinen kuolema satuttaisi häntä niin pahasti.

Olen totisesti patentoidun päiväuniloitsun tarpeessa, tyttö pohdiskeli ja alkoi kaivella kirjoituspöytänsä laatikkoa. Hän muisti sulloneensa sinne kaikki päiväuniloitsut, jotka oli isoveljiltään saanut edellisenä syksynä. Tyttö oli käyttänyt niistä muutaman lukuvuoden aikana, mutta pari taisi olla vielä jäljellä.

Pienen tovin kuluttua Ginny löysikin piskuisen paketin. Hän hymyili pienesti ja avasi sen varovasti. Vaaleanpunaista pölyä lehahti ilmaan. Pöly sai Ginnyn aivastamaan muutaman kerran, mutta sitten hän saattoi rauhassa uppoutua puolituntiseen päiväuneensa…

… Aurinko paistoi korkealta taivaalta. Ginny makasi mahallaan suurella nurmikentällä ja leikitteli ruohonkorrella. Kaikki oli kaunista, täydellistä ja lämmintä. Tytöllä ei ollut koskaan ollut niin hyvä olla.

Hymyillen onnellisesti Ginny pyörähti selälleen ruohomatolle. Hän varjosti silmiään auringolta ja keskitti katseensa kauemmas. Lähestyikö häntä joku vai kuvitteliko hän vain?

Tyttö nousi istumaan ja tähyili taivaalle. Kyllä, joku todellakin kieppui luudalla häntä kohti. Ginny puri huultaan, ettei olisi nauranut, niin hullunkuriselta tuo kieppuminen näytti. Itse asiassa oli vain yksi henkilö, jonka Ginny saattoi kuvitella lentävän tuolla tavoin - Hermione.

Kieppuva ja poukkoileva hahmo lähestyi lähestymistään, ja lopulta Ginny tajusi, ettei tulija todellakaan ollut hänen ystävänsä. Hahmo laskeutui… tai no, tarkemmin sanottuna putosi… vähän matkan päähän tytöstä ja kompuroi sitten pystyyn. Ginny ei voinut mitään sille, että alkoi hihittää, sen verran huvittava näky yksinkertaisesti oli.

"Kuulostat aivan Possulta, kun naurat, Weasley", hahmo kommentoi tytön hihitystä. Ääni sai Ginnyn vakavoitumaan välittömästi.
"Mitä sinä täällä teet?" tyttö sähähti, kun hahmo lähti kävelemään häntä kohti. Nyt hän erotti jo selvästi hopeanvaaleat hiukset ja jäänharmaat silmät. Miten hän ei ollut huomannut niitä aiemmin?
"Aivan mitä vain haluat, kultaseni", Draco Malfoy vastasi hyvin epädracomaisesti.

Ginny tuijotti poikaa uskomatta sen enempää silmiään kuin korviaankaan. Hän oli varmaankin lyönyt päänsä ja näki nyt jotain hyvin epämääräistä unta.
"En minä halua sinulta mitään, Malfoy", tyttö sai viimein sanotuksi.
"Etkö todella?" Draco kysyi ja käveli Ginnyn luokse molemmat kädet nyrkissä.
"Mitä minä muka voisin haluta sinulta… paitsi ehkä sitä, että lakkaisit vain olemasta?" Ginny kivahti vihaisesti. Oli tämäkin, miksi Malfoyn piti tulla pilaamaan hänen täydellinen päivänsä? Ja mitä varten poika ei enää nykyään osannut lentää luudallaan? Ginnyn päässä suorastaan vilisi kysymyksiä, mutta hän ei keksinyt niistä yhteenkään järkevää vastausta.

Draco käveli aivan Ginnyn eteen ja ojensi tälle nyrkkiin puristettuja käsiään. "Kumpi?" poika kysyi.
"Anteeksi kuinka?" Ginny puolestaan hämmästeli. Hän oli aivan varma, että oli ymmärtänyt väärin.
"Kumpi käsi", Draco vastasi.
"No, vaikka vasen sitten, jos sinut saa sillä häipymään", Ginny ärähti.

Poika virnisti ja avasi hitaasti vasemman nyrkkinsä. Sieltä paljastui vaaleanliila kääpiöpallura, joka näytti erittäin pöllämystyneeltä.
"Onpas se kovin pieni", Ginny kuiskasi ja kumartui kääpiöpalluran puoleen tahtomattaan. Otus oli yhtä suloinen kuin Ginnyn oma purppurainen kääpiöpallura, Arnold, jonka hän oli vajaa vuosi sitten saanut lemmikikseen. "Mikä sen nimi on?"
"Wilma", Draco vastasi ja ojensi palluran tytölle.

Ginny nappasi Wilman käteensä ja istui maahan silittelemään sitä. Pallura näytti tykkäävän, kun sitä rapsutti hieman. Se päästi oudon naksuttavan äänen jokaisella rapsutuksella ja näytti hyvin tyytyväiseltä.
"Sinä saat sen", Draco sanoi ja istahti Ginnyn viereen.

Tyttö vilkaisi poikaa epäilevästi samalla, kun Wilma tutki hänen peukaloaan. "Miksi sinä antaisit minulle mitään?"
"Koska pidän sinusta, ja tuo kääpiöpallura sitä paitsi muistuttaa aivan sinua", Draco vastasi ja hymyili yllättävän ystävällisesti Ginnylle.

Ginny tyytyi tuhahtamaan ja alkoi sitten taas silittää kädellään viihtyvää Wilmaa. Hän ei enää vilkaissutkaan Dracoon päin ikään kuin olisi uskonut, että poika lakkaisi olemasta, jos hän ei kiinnittäisi tähän mitään huomiota.

Niin ei kuitenkaan käynyt. Sen sijaan Draco kiersi istumaan Ginnyn taakse ja veti tytön tiukasti jalkojensa väliin istumaan. Sitten hän kiersi kätensä tytön vyötärön ympärille ja laski päänsä vielä Ginnyn olkapäälle.
"Se on aika söötti", poika sanoi.
"Onhan se…" Ginny myönsi, eikä tiennyt, oliko hänen olonsa mukava vai inhottava juuri sillä hetkellä. Karkuun hän ei kuitenkaan pyristellyt.
"Arnold varmaankin pitäisi siitä…"
"Ehkä."
"Entä pitäisitkö sinä?" Draco kysyi hyvin pehmeästi.

Ginny vilkaisi poikaa sivusilmällä ja alkoi nyppiä ruohonkorsia Wilman käpertyessä nukkumaan hänen paitansa hihansuuhun. Tyttö tunsi olonsa hyvin hermostuneeksi: kylmä hiki valui pitkin hänen selkäänsä samaan aikaan, kun lämmin hyvä olo valtasi hänen mielensä.
"Pitäisinkö mistä…?" tyttö kysyi varovaisesti.
"Kyllä sinä tiedät", Draco vastasi ja keinutti Ginnya hiljaa.
"Minä…" tyttö mutisi ja parahti samassa.

Teräväreunainen heinä viilsi haavan Ginnyn sormenpäähän. Muutama kirkas veripisara tipahti maahan. Tyttö veti nopeasti sormen suuhunsa ja imaisi sitä. Draco kuitenkin tarttui hänen käteensä ja veti sormen pois tytön suusta.
"Saanko nuolla sitä?" poika kysyi, muttei jäänyt odottamaan vastausta, vaan nuolaisi pienestä haavasta tihkuvan veren pois…

… Ginnyn nenää kutitti ärsyttävästi ja hän aivasti. Arnold katseli tyttöä häkeltyneenä pöydältä, eikä Ginny voinut olla tuijottamatta sitä. Kun hän tointui järkytyksestään, hän nappasi patentoidun päiväuniloitsun paketin käteensä ja alkoi tutkia sitä. Jokin ei nyt ollut kohdallaan.

"Parasta ennen 1.6.1997."