Sinä

Author: Afeni
Rating: PG-13
Summary: Neji riutuu…
A/N: Pari päivää on pyörinyt ideanpoikanen päässä, joten ajattelin vihdoin toteuttaa sen, kun on kerran aikaa. Lainaukset ovat The Whon kappaleesta Behind Blue Eyes, joka sattui soimaan taustalla, kun kirjoitin tätä.

Sinä

No one knows what it's like
To feel these feelings
Like I do
And I blame you!

Sinä. Vain sinä ja aina sinä. Näkökykyni on melkein rajaton, mutta silti näen vain sinut. Vihaan sinua niin paljon kuin vain toista ihmistä voi vihata, mutta samalla sydäntäni puristaa tuskainen rakkaus, joka ei suo minulle hetken rauhaa. En tiedä, mikä sinussa on, mutta en voi päästää irti. On kuin olisin kirouksen vallassa… tai sitten kyse onkin juuri siitä. Olen syntynyt palvellakseni sukuasi, mutta sydämeni haluaa palvella ainoastaan sinua.

Kukaan ei uskoisi, jos paljastaisin syvimmät ajatukseni ja kipeimmät haluni. Kaikki luulevat minun olevan kylmä ja kova, he eivät edes halua ajatella, että voisin olla jotain muuta. Rock Lee ja TenTen tuntevat minut kenties parhaiten, mutta hekään eivät ymmärrä todellista minua. Ei, kukaan ei tiedä, mitä minun päässäni liikkuu, mitä sydämeni huutaa, ketä se janoaa.

Olen niin yksin ja yksinäinen. Olen eksyksissä tunteiden meressä ja hukun pian, sillä en tiedä, miten nousta pintaan. Kukaan ei voi ymmärtää tunteitani ja ajatuksiani. Voisitko sinä? Luulen niin. Luulen, että sinä olet ainoa ihminen, joka voisi ymmärtää minua, todella tajuta, mitä minulla on sanottavanani.

Sinä vain et näe minua. Tai no totta kai sinä näet, mutta et todella huomaa. Sanot kohteliaan sanan aina toisinaan. Ainoa kerta, kun todella taisit tajuta olemassa oloni oli, kun taistelimme toisiamme vastaan. Kuinka paljon sinua vihasinkaan ja kuinka paljon rakastinkaan. Olin tukehtua omaan tuskaani, kun sinut vietiin pois. Mitä jos olisit kuollut? Mitä minun elämääni olisi jäänyt?

Tyhjyys. Hyytävä, koliseva tyhjyys.

Sinä täytät päiväni. Suloiset lyhyet hiuksesi, jotka jättävät niskasi paljaaksi tekevät minut hulluksi. Tai ehkä kyse onkin niskastasi. Haluaisin suudella sitä edes kerran. Haluaisin tutkailla sitä huulillani hyvin hitaasti, tuskallisen hitaasti, kunnes anoisit minua suutelemaan huuliasi. Silloin kääntäisin sinut ympäri ja painaisin sinut syliini. Suutelisin sinua kuin kyse olisi elämiemme viimeisestä hetkestä.

Katselen sinua taas. Kaukaa tietenkin, sillä en halua, että huomaat. Oikeastaan kyllä haluaisin, mutta pelkään särkyväni, jos katsotkin minuun liian pitkään. Nojaat aitaan ja tuijotat kaukaisuuteen. Haluaisin hiipiä taaksesi ja toteuttaa unelmani.

Kuljen lähemmäs sinua. Liikun äänettömästi varjoissa. Et huomaa minua, vaikka ninjana sinun kyllä pitäisi. Olet liian keskittynyt johonkin muuhun. Asetun puuhun yläpuolellesi, etkä vieläkään reagoi läsnäolooni. Olet aivan liian varomaton. Sinun pitäisi olla tarkkaavaisempi, koska en halua menettää sinua.

Kuljetan katsettani sinun vartaloasi pitkin. Niin kaunista ja niin täydellistä. Saisinpa koskettaa sinua.

Huomaan poskiesi hehkuvan punaisina. Hämmästyneenä seuraan katsettasi. Polttava viha leimahtaa sisimmässäni, kun katson kauemmas. Vaaleat hiukset ja oranssi vaatetus, haluan repiä ne kappaleiksi. Nyt ymmärrän, mikset koskaan huomaa minua. Naruto! Kaikista ihmisistä juuri Naruto. Miksi? Mitä hänessä on, mitä minulla ei ole?

Hyppään puusta maahan. Vihdoin käännät päätäsi ja huomaat minut. Puna poskillasi syvenee entisestään.
”N-neji-sama?” sanot ääni täristen. Ujoutesi on niin suloista, että voisin kuolla pelkästään siihen.
”Sinun pitäisi olla varovaisempi. Ninja ei anna tunteiden tulla huomiokykynsä tielle”, sanon ääni vihaa tihkuen. Painat pääsi alas surkeana.
”A-anteeksi.”

Tuhahdan kylmästi ja jätän sinut aidan viereen. Niin, ninjan täytyy osata salata tunteensa. Niillä ei ole merkitystä, ne ovat vain rasite. Minulla ei ole tunteita. Minä olen kylmä ja kova. Olen juuri sitä, mitä kaikki olettavatkin minun olevan.

No one knows what it's like
To be the bad man
To be the sad man
Behind blue eyes