Teehetki…

Author: Afeni
Rating: NC-17 (?)
Genre: Yaoi, PWP
A/N: Tarina jäi joskus kesken, eikä enää jatku. Ei ole betattu, joten virheitä saattaa löytyä. Surkeaa tekstiä btw.

Aurinko paistoi korkealta taivaalta saaden ilman hiostavan kuumaksi. Niin kuumaksi, että Irukan olisi tehnyt mieli riisua paksu, vihreä liivinsä. Sitä hän ei kuitenkaan tehnyt, vaan jatkoi määrätietoisesti matkaansa paahtavassa helteessä.

Iruka oli huolissaan. Oli kulunut vuosi siitä, kun Naruto oli lähtenyt hänen luokaltaan. Nyt tuo ylivilkas poika oli Hatake Kakashin tiimissä. Iruka oli ollut huolissaan jo silloin, kun Kakashi oli ilmoittanut Naruton chuunin kokeeseen, mutta viime aikoina hänen huolensa entisestä oppilaastaan oli kasvanut entisestään. Hänestä tuntui, että jotain oli tekeillä. Ehkä Kakashi painosti Narutoa liikaa. Jokin pojassa oli muuttunut. Sen hän oli huomannut viimeksi istuessaan Naruton kanssa syömässä ramenia.

Lopulta Irukan hiostava iltapäiväkävely päättyi pienen talon edustalle. Hetken epäröityään hän käveli ovelle ja soitti ovikelloa. Kului jonkin aikaa, mutta sitten sisältä kantautui askelia. Jokin rapisi oven takana. Ja vihdoin ovi aukesi. Hitaasti. Irukan suklaasilmät kohtasivat yhden ainoan, hymyilevän, harmaan silmän Kakashin avatessa oven. Miehen toinen silmä oli piilossa forehead protectorin alla ja kasvoja peitti maski, joka oli samanvärinen miehen poolopuseron kanssa. Kun Kakashi tunnisti tulijan, hänen ilmeensä muuttui hieman hämmentyneeksi, mutta hän avasi oven kuitenkin kokonaan.

"Iruka", Kakashi totesi lyhyesti hymyillen jälleen silmällään. Iruka huomasi ihmettelevänsä, miten Kakashi osasikin hymyillä niin aidosti, vaikka miehen kasvoista näkyi vain toinen silmä. Ehkä se johtui siitä, että Kakashi oli pitänyt maskiaan jo kauan. Mies oli kai oppinut näyttämään tunteensa vain silmillään… silmällään. Miehen sharingan oli vain harvoin näkyvissä. "Mikä sinut tänne tuo?" Kakashi kysyi astuen samalla syrjään oviaukosta, jotta Iruka saattoi kävellä sisälle.

"Haluan puhua kanssasi eräästä asiasta", Iruka vastasi. Hän astui sisälle Kakashin asuntoon. Eteinen oli melko pieni, mutta keittiön ja olohuoneen yhdistelmä, jonne Kakashi hänet johdatti, oli huomattavasti tilavampi.

Huone oli täydellisen siistissä järjestyksessä. Pöydillä ei lojunut mitään ylimääräistä, joka olisi ehkä voinut paljastaa jotain Kakashin yksityiselämästä. Iruka huomasi pettyvänsä hieman tehtyään tämän havainnon. Ja seuraavaksi hän jo muistutti itselleen, että oli tullut tänne puhumaan Narutosta, eikä penkomaan Kakashin henkilökohtaisia asioita, jotka eivät kuuluneet hänelle pätkän vertaa.

Kakashi kehotti Irukaa istumaan sohvalle kysyen sitten, halusiko tämä kenties jotain juotavaa.
"Eeh… En minä mitään tarvitse", Iruka vastasi näyttäen hieman vaivaantuneelta. Kakashi naurahti ja viittasi ulos.
"Täällä on hyvä ilmastointi, mutta tuolla ulkona on melkoinen helle. Sinulla on varmasti kuuma. Eikö jäätee maistuisi?" mies ehdotti. Jostain syystä Iruka tunsi olonsa entistäkin vaivaantuneemmaksi, mutta nyökkäsi kuitenkin.

Harmaahiuksinen nuori mies hymähti mennen keittiön puolelle. Hän nouti keittiöstä yhden lasin sekä purkillisen jääteetä tuoden ne sitten olohuoneen pöydälle. Hän kaatoi jääteetä lasiin käyden vielä hakemassa pari jääpalaa, jotka pudotti lasiin kellumaan, ennen kuin istui Irukan viereen sohvalle ja ojensi lasin tälle.

Iruka otti lasin vastaan jääden hetkeksi tuijottelemaan kahta jääpalaa, jotka kelluivat sitruunajääteen pinnalla sulaen miltei huomaamattomasti ja hitaasti sen sekaan. Pienen ikuisuuden kuluttua hän nosti katseensa lasista kohdaten jälleen Kakashin harmaan silmän, joka katseli häntä tällä kertaa uteliaana.
"Halusit puhua kanssani jostain?" Kakashi kysyi saaden Irukan hätkähtämään.

"Niin… Asiani koskee Narutoa…" Iruka mutisi punastuen pienesti. Mielessään hän kirosi itsensä alimpaan helvettiin. Miten ihmeessä Kakashi edes onnistui saamaan hänet näin vaivautuneeksi?
"Narutoa?" Kakashi kysyi kohottaen kulmakarvaansa niin, että se katosi miehen huivin alle. "Onko hän sitten tehnyt jotain luvatonta?"
"Eeh… ei. Olen vain hieman huolissani hänestä", Iruka selitti.
"No, en usko, että sinulla on mitään syytä huolehtia. Naruto pärjää oikein hyvin ja hän on kehittynyt valtavasti tämän vuoden aikana."
"Jokin hänessä on muuttunut…"
"Hän on vain vuoden vanhempi. Ja hän on oppinut monia uusia taitoja sekä kasvanut henkisesti siinä samalla."

Iruka tunsi itsensä todella typeräksi. Miksi hän oli oikeastaan tullut puhumaan tästä Kakashille? Hän alkoi todella miettiä, oliko hänellä mitään syytä olla huolissaan Naruton hieman muuttuneesta käytöksestä. Ehkä Kakashi oli oikeassa, ja poika oli vain kehittynyt henkisesti. Mitä hän oikeastaan edes teki täällä?
"Ehkä minun pitäisikin tästä sitten lähteä", Iruka sanoi aikoen nousta sohvalta. Samassa hän tunsi kuitenkin Kakashin käden laskeutuvan käsivarrelleen.
"Juo nyt toki jääteesi ensin. Ei kai sinulla nyt niin kiire ole?"
"Ei… ei tietenkään", Iruka vastasi kohottaen lasin huulilleen.

Kylmä juoma sai hänet rauhoittumaan hieman. Eihän hänellä ollut edes mitään syytä hermoilla. Ehkä hän oli ollut turhaan huolestunut, mutta ei silti ollut syytä olla rauhaton. Hän joisi jääteensä ja lähtisi.

Hetken päästä Iruka vasta sisäisti, ettei Kakashi ollut siirtänyt kättään minnekään hänen käsivarreltaan. Mies tunsi vaivautuvansa uudestaan. Hän käänsi katseensa lasiinsa, jossa jääpalat olivat tänä aikana hieman pienentyneet. Iruka heilautti lasia saaden ne helähtämään sen reunaan kevyesti. Samassa hän näki käden tarttuvan lasiin ja nostavan sen pöydälle ennen kuin hän ehti edes tajuta.
"Ei sinua taidakaan janottaa", hän kuuli jonkun pehmeän äänen sanovan. Iruka kohotti katseensa käsistään Kakashiin ihmetellen jälleen tuon ihmeellisen, harmaan silmän voimaa.
"Ei oikeastaan", hän vastasi lainkaan ajattelematta, mitä sanoi.

Kakashi päästi irti Irukan käsivarresta kohottaen kätensä miehen poskelle. Iruka näytti siltä, ettei tiennyt, miten hänen olisi pitänyt reagoida toisen miehen kosketukseen. Hän tuijotti Kakashia laajennein pupillein, kun tämän sormet sivelivät hiljaa hänen poskeaan.
"Et tullut tänne Naruton takia", Kakashi sanoi yksinkertaisesti äänellä, josta ei voinut päätellä yhtään mitään.
"En, en tullut", Iruka kuuli oman äänensä vastaavan. Oliko hän todella juuri sanonut noin?

Mies melkein pelästyi omia sanojaan. Samalla kun hän sanoi ne, hän tiesi niiden olevan totta. Naruto oli koko ajan ollut vain tekosyy. Nyt hän tajusi sen itsekin. Hän oli huijannut jopa itseään… tai ainakin itseään.

Kakashin sormi kulki hitaasti pitkin Irukan poskea, kunnes se tavoitti miehen ylähuulen jääden hyväilemään sitä hiljaa. Iruka tunsi kylmien väreiden lähtevän kulkemaan pitkin selkärankaansa, ja hetken päästä niitä seurasi lämpimien väreiden aalto.

Huomaamattaan Iruka raotti huuliaan päästäen Kakashin uteliaan etusormen pujahtamaan niiden väliin. Hän tunnusteli sormea kielensä kärjellä tuntien sen suolaisen maun. Hän sulki ruskeat silmänsä hetkeksi jääden miettimään, mitä oikeastaan oli tekemässä. Sitten hän kuitenkin kuuli äänen, joka vaikutti siltä kuin jotain olisi riisuttu, ja räväytti silmänsä välittömästi auki.

Ennen kuin Iruka ehti edes nähdä kunnolla mitään, hän tunsi Kakashin huulien painautuvan omiaan vasten. Kakashi veti sormen pois hänen suustaan ja suuteli häntä hellästi… Miehen suudelma oli selvästi kokeileva. Kakashi halusi nähdä, kuinka Iruka reagoisi.

Aluksi Iruka ei reagoinut mitenkään, mutta sitten hän huomasi vastaavansa suudelmaan. Kakashin oikea käsi hivuttautui hänen päänsä taakse miehen vetäessä Irukan päätä lähemmäs itseään, jolloin suudelma syveni hieman.

Kakashin suudelma oli kokeileva, aivan kuin mies ei olisi ollut täysin varma, kannattiko Irukaa todella suudella. Hetken päästä suudelma muuttui kuitenkin varmemmaksi. Iruka puolestaan vastasi hieman epävarmasti, mutta ainakaan tämä ei vastustellut. Kakashi siirsi kättään ylemmäs toisen miehen takaraivolla tavoitellen tämän poninhäntää. Hetken päästä hän jo vetikin ponnarin pois päästäen Irukan puolipitkät hiukset valahtamaan tämän olkapäille. Välittömästi hän työnsi sormensa noiden silkkisten hiusten lomaan nauttien läheisyydentunteesta.

Irukakin alkoi pikkuhiljaa rentoutua suudelman jatkuessa. Hän laski kätensä aluksi Kakashin olkapäille tunnustellen sitten miehen hartioita varovaisesti. Kakashin lihakset tuntuivat paidan alla hyvin muodostuneilta, ja Iruka tunsi yllättävää halua tunnustella niitä myös paidan alta. Miltä Kakashin iho mahtoi tuntua sormenpäitä vasten? Iruka olisi halunnut tietää sen, vaikka toisaalta pelkkä ajatuskin pelotti häntä.

Suudelma jatkui pitkän aikaa, kunnes lopulta molempien osapuolien oli pakko vetäytyä kauemmas toisistaan ja vetää syvään henkeä. Iruka kohotti nyt katseensa Kakashin kasvoihin. Forehead protectorin reunan alta lähti arpi, joka Kakashin posken puoleen väliin. Muuten miehen kasvot olivat täysin tasaiset, mikä sai Irukan hieman ihmettelemään, että Kakashi peitti ne maskilla.