Lämmin hetki kylmänä vuodenaikana

Author: Afeni
Rating: NC-17
Genre: PWP, yuri
A/N: Idea tuli jostain puun takaa joulupyhinä, mutta ehdin vasta nyt kirjoittaa tämän loppuun asti. En ole kirjoittanut yuria kolmeen ja puoleen vuoteen, mutta olen silti ihan kohtuutyytyväinen tähän. Ei ehkä ihan parasta minulta, mutta kohtuullisen hyvää kuitenkin. Ja itse tietysti tykkään parituksesta x)

Lämmin hetki kylmänä vuodenaikana

Lunta tuiskutti sinä vuonna tavallistakin enemmän. Hanget olivat kasaantuneet jo miltei metrin korkuisiksi, mikä ei ollut tavallista Konohassa. Aurinkoakaan ei ollut juuri näkynyt pariin viikkoon, sillä paksut pilvet olivat vyöryneet yhä uusina kerrostumina sen eteen.

Nyt lunta sateli hiljalleen, kun Hinata kulki katujen halki kotiinsa päin. Hän kietoi takkia tiukemmin ympärilleen, koska kylmä tuntui tunkeutuvan luihin ja ytimiin saakka. Oli kurjaa, kun koko ajan oli pimeää ja satoi lunta, eikä edes tähtien tuiketta näkynyt pilvipeitteen takaa. Kevääseen tuntui olevan ikuisuus.

Jokaisen Hinatan ottaman askeleen myötä sää tuntui muuttuvan kurjemmaksi. Tuuli alkoi tuivertaa, ja pehmeät tiskirättilumihiutaleet vaihtuivat koviksi jäähileiksi, jotka hakkasivat punaisia laikkuja kasvojen ihoon. Hinata painoi katseensa maahan ja pyrki hitaasti eteenpäin… Oli hän toki joskus suorittanut tehtäviä pahemmissakin olosuhteissa, mutta ei hän silti kaivannut talvimyrskyä harvinaisina vapaahetkinään.

Uhmaten myrskyä Hinata kiihdytti askeliaan, mutta tuuli tuntui miltei saavan hänestä yliotteen. Hän oli muutenkin väsynyt, eikä hän olisi jaksanut kamppailla säätä vastaan päästäkseen kotiin.

”Hei, et kai sinä oikeasti yritä kulkea tässä myräkässä ulkona?” hentoinen ääni kantautui Hinatan korviin. Hän nosti kasvonsa ja tihrusti tuiskussa ympärilleen. Lopulta hänen silmänsä huomasivat Tentenin, joka heilutti hänelle hytisten kättään omalta ulko-oveltaan. ”Tule tänne, et sinä pääse kotiin asti, ennen kuin myrskystä tulee aivan mahdoton!” Tenten kuului huutavan.

Hinatan ei tarvinnut kauan miettiä, kun hän jo käänsi askeleensa kohti toisen tytön taloa. Paitsi että tarjous oli houkutteleva, Hinata myös piti Tentenistä kovasti. Toinen tyttö oli aina ystävällinen hänelle, eikä koskaan tuntunut vaivautuvan Hinatan ujoudesta, kuten niin monet muut. Vuosien varrella Hinata oli oppinut luottamaan Tenteniin ja jopa avautunut tälle enemmän kuin kenellekään muulle. Tenten tiesi miltei kaiken tietämisen arvoisen Hinatasta… miltei…


Tenten päästi Hinatan sisälle ja veti sitten oven tiukasti kiinni. Hän oli pukeutunut sinisiin housuihin ja kääriytynyt paksuun villatakkiin. Jalkansa hän oli vielä suojannut vaaleanvihreillä tohveleilla. Jotenkin tuo asukokonaisuus näytti Hinatasta suloiselta ja kodikkaalta, mutta hän ei kuitenkaan maininnut mitään asiasta toiselle tytölle.

Hinata riisui lumesta märän takkinsa ja ripusti sen naulakkoon. Hänen housunsa olivat kastuneet ja liimautuneet inhottavasti ihoon kiinni, mutta yksinkertainen neulepusero oli kuitenkin kuiva, sillä takki oli suojannut sitä hyvin. Tytön tummat hiukset valuivat päätä pitkin ja niistä tipahti pisara vettä aina silloin tällöin.

”Voi kamala…” Tenten mutisi.
”A-anteeksi”, Hinata kuiskasi ja painoi katseensa, jolloin Tenten tarttui välittömästi hänen leukaansa ja pakotti hänet katsomaan eteenpäin.
”Tiedät, etten tarkoittanut, että sinun pitäisi pyytää anteeksi. Lopeta tuo ja ole oma itsesi”, hän sanoi hymyillen. Sitten hän irrotti otteensa ja suunnisti keittiöön. ”Voit mennä olohuoneeseen. Takassa on tuli. Riisu nuo märät housut, niin etsin sinulle jotain muuta ja tuon kuumaa kaakaota. Se piristää aina näin talvella”, hän huikkasi kadotessaan pikkuruiseen huoneeseen, jossa vallitsi iloinen sekamelska.

Hinata katseli hetkisen melkein hämillään toisen tytön perään, ennen kuin älysi liikkua mihinkään. Hän sujautti sandaalit pois jaloistaan ja hiipi sitten sukkasillaan olohuoneeseen. Tenten oli puhunut totta, ja takassa räiskyi iloinen tuli, joka loi huoneeseen hyvin lämpöisen tunnelman. Hymyillen pienesti Hinata istahti matolle takan ääreen ja kiskoi sukkansa pois jaloistaan. Hän suoristi ne äärimmäisen huolellisesti ja asetteli ne sitten takan edustalle kuivumaan.

Seuraavaksi tyttö hankkiutui eroon housuistaan, jotka tuntuivat melkein liimautuneen kiinni häneen. Lopulta hän kuitenkin sai nekin yltään ja ripusti ne tuolin selkänojalle lähelle takkaan. Hitusen ujosti hän istuutui taas matolle vetäen polvet kiinni rintaansa ja kietoen kätensä vielä jalkojensa ympärille. Hän tunsi olevansa täysin alasti, vaikka hänellä oli edelleen yllään neulepusero ja valkoiset alushousut.

Hetken päästä Tenten ilmestyi olohuoneeseen kantaen kahta höyryävää mukia. Hän ojensi toisen Hinatalle ja asetti toisen pöydälle. Sitten hän livahti makuuhuoneeseensa ja palasi sieltä pian huovan kanssa.
”Luulen, että kaikki housuni vain putoaisivat sinun päältäsi”, hän sanoi ja kietoi ystävänsä hellästi huopaan. ”Olet niin kamalan laiha.”
”E-enkä ole”, Hinata väitti, vaikka tiesi toisen olevan oikeassa. Hän oli todellakin laiha, oli aina ollut. Sen takia hän oli nuorempana verhonnut itsensä takkiin, joka peitti ohuet käsivarret ja olemattomat rinnat muiden silmiltä. ”Kiitos kaakaosta”, hän lisäsi nopeasti, jottei Tenten olisi käynyt väittelemään asiasta hänen kanssaan. Minkä hän muka sille voi, ettei hän lihonut, vaikka olisi syönyt mitä. Mieluummin Hinata olisi ollut samanlainen kuin Tenten: kaunis ja hoikka, mutta kuitenkin muodokas.
”Ole hyvä vain. Lisäsin siihen tujauksen sakea, sen pitäisi parantaa verenkiertoa, niin lämpenet nopeammin”, Tenten vastasi ja istuutui Hinatan viereen matolle. Hän otti oman mukinsa pöydältä ja kohotti sen huulilleen.

Tytöt joivat kaakaoitaan hiljaisuuden vallitessa. Vaikka Tenten olikin luonteeltaan iloinen ja puhelias, hän oli oppinut nauttimaan hiljaisista hetkistä Hinatan kanssa. Itse asiassa hän ajatteli, että heidän ystävyyttään saattoi mitata nimenomaan sillä, kauan he pystyivät olemaan vaiti ilman, että kumpikaan vaivaantui siitä. Tenten oli iloinen, että oli vaivautunut tutustumaan Hinataan, sillä tästä hän oli saanut itselleen luotettavan ystävän, joka ei taatusti paljastaisi hänen yksityisasioitaan kellekään toiselle. Vaikka Hinata oli aluksi ollut hyvin sulkeutunut ja etäinen, vuosien saatossa Tenten oli taatusti päässyt lähemmäs häntä kuin yksikään toinen konohalainen.

Kun mukit olivat tyhjentyneet, Tenten nosti ne molemmat pöydälle. Hän hivuttautui lähelle Hinataa ja laski päänsä tämän huovan alle kääriytynyttä olkapäätä vasten. Yhdessä tytöt tuijottelivat takan roihua tuulen hakatessa ikkunalasia vasten.

Hinata liikahti hieman niin, että Tentenin pää nytkähti epämukavasti. Lyhythiuksinen tyttö kohotti kättään ja avasi huopaa sen verran, että toinenkin tyttö pääsi mukavasti sen alle. Hinata kiersi kätensä Tentenin hartioiden ympärille ja veti toisen lähelle itseään. Se oli yllättävän rohkea teko niinkin ujolta tytöltä, mutta Tentenin seurassa Hinata saattoikin olla oma itsensä, koska hänen ei tarvinnut pelätä tai hävetä mitään.

Tenten naurahti ja nojasi päänsä nyt Hinatan neulepaidan hitusen karheaa pintaa vasten. Hän leikitteli siitä irtoavalla nukalla hymyillen hassusti. Hetken ajan hänen mielessään käväisi, että hän oli laittanut kaakaoon hitusen liikaa sakea, mutta hyvin pian hänen aivonsa hylkäsivät moisen ajatuksen. Kyllä hän osasi sakensa mitata, eikä joisi sitä liikaa.

Hinatan käsi silitteli Tentenin vapaana liehuvia ruskeita hiuksia. Hän piti toisen tytön hiuksista eniten juuri silloin, kun ne olivat auki. Tietenkään tehtäviä suorittaessa Tenten ei voinut pitää hiuksiaan vapaana, koska ne olisivat olleet vain tiellä, mutta Hinatan iloksi toinen tyttö oli alkanut vapaa-ajallaan kulkea hiukset valtoimenaan.

Tentenin käsi alkoi puolestaan hitaasti vaeltaa alaspäin. Lopulta hän laski sen Hinatan hyvin vaalealle paljaalle reidelle. Reiden iho tuntui lämpöiseltä, vaikka kalpea valkoisuus antoikin kylmän vaikutelman. Hinata ei estellyt lainkaan, kun Tentenin ohuet sormet sivelivät tutkivasti ja kokeilevasti hänen ihoaan. Toisen tytön kosketus tuntui lähettävän Hinatan kehoa pitkin yhtä aikaa kylmiä ja kuumia väreitä. Tunne oli jokseenkin samanlainen, minkälaiseksi hän oli joskus aikoinaan kuvitellut Naruton kosketuksen aiheuttavan. Sitä kosketusta hän ei ollut koskaan päässyt kokemaan, mutta sillä seikalla ei ollut ollut merkitystä enää vuosiin. Jos Hinata olikin joskus vuodattanut katkeria kyyneliä Naruton takia Tentenin olkapäätä vasten, nuo ajat olivat nyt kaukana takana päin.

Pitkähiuksisen tytön sormet etenivät Hinatan reidellä piinallisen hitaasti ylöspäin ja lopulta ne ohittivat herkimmän paikan livahtaen tytön neulepuseron alle. Hinata oli huokaista ääneen turhautumisesta, vaikka toisen tytön hitusen viileä käsi tuntuikin hyvältä hänen vatsaansa vasten.

Hinata antoi huovan pudota kokonaan lattialle. Hän nojasi itseään toisen kätensä varaan ja yritti toisella näprätä Tentenin kietaisuvillatakin vyötä auki. Tuntui kuluvan ikuisuus, mutta lopulta itsepäinen vyö antoi periksi ja aukeni. Hinata siirsi takin pois Tentenin olkapäiltä toisen tytön antaessa sen valua alas.

Kumpikaan tytöistä ei analysoinut erityisen tarkkaan, mitä juuri sillä hetkellä oli tapahtumassa. He vain toimivat siten, mikä oikealta tuntui, eikä kumpikaan vastustanut toisen tekoja. Ilmapiirissä leijui täydellisen luottamuksen turvallinen tunne, eikä ollut epäilystäkään siitä, että jompikumpi olisi käyttänyt toista hyväkseen. Ei, oli kyse vain pienestä lämpöisestä hetkestä, jonka he molemmat tarvitsivat kylmän ja kolean talven keskellä. Joku olisi saattanut sanoa, että he tekivät väärin, mutta muiden mielipiteillä ei ollut merkitystä. Tytöillä oli toisensa, eivätkä he muuta sillä hetkellä tarvinneetkaan.

Tenten tarttui Hinatan neulepuseroon ja auttoi toista tyttöä riisumaan sen. Pusero päätyi samaan pinoon takin ja huovan kanssa ilman, että kumpikaan kiinnitti asiaan sen suurempaa huomiota. Nyt Hinatan poskille nousi kevyt puna, jonka Tenten oli nähnyt niin usein. Tyttö selvästikin ujosteli jotain…
”Näytät kauniilta”, Tenten kuiskasi toiselle ja siveli sormellaan Hinatan ihoa valkoisten rintaliivien oikeanpuoleisen olkaimen vierestä.

Hinata näytti juuri nyt kaikin puolin kiltiltä tytöltä. Hänen alusvaatteensa olivat puhtaanvalkoiset ja hänen poskensa punoittivat suloisesti kuin neitsyen, joka vielä arkaili, uskaltaisiko todella antaa toisen koskettaa. Tenten tunsi lämmön ailahtavan sisimmässään, kun hän katseli toista. Hinatan pienet rinnat kohoilivat liivien kupeissa hitusen pelokkaina, mutta samalla malttamattomina, eikä Tenten voinut olla hymyilemättä näylle.

Hyvin varovaisesti Hinata vei kätensä Tentenin housujen vyötärölle. Hän avasi niiden solmitun nauhan ja veti sitten housut hitaasti pois Tentenin auttaessa häntä. Ujo tyttö totesi mielessään, että hän ja Tenten erosivat toisistaan kuin yö ja päivä. Siinä missä Hinata näytti pieneltä ja viattomalta valkoisissa alusvaatteissaan, Tenten oli syntisen seksikäs punaisissa pitsirintaliiveissään ja stringeissään. Aivan heti ei olisi uskonut, että yksinkertaisen kotiasun alta paljastuikin noin kiihottava näky.

Kuten Hinata oli mielessään jo usein aiemmin todennut, Tenten oli myös vartaloltaan kovin erilainen kuin hän. Tuo hetki oli kuitenkin ensimmäinen, jona Hinata ei kadehtinut toisen vartaloa. Nyt hän ainoastaan ihasteli täyteläisiä rintoja ja upeasti kaartuvia pakaroita Tentenin ollessa polvillaan hänen edessään.

Myös lyhythiuksinen tyttö nousi polvilleen ja laski sitten toisen kätensä Tentenin olkapäälle. Hän sipaisi hiuskiehkuran pois Tentenin kasvoilta, ennen kuin painoi epäröivät ja haparoivat huulensa toisen tytön huulille. Hinata sulki silmänsä ja keskittyi ainoastaan tunteeseen. Hän oli usein kuvitellut tämän hetken mielessään, ja nyt hän halusi tuntea sen täysillä ilman näköaistin tuomaa häiriötä. Kun hän sulki tuon kaikista tarkimman aistinsa pois, hän saattoi selvästi tuntea, kuinka Tenten vastasi pehmeästi hänen suudelmaansa.

Tentenin kädet eksyivät Hinatan niskaan hyväillen sitä hellästi. Hän kuljetti sormiaan toisen tytön niskanikamia pitkin etsien erästä tiettyä kohtaa. Kun Hinata henkäisi hänen suutaan vasten, hän tiesi löytäneensä etsimänsä. Sivellen tuota kohtaa edelleen Tenten irrottautui suudelmasta ja kiersi Hinatan selän taakse. Hän siirsi sormensa pois ja painoi sitten huulensa sen tilalle. Hinatan huulilta karkasi hiljainen voihkaisu, jonka saattoi juuri ja juuri kuulla.

Hinatan hengitys kävi raskaammaksi, kun Tenten hyväili hänen niskansa s-pistettä hellästi huulillaan. Samaan aikaan pitkähiuksisen tytön kädet kiertyivät Hinatan kainaloiden alta tämän etupuolelle ja puristivat toisen tytön rintoja kevyesti. Tenten tunsi Hinatan nännien kovettuvan hänen kosketuksensa alla. Hän henkäisi Hinatan niskaan kevyesti, ennen kuin veti kätensä takaisin päin ja avasi toisen tytön rintaliivit yhdellä nopealla sormien liikkeellä.

Lyhythiuksinen tyttö kääntyi ympäri posket punoittaen. Ujoudestaan huolimatta hän antoi rintaliivien pudota syliinsä. Hinata kohotti kätensä ja laski sen pehmeästi Tentenin olkapäälle. Hän silitteli toisen tytön ihoa, ennen kuin uskaltautui kiertämään kätensä tämän selän taakse. Kesti tovin ennen kuin Hinata sai hakaset auki, mutta lopulta Tentenkin rintaliivit putosivat tyttöjen välille.

Hinata kuljetti sormeaan pitkin Tentenin vasenta rintaa. Hän pyöräytti sormenpäätään nänninnipukan ympäri saaden sen kohoamaan selvästi. Posket yhä punaisempina hän painoi päänsä rinnalle ja sulki nännin huultensa väliin. Nyt oli Tentenin vuoro voihkaista. Hän tarttui Hinatan päähän ja painoi sitä lähemmäs itseään taivuttaen samalla kaulaansa taaksepäin nautinnosta.

Hetken päästä Tenten työnsi Hinata hieman kauemmas itsestään ja painoi tämän sitten lattialle. Hän kävi kyljelleen makaamaan toisen tytön viereen ja silitteli oikealla etusormellaan tämän alavatsaa.
”Ethän sinä otat tätä pahalla?” hän kysyi pehmeästi.
”E-en”, Hinata vastasi tuskin kuiskausta kovemmalla äänellä.

Tenten hymyili, ja Hinata saattoi helposti huomata, että toisen tytön katse oli kiihkon sumentama. Tentenin malttamattomat sormet hiipivät hiljalleen alas pitkin Hinatan vatsaa. Ujompi tytöistä sulki silmänsä samalla, kun kohotti lantiotaan hitusen.

Tenten leikitteli vielä hetken aikaa, mutta sujautti sitten kätensä Hinatan valkoisten alushousujen alle. Hän tunsi pehmeän karvoituksen sormiaan vasten, ennen kuin tapasi suloisen kosteuden. Tentenillä ei ollut vaikeuksia löytää Hinatan herkintä kohtaa, eikä hän epäröinyt kosketella sitä ensin hellästi ja sitten vähän voimakkaammin.

Puna Hinatan poskilla syveni entisestään, ja tytön hengitys kävi koko ajan raskaammaksi. Tentenin kosketus lähetti pieniä väreitä koko hänen kehoonsa yhä kiihtyvällä vauhdilla. Hinatan selkä taipui kaarelle, ja hän voihki hiljaa purren aina välillä alahuultaan, ettei olisi huutanut ääneen.

Räjähdys lähti Hinatan alavatsasta. Se levisi reisiä pitkin alaspäin ja suuntasi ylös aina hiusrajaan asti. Tytön silmäluomien takana värisi koko universumin tähtien kirjo, kun hän saavutti huippunsa. Hän takertui vieressään makaavaan Tenteniin ja huohotti raskaasti. Toinen tyttö veti kätensä pois hänen alushousuistaan ja sulki hänet lämpöiseen syleilyynsä.

Tenten keinutteli Hinataa hiljalleen edestakaisin suukotellen samalla tytön poskea. Hinata käänsi päätään hitusen ja painoi sitten pehmeän suudelman toisen tytön huulille.
”S-sinun v-vuorosi”, hän kuiskasi vapisevalla äänellä ja painoi vuorostaan Tentenin lattiaa vasten.