Kärsimyksessä on kituvan kiitos

Author: Afeni
Rating: R
Genre: Angst
Paring: OC/Jack
Summary: Mirellalla on suunnitelma, joka pelastaisi hänen elämänsä. Kaikki menee loistavasti, kunnes hän tapaa erään merirosvon.
A/N: Oli tylsää lastensuojeluntunnilla joten nappasin kynän ja paperia. Neljän tunnin aikana sitten syntyi epämääräinen ficci.

Kärsimyksessä on kituvan kiitos

Karibianmerellä ei juuri voinut puhua aamuista tai illoista. Kun aurinko laski, tuli pimeää melkein välittömästi. Tortugan hökkelitaloihin syttyivät valot, ja katujen varsilla olevia lyhtyjä alettiin sytytellä myös.

Tortugan yöllinen elämä koostui pääsääntöisesti irstaasta ilonpidosta ja juopottelusta. Päivällä oli hieman rauhallisempaa, sillä monet nukkuivat myöhään selvittääkseen päänsä. Puolen päivän jälkeen tori ja satama täyttyivät kaupustelijoista, sillä Tortuga oli viimeinen vapaa satama. Näin ollen sinne kerääntyivät niin pahamaineiset merirosvot kuin veronkiertohaluiset kauppiaatkin.

Mirella vilkaisi itseään pienestä hopeapeilistä, jonka hän oli varastanut pari viikkoa sitten eräältä kauppiaalta. Hänen vaaleat hiuksensa oli koottu suttuiselle nutturalle ja silmät maalattu mustiksi. Hän punasi huulensa huolellisesti kalliilla kirkkaanpunaisella värillä, jonka hän oli myös hankkinut oman käden oikeudella.

Nainen hymyili omalle peilikuvalleen. Sitten hän lukitsi sekä peilin että huulipunan pöytälokeroon. Tortuga oli tietenkin täynnä pitkäkyntisiä, joita eivät pidätelleet mitkään lukot, mutta Mirella koki kuitenkin, että hänen aarteensa olisivat paremmassa turvassa lukitussa laatikossa kuin pöydällä.

Mirella ripusti avaimen kaulaansa ja asetteli sitten rintansa paremmin koholle. Hänen pukunsa kaula-aukko oli niin antelias, että se miltei paljasti hänen pienet, punertavat nänninsä.

Nainen kopisteli kuluneilla kengillään ulos yhden huoneen asunnostaan. Hän oli Tortugan onnekkaimpia naisia, koska hänellä oli oma asunto, jota hänen ei tarvinnut jakaa kuin lukkien ja torakoiden kanssa. Mirella oli itse taistellut tiensä huipulle. Hänet tunnettiin anteliaana ja kiihkeänä naisena, joka myös laskutti palveluistaan kovan hinnan. Olisi tietysti voinut luulla, ettei hänelle olisi riittänyt asiakkaita korkeiden hintojen takia, mutta todellisuudessa tilanne oli aivan toinen; lähes jokainen Tortugassa poikkeava mies halusi päästä ainakin kerran elämässään kokeilemaan Mirellaa. Naisen sänkytaidoista kerrottiin pitkillä merimatkoilla hurjia tarinoita; hän oli lähes seireenin kaltainen legenda merimiesten märissä unissa.

Mirella kuitenkin tiesi itse, että hän alkoi käydä vanhaksi. Hän ei tiennyt tarkkaa ikäänsä, mutta hän oli tehnyt tätä työtä jo siitä asti, kun hänen rintansa olivat olleet vasta nupullaan, eikä naisten kirous vielä ollut vaivannut häntä kerran kuunkierrossa.

Koko tuona aikana Mirella oli ollut seitsemän kertaa raskaana. Jokaisen lapsen hän oli surmannut noidan antamilla yrteillä. Lopulta noita oli jo sanonut hänelle, ettei hän enää voisi koskaan saada lapsia, sillä yrtit olivat tuhonneet hänen kaikkein naisellisimman paikkansa.

Mirella toki suri jokaista syntymätöntä lastaa, mutta ei koskaan ollut katunut tekojaan. Lapsilla ei olisi ollut sijaa hänen elämässään. Hänellä ei kerta kaikkiaan olisi ollut mitään tarjottavaa pienelle ihmiselle. Ei turvaa, eikä edes rakkautta, sillä kaikki rakkaus oli kuollut hänen elämästään sinä päivänä, kun hänen äitinsä oli myynyt hänet ensimmäiselle miehelle.

Seuratessaan äitinsä jalanjäljissä Mirella oli päättänyt, ettei hänen loppuelämänsä jatkuisi samalla tavoin. Jonain päivänä hän jättäisi Tortugan taakseen ja aloittaisi uuden elämän Euroopassa. Hän oli hankkinut työllä ja vaivalla itselleen Tortugan parhaimman naisen maineen ja säästänyt sitten saamistaan rahoista kaiken sen, mikä ei mennyt elämiseen. Rahat hän oli piilottanut talonsa lattialautojen alle pieneen lippaaseen.

Mirella suuntasi määrätietoiset askeleensa satamaan. Hän oli kuullut, että päivällä sinne oli purjehtinut kolme melko suurta laivaa, joten sataman kapakat olisivat taatusti täynnä potentiaalisia asiakkaita.

Meno satamassa oli levotonta. Railakkaat ja riettaat laulut kaikuivat joka puolelta, humalaiset hortoilivat ympäriinsä ja aina silloin tällöin jostain kuului jopa aseenlaukaisu. Mirella ei ollut ainoa liikenteessä oleva nainen. Muut loivat häneen halveksuvia silmäyksiä, joiden Mirella tiesi johtuvan puhtaasta kateudesta. Siinä missä miehet rakastivat ja halusivat häntä, naiset puolestaan vihasivat, kadehtivat ja halveksuivat.

Mirella tyytyi jättämään nuo katseet omaan arvoonsa. Hän kopisteli sisään yhteen sataman kapakoista, Kaatuneeseen kolpakkoon, ja vilkuili hitaasti ympärilleen. Useimmat miehistä olivat epäsiistejä ja harvahampaisia, mutta rohkenivat silti luoda Mirellaan himokkaita katseita. He eivät kuitenkaan kiinnostaneet naista tänä iltana.

Sen sijaan Mirellan katse kiinnittyi mieheen, joka kumosi parasta aikaa rommikolpakollista kurkkuunsa. Miehen sormissa kiilteli useita sormuksia, ja hän oli jopa ripustanut helyjä hiuksiinsa. Mirella arvioi nopeasti miehen melko rikkaaksi ja iältään hieman yli 30-vuotiaaksi. Miehen seurassa istui myös toinen, mutta tämän ulkonäkö ei miellyttänyt naista. Kuoppainen nenä, harmahtavat hiukset ja apina keikkumassa olkapäällä. Lisäksi toisessa miehessä oli jotain kammottavaa, aivan kuin tästä olisi huokunut pahuutta. Mirella tunsi miltei pelkoa miestä kohtaan. Helymies kuitenkin kiinnosti naista sen verran paljon, että hän rohkaisi mielensä ja suuntasi askeleensa mieskaksikon pöytään.

Mirella nojasi kätensä pöytää vasten ja kääntyi helymiehen puoleen. Miehen katse kiinnittyi ensimmäisenä hänen rintojensa väliin ja liukui sitten hyvin hitaasti ylemmäs.
”En kai keskeyttänyt mitään?” Mirella kysyi seksikkäimmällä äänellään.
”Et toki, rakas”, helymies vastasi ja kaappasi naisen istumaan toiselle polvelleen.
”Jack, tämä ei ole hyvä hetki… meidän täytyy keskustella…” kuoppanenäinen mies huomautti ärtyneenä pöydän toiselta puolelta. Silti hänkin silmäili Mirellan rintoja suurella mielenkiinnolla.
”Älä viitsi valittaa turhasta”, Jackiksi kutsuttu mies sanoi. ”Ei ole minun vikani, jos miellyttävä seura ei löydä tietään sinun luoksesi. Minä vain satun olemaan meistä se komeampi… Ja onhan sinulla aina kuitenkin tuo apina.”

Mirella tirskahti tahtomattaankin. Hän huomasi heti pitävänsä tästä Jackista. Hänellä oli selkeä aavistus, että mies miellyttäisi häntä aivan yhtä paljon kuin hänkin tätä.

Vanhempi mies näytti entistäkin ärtyneemmältä. Hän istui pöydässä enää hetken; hän vain joi romminsa ja häipyi sitten apinoineen.

Jack puolestaan hörppi rommiaan kaikessa rauhassa ja leikitteli samalla Mirellan nutturasta karanneella hiuskiehkuralla. Mirellan käsi livahti miehen toiselle reidelle ja lähti hivuttautumaan sitä pitkin ylöspäin. Hän painoi kämmenensä miehen jalkoväliä vasten aloittaen samalla hierovan liikkeen. Hyvin pian hänen kasvoilleen nousi tyytyväinen hymy.
”Taidat pitää löytämästäsi, rakas”, Jack sanoi käheästi.

Mirella ei vastannut, mutta loi kuitenkin Jackiin hyvin viekoittelevan katseen. Jack virnisti hänelle takaisin.
”Niin, useimmat naiset eivät voi vastustaa kapteeni Jack Sparrow’ta”, mies jatkoi hitusen omahyväisesti.
”Vai että oikein kapteeni”, Mirella sanoi ihailevaan sävyyn. ”Miehet, joilla on valtaa, ovat aina kiehtoneet minua.”

Jack naurahti. Hän kumosi loput rommit kurkkuunsa, ennen kuin työnsi naisen pois sylistään ja nousi itsekin pöydän äärestä. Hän tarttui Mirellaa vyötäröltä ja johdatti tämän pois kapakasta.
”Haluaisitko kenties nähdä laivani?” Jack kysyi aikoen hoippua laitureille. Mirella kuitenkin pysäytti hänen kulkunsa.
”Tiedän paremman paikan, jossa saamme olla varmasti rauhassa”, nainen kuiskasi. ”Ja minua kiinnostaa enemmän sinun mastosi kuin laivasi.”

Jack virnisti leveästi selvästikin yllättyneenä naisen suorasukaisuudesta. Hän myöntyi Mirellan ehdotukseen ja antoi naisen johdattaa hänet pois satamasta. Mirella vei Jackin asunnolleen. Hän oli tyytyväinen siihen, ettei hän joutunut hoitelemaan asiakkaitaan kadulla tai kapakan hämärässä nurkassa. Nainen avasi oven ja työnsi Jackin sisälle huoneeseen. Hän sulki oven perässään ja pysähtyi hetkeksi katselemaan miestä.

Huoneessa oli jonkin aikaa aivan hiljaista. Sitten Mirellan kenkien korot rikkoivat äänettömyyden, kun hän käveli Jackin luokse. Hän riisui mieheltä takin ja liivin. Sitten hän lennätti tämän hatun lattialle ja riuhtoi mieheltä paidan pois. Ja viimein hän kaatoi Jackin melko kovalle sängylleen.

Jack yritti nousta, mutta Mirella painoi hänet takaisin alas. Jackin saappaat ja housut saivat kyytiä niin, että lopulta mies makasi koko komeudessaan alasti sängyllä.

Mirella katseli jälleen miestä hetken aikaa. Jackin vatsalihakset olivat täydellisesti muotoutuneet, mutta hänen kehossaan oli elämän kovuudesta kertovia arpia, polttomerkkejä ja palovammoja.

Naisen katse tutkaili Jackia päästä varpaisiin. Hänen silmänsä osuivat navan alta alkavaan kapeaan karvavanaan, joka leveni edetessään alaspäin. Hieman myöhemmin Mirellan katse pysähtyi, ja hän hymyili jälleen.

Mirella nyöritti pukunsa auki ja antoi sen pudota lattialle. Nyt oli Jackin vuoro virnistää tyytyväisesti. Naisen rinnat olivat pyöreät ja terhakat, ja nännit huusivat punertavina kosketusta. Mirellan lantio kaartui suloisen hekumallisena ja hänen kaikkein pyhintään peitti ohuen ohut vaalea karvoitus.

Jack aikoi jälleen nousta sängyltä, mutta Mirella painoi hänet uudestaan alas ja nousi sitten hänen päälleen. Hän sulki miehen melkein heti tiukkuuteensa saaden tämän murahtelemaan tyytyväisesti…

***

Mirella katseli nukkuvaa miestä, joka oli antanut hänelle opetuksen siitä, etteivät kaikki miehet olleet julmia naisia kohtaan. Hänen aavistuksensa oli todellakin ollut oikea. Mies oli miellyttänyt häntä erittäin paljon.

Nainen hivuttautui hiiren hiljaa pois sängystä ja alkoi penkoa Jackin vaatteita. Hän tyhjensi taskuista suuren osan rahoista ja vei jokusen korunkin, joita miehen takin taskuihin oli piilotettu. Sitten hän lukitse ne kaikki pöytälaatikkoon.

Hetken päästä hän ryömi takaisin peiton alle hymyillen itsekseen. Parin päivän päästä hän myisi korut kalliilla hinnalla jollekin idiootille. Sitten hän kaivaisi säästönsä esiin ja maksaisi niillä itselleen matkan Eurooppaan jonkin kauppalaivan kyydissä. Loppurahojen avulla hän voisi vihdoin aloittaa uuden elämän… vaikkapa ompelijatarleskenä.

***

Karibianmeren kuuma aurinko paistoi likaisesta ikkunasta sisälle herättäen Mirellan. Nainen nousi alastomana sängystä venytellen raukeasti. Samassa hän tajusi, ettei kaikki ollut kohdallaan. Pöytälaatikko oli vedetty auki ja tyhjennetty, ja osa lattialaudoista oli nostettu irti. Mirella polvistui välittömästi lattialle tuijottamaan tyhjää kuoppaa. Siellä ei ollut enää lipasta, ei mitään.
”Davy Jones sinut vieköön, kapteeni Jack Sparrow!” nainen kirosi, ennen kuin puhkesi katkeriin kyyneliin.